Luovutettu Karjala ja kalevalaiset premissit : Olavi Paavolaisen Karjala – muistojen maan Karjala-retoriikka Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian valossa
Tutkin pro gradu -työssäni sitä, millaisia argumentatiivisia tekniikkoja Olavi Paavolainen käyttää välirauhan aikana julkaistussa teoksessaan Karjala – muistojen maa argumentoidessaan luovutetusta Karjalasta. Selvitän, millaisille suomalaisuutta käsitteleville väitteille argumentaatio perustuu sekä millä tavoin argumentaatio käyttää karelianistisen Karjalan kuvausperinnettä hyväkseen. Lopuksi selvitän argumentaation suhdetta Paavolaisen vuonna 1931 kirjoittamaan artikkeliin Akseli Gallen-Kallelasta. Paavolaisen Itä-Karjalaa koskeva argumentaatio jää tutkimusalueen ulkopuolelle.
Karjala – muistojen maa (1940), oli ensimmäisiä luovutetusta Karjalasta kertovia laajoja kuvakirjoja talvisodan jälkeen. Se on luonteeltaan luovutetun Karjalan muistokirja, joka esittelee uuden itärajan taakse jäänyttä maakuntaa, ja sillä on ollut huomattava vaikutus myöhempään luovutetun Karjalan kuvauksen perinteeseen Suomessa. Artikkeli ”Gallen-Kallela, erämaiden löytäjä, muinaisuuden manaaja” on vuonna 1931 Aika-lehdessä julkaistu muistoteksti, joka käsittelee Gallen-Kallelan taidetta, persoonaa ja Karjala-innostusta.
Pohjaan retoriikan analyysini Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaan. Perelmanin edustama uusi retoriikka tutkii argumentaatiota vaikuttamisena, ja sen mukaan argumentaatiosta on mahdollista päätellä, millaiselle yleisökonstruktiolle argumentoija on argumenttinsa suunnannut, millaiseen ihmisryhmään tämä pyrkii argumentaatiollaan vaikuttamaan. Teorian avulla voin tutkia niin Karjala – muistojen maan argumentaation yleisökonstruktiota kuin erittelemään sen esittämiä väitteitä.
Karjala – muistojen maan argumentaatio pohjautuu laajalti vanhempaan argumentaatioperinteeseen. Perelmanin argumentaation tekniikoista teoksen argumentaatiossa merkittävimmässä asemassa ovat analogiat ja metaforat, jotka periytyvät karelianistisesta perinteestä. Teoksen ensimmäinen essee ”Kahden miekan maa” kuvaa Suomea länsimaisuuden ja Karjalaa Suomen etuvartiona sekä sijaiskärsijänä. Vaikka toisessa esseessä ”Sinisen kukan maa” Paavolainen kiistääkin luovutetun Karjalan läheisen suhteen romanttisen karelianismin Karjala-kuvaan, argumentaatiossaan hän luo kuitenkin läsnäoloa tälle kuvastolle. Gallen-Kallela-esseellä on huomattavia yhtymäkohtia tämän esseen kuvauksen kanssa siitä huolimatta, että esseiden välillä on lähes kymmenen vuotta.
Teoksen argumentaatio suunnattu erityisyleisölle, suomalaisille, ei karjalaisille, vaikka muistojulkaisuluonteesta voisi olettaa toisin. Argumentaatio pyrkii vaikuttamaan suomalaisten käsitykseen luovutetusta Karjalasta ja karjalaisista korostamalla karjalaisten uhrauksia muun Suomen puolesta ja karjalaisuuden muinaishistorian merkitystä suomalaisuudelle kansakuntana sekä argumentoimalla alueen venäläisiksi koettuja piirteitä vastaan. Vaikka argumentaatio nostaa esiin karjalaisen kulttuurin itsenäisiä piirteitä, se argumentoi kuitenkin kulttuurin olevan osa suomalaisuutta
