Lasten myrkytykset ja myrkytyskuolemat ovat vähentyneet Suomessa alkoholimyrkytykset ovat kuitenkin lisääntyvä ongelma Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 6.2.2009 tarkastettavan väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten myrkytysten yleisyyttä ja ominaispiirteitä sekä myrkytyskuolemien ilmaantuvuutta Suomessa.
Vuosina 1969 2003 yhteensä 121 alle 16-vuotiasta lasta kuoli myrkytyksiin Suomessa. Eniten myrkytyskuolemia aiheuttivat keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet ja häkä. Myrkytyskuolemat käytännössä hävisivät 0 4-vuotiaiden ikäryhmässä 1980-luvun aikana. Tämän jälkeen tapahtuneet yksittäiset kuolemantapaukset muistuttavat kuitenkin, että pienten lasten myrkytyskuolemavaara ei ole kokonaan väistynyt. Vanhemmilla lapsilla (5 15-vuotiaat) myrkytyskuolemien vuosittainen ilmaantuvuus vaihteli tutkimusajanjakson 1969 2003 aikana. Myrkytysitsemurhat olivat selvästi yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Sen sijaan pojilla oli enemmän myrkytyskuolemia, jotka olivat aiheutuneet päihdekäytön seurauksena.
Myrkytysten aiheuttamat osastohoidot sairaalassa vähenivät Suomessa lasten ja nuorten keskuudessa vuosina 1971 2005. Laskua pojilla oli 29 % ja tytöillä 20 %. Tutkimusjakson aikana alle 5-vuotiailla lapsilla myrkytysten aiheuttamat osastohoidot sairaalassa vähenivät peräti 51 %. Huolimatta yleisestä positiivisesta kehityksestä, alkoholimyrkytysten aiheuttamat osastohoidot kaksinkertaistuivat Suomessa lasten ja nuorten keskuudessa vuosina 1971 2005.
Lasten myrkytysten aiheuttamista ensiapukäynneistä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2002 2006 neljä viidestä johti osastohoitoon. Pienten lasten myrkytykset olivat yleensä tahattomia ja vähäoireisia. Murrosikäisten myrkytyksiin liittyi useammin tahallisuutta ja heillä oli myös useammin enemmän oireita sairaalan tullessa. Myrkytysten aiheuttamista ensiapukäynneistä jopa 31 % johtui alkoholista. Alkoholin osuus lasten ja nuorten myrkytystapauksissa näyttääkin olevan maassamme suurempi kuin muualla Euroopassa tai USA:ssa.
Lasten myrkytykset ja myrkytyskuolemat ovat siis vähentyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Todennäköisiä syitä tähän positiiviseen kehitykseen ovat olleet lapsiturvallisten pakkausten yleistyminen, vanhempien tietomäärän lisääntyminen, Myrkytystietokeskuksen toiminta sekä terveydenhuollon edistysaskeleet myrkytysten hoidossa. Edelleen kuitenkin joka päivä 2 3 lasta ja nuorta joutuu maassamme sairaalaan osastohoitoon myrkytyksen vuoksi. Tämän väitöskirjatutkimuksen mukaan myrkytyksen vuoksi osastohoitoon joutuneista lapsista ja nuorista prosentti myös kuolee myöhemmin elämässään myrkytykseen.
Tahattomia ja tahallisesti aiheutettuja myrkytyksiä tapahtuu maassamme päivittäin ja myrkytyskuolemien riski on yhä olemassa. Erityishuomiota on kiinnitettävä perheiden hyvinvointiin, jotta tapaturmaiset pikkulasten myrkytyskuolemat, nuorten itsemurhat ja päihdekäyttö sekä laajennetut itsemurhat ja kemialliset pahoinpitelyt saataisiin estettyä.The aim of this study was to investigate the incidence and nature of paediatric poisonings and poisoning deaths in Finland.
The study was based on four databases. First, using the Tampere University Hospital Information System the incidence and distribution of emergency department (ED) visits due to poisonings among 0 15 years old children during 2002 2006 were analysed. Second, the incidence of hospital admissions due to poisoning among Finnish children and adolescents during 1971 2005 was studied. This study was based on the information from the National Hospital Discharge Register (NHDR) and aimed to describe the secular trend of hospitalisations due to poisoning in 0 19 years old children and adolescents. Third aim was to investigate the incidence, nature and secular trend of poisoning deaths in Finland. The incidence of poisoning deaths was studied in all age groups during 1971 2005. This part of the study was based on the Official Cause-of-Death Statistics (OCDS) in Finland. Finally, the aim was more specifically describe poisoning deaths among Finnish children including the causes and distribution of substances involved in fatal poisonings. This part of the study was based on copies of the death certificates of all Finnish children aged 0 15 years who died from poisoning between 1969 and 2003.
This thesis showed that acute paediatric poisonings are relatively common in Finland. The incidence of ED visits due to poisonings among 0-15 years old children was 8.1 per 10,000 person-years during 2002 2006 within the catchment area of the Tampere University Hospital. Nonpharmaceutical agents were suspected to cause 60% and pharmaceuticals 31% of the intoxications. The most common single agent in poisonings was alcohol. Overall mortality in ED visits due to poisonings was 0.3%, indicating that poisoning may still today represent a life-threatening problem.
Annually about 1,000 children and adolescents are admitted to hospital in Finland due to poisoning. During 1971 2005 there were altogether 41,862 hospitalisations due to poisoning among 0 to 19 years old Finnish children and adolescents. The incidence of hospitalisations declined from 91 admissions per 100,000 person-years in boys and 105 in girls in 1971 to 65 and 84 in 2005, respectively. In the 0 4- year age group, admissions declined by 51%. On the other hand, hospitalisations for alcohol poisoning increased 1.7-fold among boys and 2.4-fold among girls. Of all children and adolescents hospitalised due to poisoning up to 1% has died in subsequent poisoning later (until the end of year 2005).
When investigating the whole population by means of OCDS it was seen that poisoning deaths increased in Finland during 1971 2005. In 1971, the incidence of all poisoning deaths was 12.2 per 100,000 person-years among men and 2.1 in women. In 2005, the corresponding figures were 23.6 and 7.4. Alcohol poisonings comprised the majority of poisoning deaths in Finland during the 35-year study period. Men s risk was markedly higher than women s, but in later years, women s risk was increasing.
During 1969 2003 altogether 121 children aged 0 to 15 years died from poisoning in Finland. Among 0 4-year-olds the incidence of poisoning deaths declined to practically zero by the beginning of 1980s. Most of these deaths were unintentional poisonings. Among 5 15-year-olds the incidence of poisoning deaths varied during the study period. At this age the majority of the poisonings were intentional. Girls predominated in suicides while substance abuse was more common among boys.
In conlusion, paediatric poisonings remain a relatively frequent problem in Finland. In spite of child-resistant packaging, heightened parental awareness, and other protective measures, such as interventions by the Finnish Poison Information Centre and specially trained healthcare professionals, paediatric poisonings occur in Finland. Moreover, despite the declining secular trend seen in paediatric poisoning deaths, the risk of death from both intentional and unintentional poisoning persists in children. Health promotion programmes should be continued and improved especially to promote the well-being of families and to prevent unintentional poisonings among young children, teenage suicides and substance abuse, collateral suicides and chemical assaults
