The incidence of breast cancer has increased world-wide over recent decades. The survival rate of breast cancer patients has improved mainly due to innovative therapies and mammography screening programs. Despite improvements in survival, breast cancer is still the leading cause of cancer death among women.
Breast cancers detected at screening mammography are, in general, smaller at the time of the diagnosis and less aggressive than cancers found by other methods, and are reported to be associated with generally favorable survival. It is, however, unclear whether this survival advantage can be explained by early detection and favorable tumor biology only, or whether other unknown factors might account for the survival advantage. The purpose of this study was to study the long-term prognosis and biological profiles of screen-detected breast cancers as compared to non-screen-detected cancers (FinProg database www.finprog.org).
The generalizability and geographic transportability of breast cancer survival estimates were investigated by comparing the current study series, the FinProg database, with a large dataset from the United States, the SEER. Despite differences in demographic variables, use of adjuvant therapies and screening mammography between series, the prognostic factors produced close to overlapping survival curves. When commonly used prognostic factors, such as tumor size, nodal status and histological grade are evaluated, survival estimates were similar in these large unselected cohorts of breast cancer patients.
The molecular subtypes associated with favorable survival rates were more frequent in screen-detected breast cancers than in non-screen-detected cancers. The differences in molecular subtypes between mammography screen-detected cancers and cancers found otherwise could not, however, explain all of the survival advantage associated with breast cancer detection at screening.
Breast cancers detected by the mammography screening program had a significantly lower 10-year risk for distant recurrence than cancers of similar size diagnosed by other methods. Patients with screen-detected breast cancer had also significantly better breast cancer-specific survival compared with patients with non-screen-detected cancer. This advantage persisted over a 15-year follow-up period. There was no significant difference in the risk for contralateral breast cancer between these two groups.
The biological factors investigated in the current study could not explain entirely the survival advantage associated with cancer detection at mammography screening, suggesting that there are other biological factors that may also explain the difference, which is in line with some previous studies. The risk for recurrence may be overestimated for women diagnosed by mammography screening unless the method of detection is taken into account in risk estimations, which may lead to overtreatment of patients with screen-detected breast cancer.Rintasyövän vuosittainen ilmaantuvuus on viimeisimpien vuosikymmenten aikana kasvanut maailmanlaajuisesti. Seulontamammografiaohjelma ja uudet hoitomuodot ovat parantaneet rintasyöpäpotilaan ennustetta. Kasvaimen biologisiin tekijöihin perustuvasta yksilöllisesti suunnitelluista hoidoista huolimatta yleisin naisten kuolemaan johtava syöpä on juuri rintasyöpä.
Seulonnassa löydettyjen rintasyöpien epäillään ja on havaittukin - olevan muita hyväennusteisempiä ja vähemmän aggressiivisia. On epäselvää selittyykö tämä etu pelkästään kasvaimien biologisilla eroavaisuuksilla ja varhaisemmalla diagnosoimisella vai vaikuttaako diagnosointitapa vielä meille tuntemattomien tekijöiden välityksellä ennusteeseen. Toistaiseksi diagnosointitapa ei ole vakiinnuttanut paikkaansa yleisesti käytettynä ennustetekijänä.
Tässä FinProg-tutkimuksen (www.finprog.org) osana tehdyssä seulonnan merkitystä itsenäisenä ennustetekijänä analysoivassa tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisää tietoa seulonnassa löydettyjen rintasyöpien molekyylibiologiasta ja pitkäaikaisennusteesta verrattuna muulla tavoin todettuihin rintasyöpiin. Analysoimme lisäksi eloonjäämisennusteiden kansainvälistä yleistettävyyttä vertaamalla suomalaista aineistoa (FinProg) sitä vastaavaan amerikkalaiseen aineistoon (SEER). Aineistot todettiin eloonjäämiskäyrien suhteen yhteneviksi ja tämän perusteella yleisten ennustetekijöiden pohjalta tehdyt eloonjäämisarviot ovat yleistettävissä ja siirrettävissä laajoihin potilasmateriaaleihin maantieteellisesti riippumattomasti.
Seulonnassa löydetyissä rintasyövissä esiintyi enemmän hyväennusteisempia molekulaarisia alatyyppejä kuin ei-seulonnassa löydetyissä. Kymmenen vuoden seurannassa seulonnassa löydetyt syövät olivat lähettäneet etäpesäkkeitä merkittävästi vähemmän kuin samankokoiset, muulla tavoin diagnosoidut rintasyövät. Seulonnan ennusteellinen hyöty säilyi myös pidemmällä, yli 15 vuoden, seuranta-ajalla eivätkä kasvaimien tunnetut biologiset eroavaisuudet selittäneet kokonaan seulonnan ennusteellista hyötyä. Rintasyövän sairastamisen jälkeinen toisen rinnan syövän riski ei eronnut näiden kahden diagnostisen ryhmän välillä.
Diagnosointitavan huomiotta jättäminen ennustetekijänä uusiutumisriskin arvioinnissa ja hoitopäätösten teossa saattaa johtaa uusiutumisriskin yliarvioimiseen ja mahdollisesti jopa ylihoitamiseen niiden potilaiden osalta, joiden rintasyöpä on havaittu seulonnassa. Tietoa toteamistavasta (seulonta vs. ei-seulonta) voidaan käyttää ennusteellisena tekijänä yksilöllisten hoitopäätöksien tukena. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa rintasyöpäpotilaisiin paitsi Suomessa myös kansainvälisesti
