Myyräkuume eli epideeminen nefropatia on metsämyyrästä ihmiseen tarttuva virusinfektio, joka kuuluu munuaisoireisten verenvuotokuumeiden ryhmään. Taudinkuvaan kuuluvat äkillisesti alkanut korkea kuume, päänsärky, pahoinvointi, selkä- ja vatsakivut sekä akuutissa vaiheessa virtsamäärien vähentyminen ja toipumisvaiheessa virtsamäärien lisääntyminen. Myyräkuumeessa esiintyy myös hengitystieoireita ja keuhkomuutoksia. Tyypillisiä laboratoriolöydöksiä ovat kohonnut seerumin kreatiniini arvo, trombosytopenia, hypoproteinemia, kohonnut lasko ja CRP arvo sekä hematuria ja proteinuria. Myyräkuumeen patogeneesi on pääosin selvittämättä. Myyräkuumeen keuhkokuvalöydöksiä ei ole aikaisemmin verrattu potilaiden taudin kliiniseen kuvaan. Munuaisten ultraääni- ja magneettikuvauslöydöksiä ei ole aikaisemmin selvitetty myyräkuumepotilailla.
Tutkimuksessa selvitettiin erilaisilla radiologisilla kuvantamismenetelmillä viidessä eri osatyössä myyräkuumeen keuhko- ja munuaismuutoksia, jotta ymmärrettäisiin tautiin liittyvien keuhko- ja munuaismuutosten patogeneesiä ja sairauden kulkua. Haluttiin selvittää miten mahdolliset radiologiset muutokset korjaantuvat potilaiden toipuessa taudista. Pyrittiin selvittämään radiologisten tutkimusten merkitystä arvioitaessa myyräkuumepotilaiden kliinistä taudinkuvaa.
Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin retrospektiivisesti 125 myyräkuumepotilaan keuhkojen röntgenkuva löydökset. Toisessa osatyössä tutkittiin retrospektiivisesti 380 myyräkuumepotilaan radiologiset löydökset. Kolmannessa osatyössä selvitettiin prospektiivisesti 23 myyräkuumepotilaan munuaisten kvantitatiiviset ja neljännessä retrospektiivisesti kvalitatiiviset ultraäänikuvauslöydökset. Viidennessä osatyössä tutkittiin prospektiivisesti 20 myyräkuumepotilaan munuaisten magneettikuvauslöydökset. Kaikissa tutkimuksissa radiologisia löydöksiä verrattiin potilaiden taudin kliiniseen kuvaan.
Ensimmäisessä osatyössä 28%:lla ja toisessa 35%:lla oli myyräkuumeeseen liittyviä muutoksia keuhkokuvassa. Molemmissa tutkimuksissa yleisimpiä löydöksiä olivat pleuraneste, atelektaasi ja interstitiaaliset infiltraatit. Keuhkokuvalöydökset liittyivät potilaiden nesteretentioon, munuaisten vajaatoiminnan asteeseen, korkeaan verenpaineeseen, leukosytoosiin ja trombosytopeniaan.
Kolmannessa osatyössä kvantitatiivisia munuaisten ultraäänikuvauslöydöksiä oli kaikilla potilailla ja neljännessä osatyössä kvalitatiivisia 87-91%:lla. Toisessa osatyössä, jossa ei ollut kontrolli ultraäänitutkimusta käytettävissä vertailuun munuaisten kvalitatiivisia ultraäänikuvauslöydöksiä oli 47%:lla. Munuaisten pituus pieneni kaikilla potilailla seurannassa. Yleisimpiä kvalitatiivisia löydöksiä olivat munuaisten turpeus, parenkyymin kaikuisuuden lisääntyminen ja kortikomedullaarisen rajan epätarkkuus. Munuaisten ultraäänikuvauslöydökset liittyivät nesteretentioon, kliiniseen munuaisten vajaatoiminnan asteeseen ja leukosytoosiin.
Viidennessä osatyössä munuaisten magneettikuvauslöydöksiä oli kaikilla potilailla. Munuaisten tilavuus, pituus ja parenkyymin paksuus pienenivät kaikilla seurannassa. Magneettikuvauslöydökset liittyivät potilaiden nesteretentioon, kliiniseen munuaisten vajaatoiminnan asteeseen, korkeaan verenpaineeseen, inflammaatiota kuvaaviin laboratoriolöydöksiin ja trombosytopeniaan.
Näiden tutkimusten perusteella voidaan todeta, että myyräkuumeen keuhko- ja munuaismuutosten patogeneesissä kapillaarivuoto, inflammaatio ja nesteretentio ovat keskeisessä asemassa.
Radiologisesti nähtäviä pysyviä muutoksia keuhkoihin tai munuaisiin ei sairastetusta myyräkuumeesta jää. Keuhkokuva-, munuaisten ultraääni- ja magneettikuvauslöydökset eivät ole myyräkuumeelle spesifejä, samanlaisia muutoksia nähdään myös muissa taudeissa. Kvalitatiiviset munuaisten ultraäänilöydökset ovat yhtä herkkiä kuin kvantitatiiviset löydökset arvioitaessa potilaiden taudin kliinistä kuvaa, jos käytettävissä on vertailututkimus. Munuaisten ultraääni- ja magneettikuvauslöydökset eivät ole kuitenkaan kovin hyviä arvioitaessa taudin kliinistä kuvaa. Magneettikuvaus on parempi kuin ultraäänikuvaus tutkittaessa kvantitatiivisia munuaislöydöksiä, sillä pystytään myös arvioimaan paremmin vatsaontelon nestekeräymiä. Ultraäänitutkimus on kuitenkin järkevämpi kuin magneettikuvaus arvioitaessa taudin kliinistä kuvaan, koska ultraäänitutkimus on paremmin saatavilla, se on nopeampi tehdä ja halvempi. Pääasiallinen syy ultraäänitutkimuksen tekemiseen myyräkuumeen akuutissa vaiheessa on muiden akuutin munuaisten vajaatoiminnan syiden poissulku. Keuhkokuvaus on järkevää myyräkuumepotilailta, jos heillä on hengitystieoireita, koska kuvauksella voidaan nähdä mahdolliset myyräkuumeeseen liittyvät vaikeat keuhkomuutokset ja poissulkea muut tulehdukselliset syyt sekä sydämen vajaatoiminta.Nephropathia epidemica (NE) is a mild form of hemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS). Its course varies from asymptomatic to fatal. The etiologic agent, Puumala virus (PUUV), belongs to the Hantavirus genus of the Bunyaviridae family. The pathogenesis of PUUV infection in humans is in many respects unclear.
Respiratory symptoms, from common cold to respiratory distress, occur in NE. This series investigated radiologic pulmonary involvements in NE patients. In the first study 125 and in the second 344 hospital-treated acute-phase NE patients were assessed retrospectively and their clinical course compared to chest radiograph findings (I,II). In study I 28% and in study II 35% of patients had disease-related changes in their chest radiographs. In both studies pleural effusion, atelectasis and interstitial infiltrates were the most common radiographic findings and pulmonary edema was observed in 4% of patients. The occurrence and severity of findings were associated with clinical fluid volume overload, degree of clinical renal insufficiency, high blood pressure level, leukocytosis and thrombocytopenia.
Acute renal failure (ARF) is evident in over 90% of hospital-treated NE patients. In order to evaluate renal ultrasonography (US) findings and their pathogenesis, 250 hospital-treated acute-phase NE patients were studied and qualitative renal US findings analyzed retrospectively (II); 47% showed pathological qualitative findings in their renal US, increased cortical echogenicity in 36% and cortical swelling in 28% being the most common findings. Quantitative renal US findings were prospectively analyzed (III) and qualitative renal US findings were retrospectively analyzed (IV) in 23 NE patients. The patients were used as their own control and qualitative US findings were analyzed in two different ways: without and with comparison image.
The renal resistive index (RI) was abnormal in 12 and fluid collections (perirenal, pleural, pericardial, ascites) were found in 13 patients during the acute phase of disease. Renal length decreased in every patient, cortical parenchymal thickness in 19 and RI in 18 from the primary to the repeat studies (III). Qualitative findings were recorded in 87% of the patients in renal US, assuming that change between two studies is a sign of abnormality (IV); 91% yielded qualitative findings in renal US where a comparison study was available (IV). Parenchymal swelling decreased in 20/21 patients (without/with comparison image), the overall rating of kidney status improved in 20/20, corticomedullary border differentiation improved in 15/21, the patchy pattern in parenchymal echo-texture decreased in 18/15 and echogenicity decreased in 14/18 patients from the primary to the repeat studies. Clinical course was compared to quantitative and qualitative renal US findings. The severity of the findings in US were to some extent associated with clinical fluid volume overload, degree of clinical renal insufficiency and leukocytosis (II,III,IV).
Magnetic resonance imaging (MRI) findings have not previously been studied in NE. Here morphologic renal MRI findings in 20 NE patients were analyzed and compared to the clinical course (V). The patients were used as their own control. Renal parenchymal volume, renal length and parenchymal thickness were decreased in all patients from the primary to the repeat study. Edema/fluid collections were found bilaterally in 16 patients in the primary study. The severity of the findings in MRI evinced a mild association with clinical fluid volume overload, degree of clinical renal insufficiency, high blood pressure level, inflammation and thrombocytopenia. In conclusion, capillary leakage and inflammation play a role in the pathogenesis of NE lung involvement, and fluid volume overload associated with renal insufficiency appeared to contribute markedly to the chest radiograph findings in NE. Capillary leakage, inflammation and fluid volume overload associated with renal insufficiency also play a role in the renal US and MRI findings and in the pathogenesis of NE renal involvement.
Chest and renal involvement in acute disease were regarded as transient. Chest radiograph, renal US and MRI findings are not disease-specific in NE. Chest radiography is nonetheless useful if patients have respiratory symptoms; it can rule out severe findings of NE, other inflammatory diseases and heart failure during NE. Qualitative US findings are as sensitive as quantitative US findings in the assessment of clinical course and recovery, assuming that a comparison study is available. US and MRI are rather limited in evaluating NE patients´ clinical situation. MRI is more accurate than US in evaluating quantitative renal findings and superior to US in evaluating edema/fluid collections in NE patients. US is nevertheless more appropriate than MRI in assessing clinical course and renal findings in NE patients by reason of its low cost and good availability. The main reason for performing US during the acute phase of NE is to rule out other causes of ARF
