Tienvarsimainoksella tarkoitetaan tien varteen usean vuoden ajaksi sijoitettua mainosta, julistetta tai muuta sellaista laitetta tai rakennelmaa, jonka kuva- tai tekstimuotoinen informaatio on tarkoitettu pääasiallisesti tienkäyttäjien nähtäväksi. Tienvarsimainonta on maantielain (503/2005) 52 §:n nojalla yleisesti kiellettyä, mutta kiellosta on tietyillä edellytyksillä mahdollista poiketa. Tienvarsimainontaa varten haettava lupa jäsentyy julkisoikeudessa hallintoluvan käsitteen alle, ja hallintolupa voidaan määritellä viranomaisen yksittäistapauksessa tekemäksi poikkeukseksi yleisestä kiellosta.
Tässä tutkimuksessa selvitän tienvarsimainonnan poikkeusluvan myöntämisen problematiikkaa lupaviranomaisen näkökulmasta. Tarkastelen luvanvaraistamisen taustatekijöitä, viranomaisen harkintavallan käyttöä lupamenettelyssä sekä erityiskysymyksenä luvattoman tienvarsimainonnan ongelmaa. Tutkimus on pääosin hallinto-oikeudellinen ja sovellan siinä lainoppia eli oikeusdogmaattista metodia. Aineistona olen käyttänyt ajantasaista yleishallinto- ja valtiosääntöoikeudellista kirjallisuutta sekä lainvalmisteluasiakirjoja ja muita virallislähteitä. Olli Mäenpään Hallintolupa-teos on tärkeä osa lähdekirjallisuutta.
Tienvarsimainonnan rajoittamista perustellaan yksilön oikeudella elämään ja turvallisuuteen sekä viihtyisään ympäristöön. Luvanvaraistamisen taustalla voidaan nähdä etupäässä valvonnallinen mutta myös ohjaava ja sääntelevä sekä suojaava funktio. Lupa tienvarsimainontaan myönnetään normaalissa hallintomenettelyssä, jossa keskeiseen asemaan nousee lupaehtojen määritteleminen. Viranomaisen soveltama harkinta sijoittuu laillisuus- ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan eli sidotun ja vapaan harkinnan välimaastoon. Tilanteesta riippuen harkintavalta voi näyttäytyä suppeana tai laajana, ja maantielain 52 §:n joustavuus mahdollistaa kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden huomioon ottamisen. Viranomaisen harkintavallan käyttöön vaikuttavat keskeisesti hallinnon yleiset oikeusperiaatteet samoin kuin hallinnollinen ohjaus.
Maanteiden varsilla olevista mainoksista on havaittu Tiehallinnon vuonna 2006 käynnistämässä inventoinnissa luvattomiksi peräti 80–85 %. Tilanteen taustalla on useita eri tekijöitä kuten valvonnan puute, julkishallinnon organisaatiomuutokset ja lupien voimassaoloa koskevat erimielisyydet viranomaisten ja ulkomainosyrittäjien välillä. Ilmiönä luvaton tienvarsimainonta muodostaa nykyisellään merkittävän yhdenvertaisuusongelman ja voi osaltaan heikentää luottamusta viranomaistoimintaan.
Asiasanat:hallintoluvat, hallinto-oikeus, ulkomainonta, liikenneturvallisuus, sananvapaus, elinkeinovapaus, maisemansuojel
