Tämän toimintatutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella oppilaiden luonteenvahvuuksien tiedostamista ja vahvuuksien käyttämisen kokemuksia vuorovaikutustilanteissa. Kohteena olivat erityisesti oppilaiden kokemukset vahvuusopetuksesta ja tiedostettujen vahvuuksien käytön aikaan saama muutos arjen toiminnassa. Tutkimus rajautuu vapaamman vuorovaikutuksen tilanteisiin luokkahuoneen ulkopuolella ja arjen ympäristöissä. Suurilta linjoiltaan tutkimus keskittyy hyve-ajattelun, positiivisen psykologian ja positiivisen pedagogiikan mahdollisuuksiin yksilöllisen itsetuntemuksen kehittäjänä, positiivisuuden hyödyntämiseen elämäntaitojen oppimisessa ja sitä kautta yhteisöllisen hyvinvoinnin ja kouluviihtyvyyden lisäämiseen.
Tutkimuksen toiminnallinen interventio toteutettiin eräässä eteläsuomalaisessa neljännessä luokassa. Aineistonkeruu tapahtui oppilaiden omiin kokemuksiin perustuvien kirjoitusten muodossa sekä osallistavan aktiivisen havainnoinnin avulla. Vahvuusopetusintervention aikana opetin luokkaa yhteensä kuusi erillistä oppituntia, joista viimeisellä tunnilla kirjoitettiin kerronnallinen aineisto. Tavoitteenani oli saattaa lasten oma ääni kuuluviin vapaamuotoisen kerronnan kautta.
Aineiston analyysin ja tulosten tarkastelun perusteella voidaan todeta oppilaiden positiivisen itsetuntemuksen kehittyneen vahvuusopetuksen avulla. Tämä tietoisuus oli johtanut luonteenvahvuuksien aktiiviseen havainnointiin ja käyttöön arkielämän tilanteissa. Vahvuuksia käyttämällä saatiin aikaan muutos, joka koettiin poikkeuksetta positiivisena. Myönteinen kokemus muutoksesta oltiin onnistuttu saamaan aikaan. Myös haasteiden ja ongelmatilanteiden selvittämisessä vahvuuksien käyttäminen oli ollut positiivisena voimana. Positiivinen muutos loi havainnoille merkityksiä sekä sai aikaan myönteisen toiminnan lisääntymistä ja leviämistä. Näin syntyi positiivisuuden kehä, joka vahvisti itse itseään ja mahdollisti toiminnan jatkuvuuden.
Näiden tulosten perusteella voidaan nähdä vahvuuspedagogiikan merkitys oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseen yksilö- ja yhteisötasolla. Ulkoisten motivoinnin ja merkitysten etsimisen sijaan koulussa tulisi keskittyä yhä enemmän oppilaiden persoonallisiin kasvun mahdollisuuksiin ja sisäisten voimavarojen valjastamiseen. Viime syksynä käyttöön otettu opetussuunnitelma tarjoaa positiiviselle pedagogiikalle loistavan yhteiskunnallisen väylän tarjota oppilaille keinoja vaikuttaa omaan ja muiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin
