Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena ovat hallintokanteluiden kautta välittyvä lastensuojelutyön todellisuus sekä kanteluprosessin merkitys oikeusturvan välineenä. Aineistona ovat Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa vuonna 2011 tehdyt hallinnolliseen ohjaukseen johtaneet kantelupäätökset. Tutkimuskysymykseni ovat millaiset asiat lastensuojelussa johtavat kanteluihin, millaiset asiat kanteluissa ovat merkityksellisiä asiakkaan ja työntekijän kannalta ja millainen on kantelun merkitys oikeusturvan välineenä. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan lastensuojeluprosessia asiakkaan ja työntekijän näkökulmasta, lastensuojelutyön haasteita ja eettisiä kysymyksiä sekä oikeudellistumiskehitystä yhteiskunnassa ja sosiaalityössä.
Aineiston analyysissä keskiössä ovat kanteluiden syyt ja taustatekijät, työntekijöiden perustelut toiminnalleen sekä kanteluprosessille asetetut odotukset ja sen seuraukset. Tutkimustulosten mukaan kantelijoiden asiakkuustarinoissa on useita toistuvia tekijöitä, kuten perheiden sisäiset ristiriidat, pitkä lastensuojeluasiakkuus ja siihen liittyen lukuisia auttamisyrityksiä sekä yhteistyötahoja. Asiakastyöhön liittyviä keskeisiä kanteluiden syitä ovat isän syrjiminen lapsiin liittyvissä asioissa, muiden kuin biologisten vanhempien heikko oikeus yhteydenpitoon lapsen kanssa, sosiaalityöntekijöiden epäasiallinen käytös sekä sosiaalityöntekijöiden huono tavoitettavuus. Byrokratiatyöhön liittyviä keskeisiä kanteluiden syitä ovat kirjallisten päätösten puuttuminen ja kirjausten puutteellisuus, ongelmat kuntien välisesssä yhteistoiminnassa sekä lakisääteisten aikarajojen noudattamatta jättäminen.
Työntekijöiden kantelupäätöksissä tuottama puhe jakautuu kahteen ryhmään: toiminnan perusteluun sekä oman työn puolustamiseen. Perusteluista useimmin toistuivat kiire ja suuri työmäärä sekä töiden priorisointi. Aineistosta piirtyy neljä keskeistä roolia lastensuojelun sosiaalityöntekijän työssä, joiden kautta työntekijät puolustavat omaa työtään. Nämä roolit ovat välittäjä ja yhteistyön rakentaja, lapsen edun puolustaja, tukija ja kuuntelija sekä moniammatillisen työryhmän jäsen. Aineistossa yleisin kanteluprosessin seuraus oli huomion kiinnittäminen. Kanteluviranomaisen antama kritiikki jakautui viiteen osa-alueeseen, jotka ovat lastensuojelulaissa säädettyjen aikarajojen ylittyminen, asiakkaan oikeus saada yhteys viranomaiseen, muutoksenhakukelpoisen päätöksen puuttuminen, dokumentoinnin puutteellisuus sekä asiakkaan oikeus nähdä itseään koskevat asiakirjat. Tutkimuksen perusteella kanteluprosessi näyttäytyy yhteiskunnallisen muutoksen ja organisaatioiden kehittämisen välineenä tehokkaan oikeusturvamenetelmän sijaan.
Avainsanat: lastensuojelu, hallintokantelu, oikeudellistuminen ja oikeusturv
