Tutkimuksen kohteena on Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen projekti, johon osallistui vuosina 1995-2006 yhteensä 55 opiskelijaa. Kunkin ryhmän kanssa valmistettiin vieraskielinen näytelmä kielellä, jota opiskelijat eivät entuudestaan osanneet. Päätutkimuskohteena on 14 Juhannustanssit-esityksessä suomeksi ja espanjaksi näytellyttä opiskelijaa. Tutkimuksessa tarkastellaan näyttelemistä opiskelijan äänen, puheen ja kehollisuuden kannalta. Projektin tavoitteena on ollut kehittää metodi, jonka avulla puheopetus kytkeytyy osaksi näyttämöllistä toimintaa. Kytkijänä toimii erityisesti äänen kehollinen merkitys näyttelijälle, mikä ei ole saanut teatterin- tai puheentutkimuksessa aiemmin juurikaan huomiota.
Tutkimuksessa lähestytään näyttelijän ääntä, puhetta ja kehoa sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimusmateriaalina ovat näytelmän suomeksi ja espanjaksi puhutut repliikit, videoidut kohtaukset sekä suomenkieliset vokaali- ja proosaluentanäytteet, joihin opiskelijat sovelsivat mielikuvaa espanjankielisestä puhumisesta. Opiskelijoiden kokemuksia tutkivassa osiossa materiaalina ovat haastattelut sekä opiskelijoiden kirjoittamat opinnäytteet. Espanjaksi näyttelemiselle oli tyypillistä ulospäin suuntautuva, energinen näyttelemisen tapa, johon liittyi runsas, kehosta ylös- ja poispäin suuntautuva elehtiminen, virtaava kehonkäyttö sekä voimakas ja selkeä puhetapa. Tutkimuksen perusteella vieraalla kielellä näyttelemistä voi hyödyntää näyttelijän äänen kantavuuden ja artikulaation etisyyden harjoittamiseen, jos äänentuoton mahdollista puristeisuutta samalla kontrolloidaan.
Vieraalla kielellä näytellessä sanojen symbolinen merkitystaso hämärtyy ja kieleen rakentunut näyttelijäidentiteetti horjahtaa tutulta paikaltaan. Esiin työntyvät äänen materiaalisuus ja kielen keholliset ja musiikilliset merkitystasot, jotka psykoanalyyttisesta näkökulmasta katsottuna löytävät voimansa kehon arkaaisesta kokemusmaailmasta. Miehet kokivat merkitysten ailahtelevuuden useammin ahdistavaksi ja näyttelemistä rajoittavana kuin naiset, jotka puolestaan pitivät vieraalla kielellä näyttelemisen herättämiä kehollisia tuntemuksia nautinnollisina ja näyttämöllistä läsnäolokokemusta lisäävinä. Opiskelijat kokivat kehotietoisuutensa voimistuneen ja varsinkin naiset kokivat myönteisiä muutoksia kehonkuvassaan espanjan kielellä näytellessä. Tutkimus osoittaa, että ääni ei ole vain kommunikaation ja informaation välittämisen palveluksessa, vaan sillä on yksilöllistä merkitystä kielen symbolisesta merkitystasosta irtaantuneenakin.A Strange Tongue in the Mouth. The Dimensions of Acting in a Foreign Language in the Student Actor´s Voice, Speech and Body
The subject of the research is a project at the Department of Acting, University of Tampere in which five student intakes (a total of 55 student actors) participated. In each group a play was processed in a foreign language (either Spanish or Italian) with which the students were not familiar. The main focus was on seven male and seven female actors who in 1998-1999 performed in the play Juhannustanssit, in Finnish and in Spanish. The study concerns acting in a foreign language from the perspective of the student s voice, speech and body, and the opportunity to apply an image of a foreign language to Finnish speech. The study also considers the significance of voice to body awareness and body image.
The study falls into two main parts. In the part which addresses voice, speech and body from the outside, the research material consists of lines in Finnish and Spanish, videotaped scenes and vowel and prose readings to which the students applied an image of Spanish speech. These are scrutinised through acoustic analyses, viewing tests and listening tests. In the part of the study which addresses the students experiences, the material consists of interviews and of theses written by the students. The theoretical framework is delineated on the one hand by the psychoanalysis of Jacques Lacan and the related post-structuralist theories of language and voice and on the other hand by the phenomenology of the body of Maurice Merleau-Ponty.
Acting in Spanish was characterised by an extrovert, energetic style accompanied by ample gesticulation outward and upward, flowing use of body movements and carrying speech. In men especially the Spanish image raised the sound energy on frequencies of 2-5 kHz and the equivalent sound level (the loudness of the voice). The frequency of the second formant in several vowels rose closer to the third formant on the frequency scale. Finnish vowels pronounced in the Spanish way were estimated to be more fronted than normally pronounced vowels.
Both men s and women s articulation was felt to be clearer when they thought they were speaking in Spanish. Women s reading was assessed to be more energetic and faster while men s voices were assessed to be firmer and brighter when using an image of Spanish speech. It appears possible to utilise acting in a foreign language to practise the carrying quality of the voice and the fronting of the articulation, but this requires control in order to avoid producing a pressed voice.
When acting in a foreign language the symbolic significance of the words was blurred and the corporeal level of meaning of the language and the material quality of the voice were accentuated. These are interpreted in the research in keeping with Julia Kristeva s genotext and Roland Barthes genosong concepts as a shift to the realm of semiotic genospeech. The men more frequently than the women felt that the wavering nature of significance caused anxiety and restrictive to acting. Women reported more corporeal experiences related to archaic types of experience such as vital affects and amodal perception. The students reported a sensation of enhanced corporeal awareness notably internally and in the region of the head and chest as the feeling of resonance gained strength, and women especially reported feeling positive changes in their body image when acting in Spanish. Speech and the sensations of the body were mainly felt to be enjoyable. It is above all a question of breaking away from certain habitual ways of using the body and from attitudes concerning the body and of the ability to conceive of the body through acoustic-kinesthetic perception. The study demonstrates that the voice is not merely at the service of the actor for communication and the transfer of information, but that it has individual corporeal significance to its producer also when isolated from the language s symbolic level of meaning
