Koko ikäluokan kouluttaminen perusopetuksen jälkeisessä toisen asteen koulutuksessa on tuonut oppilaitoksiin opiskelijoita, joille tutkinnon suorittaminen on vaikeaa. Näiden nuorten opintojen onnistumista voidaan tukea ammatillisen erityisopetuksen tukitoimenpiteiden avulla. Koulutuksen järjestäjien tehtävä on laatia opetussuunnitelma, jossa erityisopetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvät tukitoimet on suunniteltu. Koulutuksen järjestäjiä tuetaan erityisopetuksen järjestämisessä korotettujen yksikköhintojen muodossa.
Tutkimuksessa selvitettiin miten ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat käsitelleet erityisopetuksen järjestämistä opetussuunnitelmissa. Tutkimuksessa analysoitiin 139 opetussuunnitelmaa, mikä on 79 % kaikista koulutuksen järjestäjistä. Lisäksi tutkimukseen liittyi kysely, jonka tavoitteena oli saada tietoa erityisopetuksen opetussuunnitelmanmukaisesta toteutumisesta käytännön opetustyössä. Kyselyyn vastasi 186 henkilöä, vastausprosentin ollessa 43. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä lähestymistapoja.
Keskeinen tutkimustulos oli, että koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma on todennäköisemmin laadittu kattavasti silloin, kun järjestäjänä toimii kuntayhtymä ja opiskelijoita ja erityisopiskelijoita on runsaasti. Erittäin pienet ja erittäin suuret koulutuksen järjestäjät poikkeavat keskimääräisestä tuloksesta. Kattavimmin suunnitelmat on laadittu Itä-Suomen läänissä. Ammatilliset erityisoppilaitokset erottuvat selkeästi omaksi ryhmäkseen ja niissä toiminta on hyvin erilaista muihin ammatillisiin oppilaitoksiin verrattuna.
Opetussuunnitelmat ovat hyvin epätasaisia ja niissä kuvatut erityisopetuksen palvelut erilaisia ja eritasoisia. Käytetyt käsitteet ovat epätäsmällisiä. Opetussuunnitelmien tärkeä tehtävä olisikin yhtenäisten käsitteiden ja pelisääntöjen luomisessa. Toimiville opetussuunnitelmille on ominaista, että erilaisuuden huomioon ottaminen ja opiskelijan kasvun tukeminen kulkevat läpi koko opetussuunnitelmatekstin. Asiat tulevat luontevasti esille koulutuksen järjestäjän strategiassa sekä koulutuksen tehtävien ja tavoitteiden kuvauksissa. Erityisopetukselle on tavallisesti varattu oma luku, jossa käsitellään ensin yleisiä periaatteita, joita vielä syvennetään erillisessä erityisopetuksen suunnitelmassa tai muissa asiakirjoissa. Tutkimuksen mukaan hyvän erityisopetuksen suunnitelman takana on vahva koulutuksen järjestäjän tuki ja toiminnan selkeä määrittely
Seudullista ja verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä opetussuunnitelmissa käsitellään syvemmin kuin mitä opetussuunnitelman perusteissa edellytetään. Opettajat näkevät koko ikäluokan koulutuksen periaatetta toteutettavan tehokkaammin kuin mitä se tulee esille opetussuunnitelma-analyysissä. Yleisesti ottaen tulokset painottuvat erityisryhmien kannalle eivätkä opettajat tämän tutkimuksen tulosten perusteella suosi yhtä paljon integraatiota kuin mitä opetussuunnitelman perusteiden mukaan on linjattu. Joidenkin opettajien vastausten perusteella herää jopa kysymys siitä, ovatko hyvin heterogeeniset ryhmät kohtuuttoman vaativia opettajan jaksamiselle.
Erityisopetuksen näkökulmasta monipuolisesti laadittuja opetussuunnitelmia on vähän, vain 14 %. Kattavimmin opetussuunnitelmissa on käsitelty henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan eli HOJKSiin liittyvät asiat. Erityisopetuksen vastuut on opetussuunnitelmissa kuvattu kattavasti, mutta voimavarat huomattavasti harvemmin.
Erityisopetus on ammatillisessa koulutuksessa hyvin pedagogista toimintaa. Tärkein erityisopetuksen menetelmä on tiivis ja pitkäjänteinen vuorovaikutus opiskelijan ja opettajan välillä, mikä edellyttää riittävän pieniä opetusryhmiä tai useampia henkilöitä opetustilanteissa sekä riittävästi lähiopetusta. Ammatillisessa erityisopetuksessa korostuvat työ kautta oppiminen ja työelämän odotukset. Opiskelijoista pyritään kasvattamaan hyviä työntekijöitä, joiden ominaisuuksiin kuuluvat tunnollisuus ja positiivinen asenne työ tekemistä kohtaan.The aim of this research was to examine how the regulations concerning special vocational education and training are visible in the curricula of the organizers of the education. Another aim of the research was to examine the way that the organizers of vocational education and training have handled special vocational education in their curricula and what kind of contents they have. An inquiry made for special needs teachers gave additional information on the views of the education personnel on how the curriculum of special needs education has functioned in practical education, the directability of the curriculum as well as the governing mechanisms of special vocational training and education. Two different research methods and research approaches were used in the research, so that it is a combination research by nature. In the analysis of the research results the information model by Järvinen and Järvinen (2000, 20 26) was applied, by which the transfer of information included in the basics of the curriculum to the curricula of the organizers of the education and training could be evaluated and to condense received detailed information. The model was suited for curriculum research, but it includes some very strict concepts compared to the human sciences.
The organizers of the education were asked to deliver for the research the essential parts of the curriculum for special needs education that include the common part of the syllabus, student evaluation, on-the-job-learning, guidance counselling and the parts dealing with special needs education. A total of 139 (79%) organizers of education delivered the requested material. The curricula were analyzed with contents analysis method by using as analysis framework the basics of the curriculum, the development plans of education and the central issues concerning education by state administration. In connection with content analysis the frequency of occurrences was defined, on the basis of which were made conclusions concerning the frequency and generability through the background variables. For the questionnaire the organizers of special needs education were asked to report the contact information of the persons who work within special needs education. The questionnaire included multiple choice questions that were analyzed by statistical methods as well as open questions that were analyzed by using the contents analysis method. The replies were received from 186 persons and the answering percentage was 43.
As a result it was discovered that the curricula of the organizers of the education have most likely been made comprehensively and according to the principles of the curriculum on those occasions when the organizer of the education is a joint municipal authority and there are plenty of students and special needs students. Very small and very large organizers of education, however, deviated from the average result. The curricula were most comprehensively prepared in the Province of Eastern Finland.
From the point of view of special needs education half of the organizers of education had made sufficiently extensive curricula for the purpose of this research and 14% of the organizers of education had a diversifiedly made curriculum. According to the research, the curricula and activities of special education and ordinary vocational institutions vary a great deal. The strengths of special vocational institutions include process management and the emphasis on a student's individuality. The teachers of special education institutes had difficulties in analyzing the contents of special needs education. The strengths of vocational institutions include the inner co-operation of institutions, interaction between teachers and students as well as the internalizing of the principle of educating the entire generation. Generally speaking, special needs teachers thought that the principle of educating the entire generation was being realized more efficiently than what one might think on the basis of curricula.
Things connected to the individual educational plans (IEP) were comprehensively dealt with in the curricula, whereas things in connection with the resources of special needs education were most poorly handled. Special needs education is displayed as the function between educational institution and teachers, and the role of the student with special needs is not described. Special needs education is very pedagogic by nature in vocational education and training, although the foundation of special needs education may be based on the expertise statements of other branches of science. In vocational special needs education the emphasis is on learning through working and in the expectations of working life. The aim is to grow students into good workers who are thorough and who have a positive attitude towards working. The passing of a vocational upper secondary qualification is a primary object and the transfer to special needs education is often experienced as a negative solution.
Educating the entire age group in upper secondary education is emphasized in the realization of special needs education and another object is to raise the social capacity of a student. The growing of a student's cultural capacity is not included in the objects of vocational education and training.
The concepts of special needs education are unclear based on the research. The concept of integration was interpreted in various ways, and there was diverseness in interpreting the concepts connected to support and special services, expert services and collaborators as well as teaching methods, teaching arrangements and the objects of special needs education. The impression was that the basics of the curriculum do not fit here very well with the organizers of the education end their holistic way of organizing teaching. Based on the research results it seems that the most important method of special needs education is a concise and persistent interaction between the student and the teacher, which requires small teaching groups or several persons involved in teaching situations as well as a sufficient amount of contact teaching. Vocational special needs education made according to the basics of the curriculum seems to be best realized in the institutions of those organizers of education where the supporting of a special needs student has been dealt with in general in the common part of the curriculum and, in addition, it has been specified and concretized in the plan for special needs education
