Tutkimukseni tehtävänä on tuoda esille sijaisvanhempien näkemyksiä omasta vanhemmuudesta ja sijaisperheeksi ryhtymisen syistä. Tutkimuksessa kysytään, mitkä olivat ne motiivit, jonka vuoksi sijaisvanhemmaksi ryhdyttiin sekä mitä odotuksia ja toiveita heillä oli sijaisvanhemmuudesta. Lisäksi tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita sijaisvanhempien kohtaamista haasteista ja tuen saannista sijoituksen alkuvaiheessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa, joka voi auttaa sijaisvanhempia työssään, tukea heitä vanhemmuudessaan ja jonka avulla voidaan kehittää sijaishuollon toimintaa. Pyrin myös löytämään sijaisvanhempien kertomuksista tyypillisen mallitarinan tai useampia mallitarinoita siitä, miksi vanhemmat ovat ryhtyneet sijaisperheeksi, miten he kertovat vanhemmuudesta ja siihen johtaneesta prosessista.
Tutkimukseni teoriaosuus rakentuu kahden kokonaisuuden ympärille. Yhteiskunnallisena kontekstina toimii lastensuojelun perhehoito. Tarkastelen lastensuojelua, sijaishuoltoa ja perhehoitoa, joiden kautta pyrin luomaan kokonaiskuvan sijoitusprosessista. Vanhemmuus eri muodoissa on teoreettisen viitekehykseni toinen kokonaisuus. Avaan käsitteitä vanhemmuus, sijaisvanhemmuus ja adoptio, joista rakennan käsitteellisen kehikon omaan tutkimukseeni. Metodologisena viitekehyksenä tutkimuksessani ovat narratiivinen tutkimus ja sosiaalinen konstruktionismi.
Tutkimuksessani käytettiin kahdentyyppistä aineistoa, joka on kerätty samalla kertaa samoilta vastaajilta. Vastaajien taustatietoja kerättiin kyselylomakkeella, jossa perheiden vanhemmat yhdessä vastasivat kysymyksiin. Perheen äitiä ja isää pyydettiin erikseen kirjoittamaan vapaamuotoinen kertomus itsestään sijaisvanhempana. Aineisto kerättiin postitse yhden suomalaisen kunnan perhehoidon sijaisvanhemmilta. Vastauksia saatiin yhteensä 14 kappaletta, jotka sisälsivät 16 eri tarinaa. Sijaisperheiden kertomuksia sijaisvanhemmiksi ryhtymisestä tutkittiin narratiivisen sekä narratiivien analyysin avulla.
Tutkimustuloksina esitän kolme erilaista syytä ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Sijaisvanhemmuus oli vaihtoehto lapsettomille perheille, joille adoptio oli osoittautunut mahdottomaksi eri syistä. Toisena ryhmänä olivat sukulaissijoitukset. Kolmantena syynä oli auttamisen halu, jonka vuoksi oli ryhdytty sijaisperheeksi. Suurimmiksi haasteiksi sijaisvanhemmat kertoivat yhteydenpidon sijoitetun lapsen biologisten vanhempien kanssa, oman jaksamisen sijaisvanhempana, lapsen menettämisen pelon sekä lähipiirin (mukaan lukien omat biologiset lapset) suhtautumisen sijaisvanhemmuuteen. Tuensaannista sijoituksen alkuvaiheessa oli kahdenlaisia kokemuksia. Joko tuki ja neuvot olivat olleet riittäviä tai tuensaanti koettiin puutteelliseksi. Sijaisvanhempien kertomuksista on koostettu kolme mallitarinaa sijaisvanhemmaksi ryhtymisen syistä ja sijoituksen alkuvaiheesta. Mallitarinoista käy ilmi, että se minkä takia sijaisvanhemmaksi ryhdyttiin, vaikuttaa siihen, mitä ja miten vanhemmat kertovat vanhemmuudestaan ja mitä asioita he nostavat esille.
SUMMARY: Road to foster parenthood : narrative research on reasons, expectations and challenges of becoming a foster paren
