Globaalit energiamarkkinat ovat liuskekaasun voimakkaan hyödyntämisen ja sen tuomien mahdollisuuksien myötä muutostilanteessa. Perinteiset geopoliittisen asetelmat kaasuntuottajista ja kaasunostajista on muuttumassa uusien kaasuntuottajien ilmestyessä markkinoille perinteisten rinnalle. Yhdysvaltojen liuskekaasuntuotanto on jo vaikuttanut maakaasun hintaan globaalisti sekä lisännyt merkittävästi kansainvälistä kauppaa nestemäisellä (LNG) maakaasulla.
Energian ollessa valtiolle strateginen luonnonvara, tuontienergiaan liittyy vaikutusvallan käyttöä sekä poliittisia riskejä. Ukrainan vuosien 2006 ja 2009 kaasukriisi havahduttivat Euroopan unionin poliittisen päätöksentekijät Venäjältä tuotavan energian riskeihin. Kriisien aikana Venäjä katkaisi kaiken kaasunviennin Ukrainaan, jolloin kaasun toimitus Ukrainan kautta kulkevan putken kautta Eurooppaan tyrehtyi. Euroopan unionissa tilanne nähtiin Venäjän vallankäyttönä lähinnä Ukrainaa kohtaan, mutta sillä oli myös merkittävät vaikutukset Euroopan unionin energian saannin varmuudelle. Venäjän nähtiinkin käyttävän energiaa politiikan välineenä, painostuskeinona poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan unionissa riippuvuutta Venäjältä tuotavasta energiasta alettiin pitää riskinä ja jopa uhkana jäsenvaltioille. Energia nähtiinkin uudessa tilanteessa uhan alla olevana asiana ja alettiin puhumaan energiaturvallisuudesta. Turvallisuusnäkökulma tuli näin ollen vahvasti mukaan energiapoliittiseen keskusteluun.
Liuskekaasua päätin tutkia tässä tutkimuksessa, koska on tullut viimeisten parin vuoden aikana merkittävä keskustelunaihe energiapoliittisessa keskustelussa Euroopassa. Liuskekaasulla voidaan nähdä olevan potentiaalia vähentää Euroopan unionin energiariippuvuutta Venäjästä ja siten lisätä Euroopan energiaturvallisuutta. Yhdysvaltojen voimakkaan liuskekaasuvallankumouksen myötä myös Euroopan osalta liuskekaasulle on asetettu paljon toiveita ja tavoitteita.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus venäläisen energian voimakkaasta politisoitumisesta energiapoliittisessa keskustelussa Euroopassa. Venäläinen energia voidaan toisaalta nähdä poliittisena tekijänä, jossa Venäjän valtionhallinto käyttää sitä ulkopoliittisiin tarkoitusperiin Toisaalta, venäläistä energiaa voidaan pitää kauppatavarana aivan, kuin mitä tahansa muutakin hyödykettä. Tarkoituksena on hahmottaa miten tämä näkökulmat esiintyvät sekä poliittisessa että kaupallisessa liuskekaasukeskustelussa ja millaisena tekijänä Venäjä nähdään näissä keskusteluissa. Keskusteluiden taustalla on ajatus Euroopan unionin energiaan liittyvästä turvallisuudesta ja riskitekijöiden minimoimisesta energiansaannin turvaamiseksi.
Tarkemmin tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin maakaasuun liittyvää energiapolitiikkaa turvallisuuden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on liuskekaasukeskustelussa esiin tulevat merkitykset ja argumentit Euroopan unionin energiaturvallisuudesta suhteessa Venäjään. Tutkimuskysymyksiä tarkastelen Euroopan unionin komission ja Euroopan kaasuteollisuuden etujärjestö Eurogasin näkökulmista.
Tutkimustuloksena on esittää, että liuskekaasun nähdään Euroopan unionin komission ja Eurogasin asiakirjoissa tekijänä, millä on potentiaali vähentää riippuvuutta Euroopan unionin ulkoisista kaasuntoimittajista, mutta sillä ei voida kokonaan korvata Venäjän merkitystä Euroopan kaasuntoimittajana. Liuskekaasulla nähdään olevan mahdollisuuksia parantaa Euroopan unionin energiaturvallisuutta monipuolistamalla kaasuntoimittajia ja alentaa kaasun kallista hintaa unionin alueella. Liuskekaasu näyttäytyykin aineistossa erityisesti Euroopan unionin energiaturvallisuutta parantava tekijänä. Vaikkakin venäläinen energia on politisoitunut voimakkaasti Euroopan unionin alueella, venäläinen energia nähdään Euroopan unionin komission ja Eurogasin näkökulmasta lähinnä taloudellisesta näkökulmasta. Suurimman painoarvon liuskekaasukeskustelussa saavat energian hinta sekä toimitusvarmuus, ei niinkään venäläisen energian uhkakuvat
