Sukupuolen rakentuminen ja performatiivisuus transsukupuolisuutta ja ristiinpukeutumista sisältävissä elokuvissa - The Danish Girl, The Crying Game, The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert ja Some Like It Hot

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee sukupuolen rakentumista ja performatiivisuutta neljässä kohdeteoksessa: The Danish Girl (2015), The Crying Game (1992), The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert (1994) sekä Some Like It Hot (1959). Toisessa luvussa käsittelen transsukupuolisuutta ja transsukupuolista identiteettiä, ristiinpukeutumisen tematikkaa sekä naiseuden ja mieheyden stereotypioita ja kaksijakoisuutta. Kolmannessa luvussa tutkin rodun ja kansallisuuden kysymyksiä suhteessa sukupuoleen ja identiteettiin, piilotetun identiteetin teemaa sekä sukupuolen rakentumista ulkoisin elementein. Neljännessä luvussa paneudun erityisesti drag-esiintymiseen ja sen muovaamaan identiteettiin, sekä musiikin tuomaan symboliikkaan. Tarkastelen lisäksi seksuaalisuutta ja sukupuolta niiden aiheuttamien pelkojen ja jopa väkivallan näkökulmasta. Viidennessä luvussa perehdyn komediaan ja huumoriin sukupuolen esittämisen välineenä, sukupuolen identifioimiseen sekä naisen stereotyyppiseen rooliin Marilyn Monroen hahmon kautta. Tutkimuskysymykseni ovat: kuinka transsukupuoliset henkilöhahmot esittävät sukupuoltaan, millä tavoin ristiinpukeutuminen ja drag rakentavat esittäjänsä sukupuolta ja identiteettiä sekä minkälaisista toiminnoista, eleistä ja elementeistä sukupuoli kyseisissä elokuvissa rakentuu. Tarkastelen kohdeteoksia ja tutkimuskysymyksiäni erityisesti Judith Butlerin kehittämän performatiivisuusteorian kautta. Butlerin mukaan sukupuolella eikä identiteetillä ole mitään alkuperää, vaan ne ovat sosiaalisen käyttäytymisen tuotoksia. Butler kritisoi feministisen teorian sex/gender jaottelua, joka jakaa sukupuolen biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen. Performatiivisuusteoriaa on kritisoitu muun muassa transsukupuolisuuden ja transseksuaalisuuden ulkopuolelle jättämisestä, minkä vuoksi tartuin erityisesti näihin teemoihin. Väitän, että sukupuoli-identiteetti ei ole pelkästään kulttuurisen ja sosiaalisen järjestelmän vallan seurausta, vaan persoonan ja kokemusten synnyttämää. Lisäksi esitän, että niin drag kuin ristiinpukeutuminen yleensä voi ilmentää esittäjänsä sukupuoli-identiteettiä, toisin kuin Butler väittää. Tarkastelen hahmoja James Phelanin mimeettisen ulottuvuuden teorian kautta, mikä tarkoittaa henkilöhahmojen todellisuutta jäljitteleviä piirteitä. Tutkimuksessani selvisi, ettei normien mukainen sukupuolen esittäminen välttämättä rakenna uskottavaa sukupuolta. Sukupuolta voidaan esittää rakenteiden mukaisesti tai niitä rikkoen, ja sukupuolen esittäminen on vahvasti yhteydessä omaan identiteettiin. Sukupuoli ja identiteetti ovat sidoksissa myös kokemusmaailmaan ja henkilön omaan sisäiseen kokemukseen sekä biologiaan. Sukupuolta rakennettiin monipuolisesti ja erilaisista elementeistä, niin feminiinisistä kuin maskuliinisista, koostuen. Stereotyypit olivat tärkeässä roolissa sukupuolen rakentamisessa