Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muun kuin viranomaisen hoidettavaksi vain lailla tai lain nojalla silloin kun se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Samalla on varmistuttava, että tehtävän antaminen ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon periaatteita. Merkittävää julkisen vallan käyttöä ei voida osoittaa muille kuin viranomaisille. Tutkielmassa tarkastellaan kalastuksenvalvontaa ja kalastusalueiden julkisia hallintotehtäviä PL:n 124 §:n näkökulmasta. Ylimmät laillisuusvalvojat totesivat vuosina 2006 ja 2008 antamissaan päätöksissä valvontasäännökset PL 124 §:n vastaisiksi, sillä kalastuslaissa ei esim. säädetty kalastuksenvalvojien kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksista eikä toiminnan viranomaisvalvonnasta. Myöhemmin kalastusalueiden oikeus asettaa kalastuskieltoja tai rajoituksia katsottiin valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi, sillä se voi rinnastua joko perustuslain 80 §:n säädettyyn oikeuteen antaa yleisiä oikeussääntöjä tai se voi sisältää PL 124 §:n mukaista merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Vuoden 2011 kalastuslakimuutoksella valvontasäännökset saatiin vastaamaan PL 124 §:n vaatimuksia, mutta muilta osin kalastuslain kokonaisuudistus on vielä kesken. Luonnoksessa (4.12.2013) hallituksen esitykseksi uudeksi kalastuslaiksi alueellisista rajoituksista ja määräyksistä päättäminen esitetään siirrettäväksi ELY-keskuksille, koska tehtävään katsotaan sisältyvän merkittävää julkisen vallan käyttöä. Kuitenkin kysymys voi olla myös siitä, että päätöksenteon osoittaminen kalatalousalueille ei olisi tarkoituksenmukaista, mikä myös on oikeudellinen edellytys sille, että julkinen hallintotehtävä voidaan osoittaa viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Tutkimus on pääosin oikeusdogmaattinen, mutta siihen sisältyy myös oikeushistoriallinen katsaus kalastuksenvalvonnan ja kalastusalueiden tehtävien muotoutumisen osalta sekä pohdintaa liittyen esitettyihin säännösmuutoksiin
