Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peruskoulun opettajien käsityksiä kilpailusta yhteiskunnallisena ilmiönä, koulujen välisestä kilpailuna sekä oppilaiden välillä ilmenevästä kilpailusta. Perustelu aiheen tutkimiseen nousee viime vuosina koulutuspolitiikan kentällä tapahtuneista uusliberalistisista muutoksista. Muutosten myöstä suomalaiseen peruskouluun aiemmin voimakkaasti liitetty tasa-arvon periaate on saanut antaa sijaa uudenlaisille periaatteille. Näitä ovat muun muassa tehokkuus, tuottavuus ja kilpailu. Muutoksesta ei juuri ole käyty laajempaa keskustelua vaan uudistukset on tehty pienin askelin ja näkymättömästi.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla opettajia puolistrukturoitua haastattelua käyttäen. Tutkimukseen osallistui kahdeksan peruskoulun opettajaa keskisuuresta pirkanmaalaisesta kunnasta. Osa opettajista teki työtään alakoulussa, osa yläkoulussa. Haastatteluaineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin periaattein muodostaen aineistosta teemoja, käsitekategorioita ja kuvauskategorioita. Analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti.
Tutkimustulokset osoittavat, että vaikka haastatellut opettajat mielsivät elävänsä kilpailuyhteiskunnassa, he eivät kokeneet kilpailun olevan nykyistä peruskouluinstituutiota oleellisesti määrittelevä ilmiö. Opettajien kokemuksissa suomalainen peruskoulu näyttäisi yhä olevan tasa-arvon ideologiaa toteuttava instituutio. Tasa-arvon tavoite näkyy muun muassa valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa, joissa yksilöiden välinen kilpailu ei opettajien mielestä juurikaan saa sijaa. Tästä huolimatta haastatellut opettajat olivat tietoisia Suomen suurimmissa kaupungeissa esiintyvästä peruskoulujen välisestä kilpailusta ja eriarvoistumiskehityksestä. Peruskoulujen välisen kilpailun ei kuitenkaan katsottu näkyvän omassa työssä. Opettajat olivat huolissaan mahdollisesti lisääntyvän peruskoulujen välisen kilpailun vaikutuksista ja uskoivat sen johtavan koulutukselliseen eriarvoistumiseen. Opettajat toivat myös esiin käsityksiään oppilaiden välisestä kilpailusta. Kilpailu nähtiin yhtäältä luonnollisena lapsille kuuluvana toimintana, mutta myös nykyisen arviointisysteemin katsottiin kannustavan siihen. Opettajien mielestä koulun tehtävänä ei kuitenkaan ole asettaa lapsia kilpailulliseen asemaan, sillä kilpailulla nähtiin olevan haitallisia vaikutuksia suurimmalle osalle oppilaista. Haastateltavat toivat esiin opettajan suuren vastuun kilpailun käyttämisestä pedagogisena menetelmänä. Opettajan tehtäväksi nähtiin liiallisen kilpailun rajoittaminen, kilpailutilanteiden järjestäminen rakentaviksi sekä oppilaiden opettaminen suhtautumaan kilpailuun oikealla tavalla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei uusliberalistinen ideologia ole opettajien mielestä saanut suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta jalansijaa suomalaisessa peruskoulutuksessa. Tutkimustulosten perusteella on syytä kysyä, onko uusliberalistinen ideologia saanut vahvan aseman koulutuksen käytännöissä koko Suomen mittakaavassa. Toisaalta on myös mahdollista, että opettajien on vaikea hahmottaa opetussuunnitelman perusteista uuden ideologian mukaisia elementtejä. Esimerkiksi kilpailun käsitettä ei opetussuunnitelman perusteissa varsinaisesti mainita, vaan puhutaan esimerkiksi yrittäjyydestä ja valinnan vapaudesta
