Liikunnan ja urheilun kattojärjestöjen näkökulmia roolistaan valtion ja paikallisten toimijoiden välissä - tarkastelukohteina liikunnan ja urheilun tukipolitiikka sekä toimijoiden välinen yhteistyö

Abstract

Liikunnasta pyritään nykyään löytämään ratkaisuja mitä moninaisimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kun väestö ikääntyy, liikunta nähdään yhä keskeisempänä osana keinovalikoimaa, jolla pyritään hillitsemään esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollosta syntyviä kustannuksia. Lasten ja nuortenkin tulisi liikkua riittävästi, ja samaan aikaan tulisi pystyä tukemaan vielä kilpa- ja huippu-urheilun rakenteita. Miten tämä kaikki on mahdollista, jos liikuntaan ei kohdisteta kuitenkaan nykyistä enempää määrärahoja, pikemminkin päinvastoin? Tässä tutkimuksessa tutkitaan liikunnan maakunnallisten aluejärjestöjen sekä lajiliittojen näkökulmia roolistaan valtion ja paikallisten liikuntapalvelutoimijoiden välissä. Tutkimuksessa selvitetään kattojärjestöjen roolia ja näkemyksiä julkisen sektorin harjoittamasta kilpaurheilun tukipolitiikasta. Pääasiallisena tutkimusaineistona toimivat maakunnallisille aluejärjestöille ja lajiliitoille tehtävät puolistrukturoidut teemahaastattelut, jotka analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Lisäymmärryksen saamiseksi tehdään haastattelut vielä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Valtakunnallisen liikunta- ja urheiluorganisaation (Valo) edustajille. Haastatelluilla toimijoilla oli monenlaisia erilaisia näkemyksiä julkisen vallan tukipolitiikasta. Maakunnalliset aluejärjestöt olivat pääosin yksimielisiä siitä, että nykyinen tukijärjestelmä suosii monella tavalla isoja toimijoita ja pienten toimijoiden, kuten jonkun uuden lajin seuran, on vaikea päästä tukipolitiikan piiriin. Myös lajiliitot jakoivat edellä mainitun näkemyksen aluejärjestöjen kanssa. Sekä aluejärjestöt että lajiliittojen edustajat pitivät pääosin oikeana nykyistä suuntausta, jossa julkista tukea kohdennetaan pääasiassa toimijoille, jotka kykenevät liikuttamaan isoja massoja. Tämä nähtiin kansanterveydellisestä näkökulmasta perusteltuna. Maakunnallisten aluejärjestöjen rooli on tämän tutkimuksen mukaan hyvin keskeinen suomalaisen liikunnan ja urheilun kentällä. Aluejärjestöt ovat oman alueensa puolueettomia asiantuntijoita, joiden puoleen paikallisten seuraihmisten on helppo kääntyä käytännönkin ongelmissa. Maakunnallisia aluejärjestöjä voidaan pätevin perustein pitää suomalaisen liikunnan ja urheilun kentällä metahallitsijoina, jotka osallistuvat verkostotyöskentelyyn hyvinkin aktiivisesti