Polvinivelen muovausleikkaus on paras hoito sellaiselle potilaalle, joka potee pitkälle edennyttä polvinivelen sairautta, johon liittyy vaikeaa kipua, merkittävä polven varus tai valgus virheasento tai toiminnanvajaus.
Ensimmäinen polven muovausleikkaus suoritettiin Iso-Britanniassa vuonna 1968. Koska suoritettujen leikkausten vuosittainen määrä lisääntyy ja siten myös polvitekonivelen saaneiden potilaiden määrä kasvaa, myös uusintaleikkausten tarve lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että polvitekonivelillä on taipumus irrota tai ne joudutaan korvaamaan uudella tekopolvinivelellä jostain muusta syystä, esimerkiksi infektion tai proteesin rikkoutumisen takia. Revisioleikkaus suoritetaan noin 5 % potilaista, joille on asennettu polvinivelproteesi.
Uusintaleikkaus on teknisesti haastavampi kuin ensileikkaus. Leikkausaika on pidempi, paraneminen hitaampaa ja leikkausriskit suuremmat kuin ensileikkauksessa. Osa polven alueen luusta on menetetty ensileikkauksessa ja jäljelle jäänyt luu saattaa olla heikentynyttä samalla kun polvea tukevat nivelsiteet, nivelpussit ja lihakset ovat aiempaa heikommassa kunnossa. Uusintaleikkauksen tulos riippuu monista potilaaseen, käytettyyn leikkaustekniikkaan ja implanttiin liittyvistä tekijöistä.
Väitöskirja käsittelee polvinivelen uusintamuovausleikkauksia. Niiden tuloksia arvioitiin ensin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden valossa ja sen jälkeen käyttäen suomalaisten ortopedien kansalliseen Artroplastiarekisteriin lähettämiä tietoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin erikoistuneessa tekonivelyksikössä saatuja tuloksia, jossa yksikössä oli koko ajan noudatettu laatustrategiaa siten, että kaksi revisioleikkaukseen erikoistunutta kirurgia teki kaikki uusintaleikkauksen käyttäen kaikissa leikkauksissa samanlaista ja tutuksi tullutta implanttia, Total Condylar III Systems (TCIII) implanttia. Leikkauksella nivelrikossa saatuja tuloksia arviointiin ja verrattiin kahteen haastavammaksi koettuun tilanteeseen: tulehdukselliseen artriittiin (lähinnä nivelreumaan) ja tapauksiin, joissa luuhun oli kehittynyt suuria rakenteellisia puutosalueita ja joissa oli siksi pakko käyttää luusiirteitä implantin tukevaksi kiinnittämiseksi.
Väitöskirjan ensimmäinen työ oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus joka koostui 33 alkuperäistutkimuksesta, jotka kuvasivat polvinivelen uusintaleikkauksen lopputuloksia. Nämä artikkelit oli valittu monivaiheisen ja etukäteen tarkasti suunnitellun arviointijärjestelmän mukaisesti. Meta-analyysin tulokset osoittavat että leikkausta edeltävät polven yleistilaa, toimintaa ja liikkuvuutta kuvaavat pisteet paranivat merkittävästi (p Väitöskirjan toisessa osatyössä käytettiin koko Suomen kattavaa Artroplastiarekisteriä arvioitaessa revisiotekopolven elinikää ja sitä ennustavia ennusmerkkejä. 2637 Artroplastiarekisteriin vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana raportoiduista uusintaleikkauksista käytettiin tekonivelen elinaika analyysissä, jossa arvioitiin suhteelliset riskit, tehtiin yksi- ja monimuuttuja analyysit ja lopuksi tutkittiin tuotetun tekopolven elinikää ennustavan matemaattisen mallin luotettavuutta. Onnistumisprosentit olivat 95 %, 89 % ja 79 % kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua uusintaleikkauksesta. Yli 70 vuoden ikä, uusintaleikkaus viiden tai useamman vuoden kuluttua ensileikkauksesta ja polvilumpion paikoillaan pysyminen (ei sijoiltaanmenoja) ennustivat uusintatekonivelen pitkää elinikää. Vaikuttaa siltä, että ikääntyminen ja sairauden hoito (ensileikkaus) johtavat rauhallisempaan elämäntyyliin ja tämä yhdessä kirurgien ja/tai potilaan haluttomuuden vuoksi läpikäydä vielä kolmas leikkaus suojaavat uusintaleikkauksen uusintaa vastaan.
Koska nivelrikko on yleisin syy polvinivelen muovausleikkaukselle, TC III systeemin käyttöä tutkittiin nivelrikkopotilailla ja tuloksia verrattiin tulehdukselliseen artriittiin, joka oli yleensä nivelreuma. 71 potilasta, joista 55 oli nivelrikko ja 16 tulehduksellinen artriitti, uusintaleikattiin sairaalassamme vuosina 1990 ja 2002 välisenä aikana käyttäen vain TC III revisioproteesia. Kaikki uusintaleikkaukset kahta lukuun ottamatta suoritti kaksi kokenutta artroplastiakirurgia. Tekonivelleikkausten seurantaan suunnitellun Tekoset- rekisterin mukaan polven kokonaistilaa, toimintaa ja liikelaajuutta kuvaavat pisteet parantuneet merkittävästi (p Tulehdukselliset nivelsairaudet heikentävät pehmytkudosten ja luun kuntoa sekä heikentävät potilaan yleistilaa aiheuttaen haasteen revisiokirurgille. Lisäksi epäonnistunut ensileikkaus johtaa luun menetykseen, polven virheasentoihin ja nivelsiteiden löystymiseen. Tutkimuksessa arvioitiin 16 perättäistä 14 artriittipotilaan polven uusintaleikkausta, jotka tehtiin käyttäen TC III implanttia. Otanta koostui 16 polvesta 14 potilaalla, jotka leikattiin vuosien 1994 ja 2000 välisenä aikana. Potilaita seurattiin keskimäärin 74 kuukautta. Keksiarvo leikkausta edeltäville polven kipupisteille oli 37, ja se parani 88:aan pisteeseen seurannan aikana (P Väitöskirja osoittaa että nykyaikainen polvinivelen uusintamuovausleikkaus on hyvin toimiva ratkaisu, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan kansallisella tasolla edelleen parantaa, jos noudatetaan joitain helpohkoja ja halpoja strategioita niin, että nämä leikkaukset kohdistetaan revisioihin erikoistuneille kirurgeille joille kertyy riittävästi kokemusta näistä vaativista operaatioista. Suuremmat yksiköt mahdollistavat myös tärkeitä tukitoimintoja kuten luupankkitoiminnan.The total knee arthroplasty (TKA) is the most suitable therapy for a patient who suffers from the knee joint disease, especially when the knee disorder is at its final stage, leading for example to severe pain, significant varus or valgus deformity or a marked disability.
The first TKA was performed in the United Kingdom in 1968. As the number of TKA performed each year continues to increase and the number of patients having a knee replacement continues to grow, the number of patients undergoing revision surgery will also increase as many TKA implants tend to loosen or have to be revised for some other reason such as mechanical breakage or infection. Revision TKA has traditionally represented approximately 5% of all TKA performed.
Those patients who undergo revision surgery present a higher degree of technical challenge and the operations themselves are associated with longer operation and recovery times and higher risks compared to the primary TKA. Some bone has been lost and it may be weakened due to stress shielding, and the ligaments, joint capsule and muscles providing dynamic support are in general not in as good shape as in patients undergoing primary TKA. The outcome of the revision operation depends on many factors, such as patient characteristics, surgical technique and the implant. Each of these factors is considered to have important implications for the outcome of the operation.
This thesis deals with the revision total knee arthroplasty operation, which was first evaluated in the light of already published literature, followed by an analysis of the results as reported to the nationwide Finnish Arthroplasty Registry. Subsequently, it was interesting to evaluate the results of such demanding surgery in a specialized unit in which a certain quality strategy was followed, specifically that this kind of surgery was only done by two specialized revision surgeons, who in addition in all cases used a similar modular revision TKA implant system, the Total Condylar III System (TC III). The results were analyzed in the most common indication, osteoarthritis (OA), and compared to what was considered to eventually represent two more demanding situations: inflammatory arthritis and cases in which major structural bone defects had developed and structural allograft were considered necessary.
The first work of this thesis was a systematic literature review comprising 33 original studies which described patient outcomes following revision TKA. These articles were collected according to a multistage assessment. The meta-analysis results show that the pre-operation values of Knee scores, Function scores and Motion scores were markedly improved (p In the second article of this thesis, the nationwide Finnish Arthroplasty Register was used to assess the survival and predictors of survival for revision TKA. 2637 revision TKA from 1990 to 2002 reported to the nationwide Finnish Arthroplasty Register were subjected to survivorship analysis comprising a check-up of the proportional hazards assumption followed by calculations of univariate and multivariate statistics and model diagnostics. The survivorships were 95%, 89% and 79% at two, five and ten years, respectively. An age greater than seventy years, revision five years or more after the primary TKA, and absence of patellar subluxation were positive indicators for the survival of a revision TKA. These results suggest that normal aging as well as the conditioning effect of disease and its treatment (primary TKA) perhaps lead to a more sedate way of life, which together with a reluctance to operate on elderly patients protect against the end outcome used in the register, namely re-revision.
As OA is the most common indication for TKA, the performance of the TC III system was studied with such patients and compared to the outcome in inflammatory arthritis, mostly rheumatoid arthritis (RA). 71 cases, 55 OA knees and 16 inflammatory arthritis knees had undergone revision TKA using just this one modular revision prosthesis in our hospital from 1990-2002. Revision operations were performed by two experienced arthroplasty surgeons in all but two cases. According to the purpose-designed Tekoset register, at the final follow-up the total Knee Society Knee score, Function score and Range of motion had all improved (p Inflammatory joint diseases impair the quality of soft tissues and bone and the general condition of the patient, and pose a challenge for the surgeon in revision TKA. Furthermore, the previous operation and its failure might have caused extensive bone loss in addition to angular deformity and ligamentous laxity. A consecutive series of revision TKA, using just one modular revision prosthesis (TC III) in patients with inflammatory arthritis, consisted of 16 knees in 14 patients operated on between 1994 and 2000. The patients were followed up for 74 months. The mean preoperative Knee Society Score was 37 points and improved to 88 points at the follow-up (P A major bone defect is also a challenge in revision TKA for the orthopaedist. This was analyzed more closely in a consecutive series of revision TKA performed using a structural bone graft with just one modular revision prosthesis, the TC III system, in 10 knees of 10 patients operated on between 1994 and 2001. The patients were followed up for 5 years. The mean preoperative Knee Society Score was 39 points and improved to 81 points at the follow-up (P These results suggest that modern TKA revisions are already quite satisfactory operations and that the outcome can perhaps be further improved if relatively simple strategies are followed by focusing these operations to specialized revision surgeons who accumulate enough experience from these demanding operations
