Piispa, Mikko

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):3         343Huippu-urheilun maailmassa on kamppailtu do-pingia vastaan noin neljäkymmentä vuotta. Tä-mä kamppailu on muodostunut eräänlaiseksi kis-sa ja hiiri -leikiksi, jossa antidopingtyöläiset jah-taavat aina vain ovelampia dopingtyöläisiä – siis paitsi urheilijoita, myös heidän lääkäreitään ja muita dopingin käytön taustavaikuttajia. Kai-kesta dopingin vastaisesta työstä huolimatta vai-kuttaa siltä, että dopingpommit paukkuvat ai-na vain suurempina. Siitä kertoo hyvin esimer-kiksi Lance Armstrongin tunnustusten ympäril-lä pyörivä kohu.Erkki Vettenniemi (2009) on kutsunut tätä ai-kakautta epäilyksen ajaksi. Tämä on varsin osu-vaa: lukuisissa urheilulajeissa, kuten kilpapyöräi-lyssä tai hiihdossa, kilpailujen ja tulosten sijaan huomio kiinnittyy yhä useammin arvuutteluun siitä, kuka on käyttänyt ja koska. Vettenniemen mielestä antidopingtyö on resurssien tuhlausta ja julmaa urheilijoiden jahtaamista. Kun tarkas-telee, millaisissa merkeissä Mika Myllylän elämä sujui Lahden MM-kisojen 2001 jälkeen (Piis-pa 2011), tai miten kävi Marco Pantanille hä-neen Giro di Italiasta 1999 lähtien kohdistunei-den epo-epäilyjen myötä (Rendell 2006), vastaa-vanlaiseen johtopäätökseen on helppo kallistua.Vettenniemen lisäksi Pertti Hemánus (1997) on liikkunut samoilla jäljillä. He molemmat kat-sovat, että dopingkieltolaki, kuten Hemánus asi-an ilmaisee, on urheilun peruslogiikan vastais-ta, onhan urheilussa tarkoituksena kuitenkin päästä kovempaa, korkeammalle ja nopeammin. Hemánuksen mukaan dopingin salliminen pois-taisi mielivaltaisen rajanvedon sen välillä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja päästäisi urheilun perimmäisen olemuksen, eli kilpailun, vapaasti valloilleen.Antidopingin rajanvetoUrheilussa kiellettyjen aineiden listan jatkuva muuttuminen paljastaa hyvin sen, että rajanve-to todella on usein mielivaltaista. Yksinkertaista-en listan aineet ovat aina sellaisia, joista on hyö-tyä urheilusuorituksessa ja jotka ovat terveydelle vaarallisia. Siten ne sotivat antidopingtyön prin-siippejä, eli reiluutta, terveellisyyttä ja ”urheilun jaloutta” vastaan. Se, mikä aine kulloinkin täyt-tää dopingin kriteerit, ei kuitenkaan ole kiveen hakattu. Raja häilyy, ja sen väärälle puolelle voi joutua vain olemalla väärässä paikassa väärään ai-kaan.Antidopingkielessä rajanveto on pelkistetty ”puhtaan” urheilun käsitteen avulla. Täten se, mikä ei ole puhdasta, on likaista, ja siksi kiellet-tyä. Tässä saastumisessa on myös vahvasti leimaa-va ulottuvuus: kerran dopingurheilija on aina do-pingurheilija, eikä leimaa pääse pakoon edes hau-dan takana. Sen tietävät kaikki, jotka esimerkiksi ovat joskus osallistuneet spekulaatioihin Floren-ce Griffith-Joynerin dopingin käytöstä.Puhtaan ja likaisen rajanveto ja pahimmillaan pysyvä saastuminen tapahtuu siis antidopin-gin määrittämän listan ja dopingtestien – usein myös pelkkien dopingepäilyjen – kautta. Jokin dopingissa on sellaista, että se määrittää käyttä-jäänsä enemmän kuin mikään muu, esimerkiksi kova harjoittelu. Antidopingin leimakirveeltä ei-vät välty myöskään kuntokäyttäjät: aivan samoin kuin huippu-urheilijat, hekin joutuvat peittele-mään käyttöään, vaikka se ei edes ole laitonta (Salasuo & Piispa 2012).Kaikissa tähän asti mainitsemissani teoksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että urheilun lo-giikkaan kuuluu omien rajojen tavoittelu ja nii-den rikkominen. Lisäksi on syytä pitää mieles-Doping ja kulinaarinen kolmio – ”puhtaan” urheilun rajoja etsimässäMikko PiisPa344          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):3sä, että myös ”puhdas” urheilu sisältää nykyään kasvavasti lääketieteellistä suorituskyvyn hiomis-ta. Siten doping on looginen jatkumo, ja monet kuntodouppaajat korostavat (ja urheilijat hen-gissä pysymällä todistavat), että kontrolloidussa käytössä aineiden kielteisetkin terveysvaikutuk-set ovat hallittavissa. Kuntokäytön puolella do-ping voidaankin mieltää asiantuntijavallan käsis-tä karanneena itselääkintänä, eräänlaisena medi-kalisaation ylilyöntinä. Huippu-urheilun maail-massa se taas kätkeytyy useimmiten ikään kuin asiantuntijavallan verhon taakse, ”korruptoitu-neiden” lääkäreiden salaperäiseksi puuhasteluksi.Dopingongelma sosiaalisena konstruk-tionaMiten mielivaltaisenakin näyttäytyvä raja puh-taan ja likaisen välillä on sitten syntynyt ja miksi? Yksi vastaus on Hemánuksen (1997) tarjoama, huumetutkimuksesta (Christie & Bruun 1986) lainattu ”hyvän vihollisuuden” ajatus. Doping on hyvä vihollinen antidopingtyölle, sen avulla kontrolloidaan urheilijoita ja koko urheilumaail-maa ja siirretään katsetta pois toisista ongelmista, joista yksi saattaa olla koko urheilun perusluon-ne, hillitön voitontavoittelu.Voi hyvinkin olla, että ilman antidopingliik-keen heräämistä ja aktivoitumista 1960-luvulta alkaen dopingia ei olisi koskaan kielletty eikä sii-tä olisi muodostunut ongelmaa. Tämän päivän urheilussa lääkäreiden valvomat urheilijat naut-tisivat optimiannoksia kasvuhormonia, epoa ja kisapäivän aamuna hieman amfetamiiniakin, ja katsojat nauttisivat inhimilliset kyvyt ylittävistä spektaakkeleista… Erona todellisuuteen olisi siis se, että kenenkään ei tarvitsisi pakoilla ja piilotel-la, toteaa tässä vaiheessa kyynikko.Dopingongelma on sosiaalinen konstruktio (Berger & Luckmann 1994 [1966]), eli se on yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja tulkinnois-sa määrittynyt. Nämä keskustelut ovat tyypilli-sesti diskursiivista valtaa pitävien, tässä tapauk-sessa lääketieteen asiantuntijoiden, urheilun pää-töselinten ja tiedotusvälineiden ohjaamia. Do-ping näyttäytyy mustavalkoisena ja kyseenalaista-mattomana pahana, kuten sosiaalisilla ongelma-konstruktioilla on tapana. Dopingkieltolaki on ja pysyy ja ainakin toistaiseksi epäilyksen aika jat-kuu. Siispä esitän ajatuksen, jonka avulla doping-konstruktiota voidaan pyrkiä ymmärtämään pa-remmin ja myös asettamaan se inhimillisiin aja-tusrakenteisiin. Samalla havainnollistuu, miten dopingin käyttö rinnastuu muiden aineiden, ku-ten alkoholin tai huumeiden, käyttömaisemiin.Korostan, että kyseessä on yritys jäsentää do-pingdiskurssia ja siihen liittyviä merkityksiä, ei oma mielipiteeni dopingista. Tämän alleviivaa-minen on välttämätöntä näin herkkää aihetta kä-siteltäessä. Lisään myös, että esitykseni ei pohjaa mihinkään tiettyyn tutkimusaineistoon, vaan ha-vaintoihini dopingin ja urheilun tutkijana (Sala-suo & Piispa 2012; Piispa 2013) sekä aktiivise-na urheilun seuraajana, jolle tiedotusvälineiden kautta käytävä dopingkeskustelu on tuttu jo vuo-sien ajalta.Kulinaarinen kolmioOtan avuksi Claude Lévi-Straussin (1966) kuli-naarisen kolmion ja sen erään muunnelman (Sul-kunen 2002). Lévi-Strauss on muodostanut ku-linaarisen kolmionsa antropologisten, alkukan-taisia yhteisöjä käsittelevien tutkimustensa kaut-ta. Kolmio heijastelee ruokaan liittyvien käsitys-ten avulla inhimillisen ajattelun perusrakenteita, ennen kaikkea luonnon ja kulttuurin erottelua, työstetyn ja työstämättömän käsitteiden kautta (kuvio 1). Jos kulinaarista kolmiota sovelletaan sellaise-naan urheilun maailmaan, ylös, raa’an tilalle aset-tuisi tavoitteeton harrasteurheilu, kenties myös entisaikojen olympiaurheilun yläluokkainen ide-aali (mm. Hemánus 1997). Se on työstämätöntä, leikkiä tai peliä ilman totista harjoittelua. Vasem-paan alakulmaan puolestaan asettuisi työstetty, Kuvio 1. Kulinaarinen kolmio, perusmuoto.Raakakypsennetty MädäntynytKULTTUURI LUONTOTYÖSTÄMÄTÖNTYÖSTETTYYHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):3         345kulttuurisesti jalostunut, medikalisaation ja väli-nekehittelyn hienosäätämä ja tavoitteellisen har-joittelun määrittämä huippu-urheilu, ”kypsen-netty urheilu”.Oikeaan alakulmaan päätyisi dopingurheilu. Dopingilla avustettu harjoittelu ja kilpailu on aivan yhtä työstettyä, ehkä jopa työstetympää, kuin ”puhdas” urheilu. Silti se näyttäytyy mädän-tyneenä, likaisena. Dopingilla ehostettu kilpaili-ja ikään kuin sortuu ulos kulttuurin sallimista ra-joista takaisin luontoon, hänestä tulee kaikkeen valmis eläin, joka on valmis uhraamaan inhimil-lisen vain voittaakseen.Dynaamisempi dopingkolmio”Puhdas” ja ”likainen” urheilu siis asettuvat selke-ästi omille paikoilleen Lévi-Straussin kolmiomal-lissa. Mutta tästä kolmiosta puuttuu dynaami-suus, liike ja suunta. Siksi Pekka Sulkusen (2002) alkoholinkäytön kulttuurisia merkityksiä jäsente-levä kolmio sopii myös dopingin käsittelyyn pa-remmin (kuvio 2). Sulkunen käyttää kolmiota avukseen alkoholimainonnan analyysissa. Kuvi-ossa nuori, miehinen ja luonnollinen juominen jalostuu sivistyneeksi, kulturelliksi juomiseksi, ja edelleen taantuu tylsäksi juomattomuudeksi, mä-däntyneeksi kulttuuriksi.Tässä asetelmassa luonnollinen urheilu, siis se vilpitön ja tavoitteeton harrastelu ja leikki, aset-tuu vasempaan alakulmaan. Kilpa- ja huippu-ur-heilu puolestaan asettuvat kolmion yläkärkeen, kultivoiduksi ja hienosäädetyksi urheiluksi. Do-pingurheilu taasen romahtaa oikeaan alakul-maan. Se on jälleen paluu luontoon, mutta nyt dynaamisemmin. Doping on romahdus sivisty-neestä ja reilusta urheilusta eläimelliseen ja mä-däntyneeseen urheiluun.Sulkusen kolmiossa oikeassa alakulmassa ma-jailevat juomattomuus, vanhuus ja kuolema. Do-ping, eräänlaisena ylilyöntinä, edustaa erilaista regressiota. Sulkunen kuitenkin katsoo, että juo-mattomuus on nimenomaan taantumista kult-tuurista pois, aivan kuten doping omassa hahmo-telmassani. Tärkeämpi ero on kuitenkin se, että kun Sulkusella aineiden käyttö jää pois oikeassa alakulmassa, omassa hahmotelmassani aineet tu-levat vasta silloin mukaan. Alkoholin käyttö ja urheilu kulttuurisina toimintoina noudattavat-kin tietyllä tapaa päinvastaisia logiikoita, mutta itse ajatusrakennelma on hyvin samankaltainen.Huomionarvoista on myös se, että Sulkusen kolmiossa vasemmasta alakulmasta kulkee suora, kaksisuuntainen nuoli oikeaan alakulmaan. Do-pingasetelmassa tätä tarvitsee muokata vain sen verran, että poistaa nuolesta kaksisuuntaisuuden. Täten paikannamme kolmiossa huippu-urheilun dopingin lisäksi myös kuntodopingin (Salasuo & Piispa 2012). Myös harrasteurheilua voi tehostaa dopingilla, mutta aivan kuten huippu-urheilus-sa, kerran doupattu on leimakirveellä lyöty, ei-kä hän voi enää koskaan täysin voittaa ”puhta-uttaan” takaisin.Vielä yhden näkökulman dopingiin avaa Mary Douglasin (2005 [1966]) antropologinen tutki-mus Puhtaus ja vaara. Se kertoo siitä, kuinka li-ka on tarkasti ottaen jotain, mikä on väärässä pai-kassa, kuten tomaattikastiketta paidanrinnuksel-la. Likaisuus on pitkälti symbolista, sillä se rik-koo järjestyksen tai jää sen ulkopuolelle. Taval-laan lika onkin järjestyksen luomisen kannalta olennaista, sillä se osoittaa käänteisesti sen, mi-kä on puhdasta.Douglasin ajatuksia noudatellen doping on siis likaista siksi, että se on väärässä paikassa. Niin todella näyttää olevan: dopingaineet ja -mene-telmät ovat käytännössä katsoen kaikki sellaisia, joilla on myös lääketieteellistä käyttöä. Kun nä-mä aineet ovat ”väärissä käsissä”, kun niitä käyte-tään ilman lääketieteellistä lupaa, toiminta muut-tuu likaiseksi. Siispä kasvuhormonilla lääkittävä alimittainen lapsi ei ole likainen, kuten ei (tie-tyin varauksin) ole lääkärin reseptillä astmalää-kettä kiskova hiihtäjäkään. Sen sijaan systemaat-tisesti epo-tankattu pyöräilijä on, aivan kuin ste-roideja omin päin napsiva bodaajakin.Näiden luonnostelmien kautta esitän kuviossa 3 dopingkolmioni.Sulkusen kolmioon verrattaessa eroja on muu-tama. Tärkein ero kiteytyy puhtaan ja likaisen vä-Kuvio 2. Kulttuuri ja luonto olutmainonnassa Sulkusen (2002) mukaan.LUONTOKULTTUURI sivistynyt juominen, aikuisuusVilli juominen, nuoruusJuomattomuus, vanhuus346          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):3liseen rajaviivaan (merkitty katkoviivalla). Kulti-voituneen urheilun maailmasta pääsee vielä ta-kaisin luonnollisen leikin maailmaan. Sen sijaan dopingin maailmasta ei pääse enää takaisin min-nekään. Puhtaan ja likaisen rajan ylittäminen on pysyvä ja kohtalokas. Anteeksi voi ehkä saada, mutta unohdusta on turha pyytää.Dopingin sisäisen maailman luokitteluViimeisenä sovellan kulinaarista kolmiota dopin-gin sisäiseen maailmaan. Kuten tutkimuksessam-me kuntodopingista (Salasuo & Piispa 2012) tu-li hyvin ilmi, doping on salattu maailma, jonka osalliset eivät puhu asioistaan ulkopuolelle: ”he eivät kuitenkaan sitä ymmärtäisi”. Doping muo-dostaakin eräänlaisen mikromaailmansa, jossa pätevät erilaiset käsitykset oikeasta ja väärästä, ja siten myös puhtaasta ja likaisesta, kuin dopingin ulkopuolisessa maailmassa.Kuvio 4 ei ole ”normaaliyhteiskunnan” konst-ruktio, kuten kuvion 3 dopingkolmio. Sen ra-kentaminen edellyttää dopingmaailman sisäisten diskurssien tuntemusta. Siten voisi myös ajatella, että se on kyseisen maailman diskursiivista valtaa pitävien konstruktio, eli ensisijaisesti kuvion oi-keasta reunasta löytyvien käyttäjien luoma. On myös hyvä huomata, että kuntodopingin käyttä-järyhmien välillä kulkevat kaksisuuntaiset nuo-let. Tämä kertoo siitä, että yksittäisellä käyttäjäl-lä motiivit aika ajoin sekoittuvat ja liukuvat. Vain huippu-urheilun doping jää omaan lokeroonsa, sillä sinne ei kuntodouppaajalla ole asiaa.Kuvion 4 kolmiosta ei löydy samanlaista dyna-miikkaa kuin kuviosta 3, mutta se jäsentää do-pingin erilaiset merkitysmaailmat ja käyttäjäryh-mät (Salasuo & Piispa 2012; Piispa 2012). Va-semmassa alakulmassa on hallitsematon, vaaral-linenkin dopingin käyttö. Tätä edustavat usein alamaailmassa puuhastelevat, holtittomat ainei-den kanssa sählääjät (Piispa 2012; Kinnunen 2001). He ovat riippuvaisia ja viettiensä vietävis-sä, kuin luonnontilassa konsanaan. Jakoviiva li-kaisen ja puhtaan dopingin välillä on sijoitettava tämän ryhmän oikealle puolelle.Kolmion huipulla ovat hyödyn vuoksi dopin-gia käyttävät. He parantelevat fyysisen työnsä suorituskykyä aineiden avulla, keräävät amma-tillista pääomaa (Salasuo & Piispa 2012). Vas-taavasti myös kilpa- ja huippu-urheilun doping on kulttuuria, sillä se on harkittua hyödynta-voittelua. Kilpaurheilun doping sijoittuu oikeal-le suhteessa työelämän hyötydopingiin, sillä ku-vion alareunassa kulkee jatkumo työstämätön–työstetty. Huipulla doping on hyvin tarkkaa hie-nosäätöä.Oikeassa alakulmassa kulttuurista on tultu alaspäin kohti luontoa eli elämyshakuista dopin-gin käyttöä. Tässä on kuitenkin vahva ero ver-rattaessa vasemman alakulman hallitsematto-maan käyttöön. Nyt dopingia käytetäänkin si-vistyneesti, milligramman tarkalla annostelulla, tuottamaan vain ja ainoastaan toivotut vaikutuk-set: parantunut ulkonäkö ja suorituskyky, korke-ampi itsetunto. Kyseessä on eräänlainen keho-projekti (Salasuo & Piispa 2012), jonka ytimes-sä voi nähdä jopa kaipuuta ”alkukantaiseen mie-hisyyteen” (Kinnunen 2001).Dopingkolmioiden antiKuvioiden 3 ja 4 kolmiot antavat mahdollisuuk-sia myös muiden vastaavien, likaisen ja puhtaan rajoilla kiikkuvien ilmiöiden jäsentelyyn. Esimer-Kuvio 3. Kulttuuri, luonto ja likaisen raja urhei-lussa.LUONTOKULTTUURI sivistynyt, jalostunut huippu-urheilu Harrasteurheilu, leikkiDoping, mädäntynyt urheiluKuvio 4. Kulttuuri, luonto ja likaisen raja doping in sisäisessä maailmassa.LUONTOKULTTUURITYÖSTÄMÄTÖN TYÖSTETTYHyöty,työmaailmaHuippu-urheilun dopingHallitsematon, sekoiluElämyshakuisuus, kehoprojektiYHTEISKUNTAPOLITIIKKA 78 (2013):3         347kiksi huumeet voidaan nähdä likaisen rajan yli-tyksenä, kun päihtymisen menetelmiä asetetaan kuvioon 3. Tai hallinnasta karannut huumeiden käyttö, ”sekoilu” (Hakkarainen 1987) voidaan nähdä huumeiden sisäisen maailman likaisuute-na, verrattaessa sitä esimerkiksi hallituksi koet-tuun viihdekäyttöön (Salasuo & Rantala 2002). Mitä muuta näillä kolmioilla on annettava-naan? Ensinnäkin ne voisivat tarjota välineen tai virikkeen systemaattisempaan laadulliseen ana-lyysiin. Esimerkiksi urheilujournalismille tyy-pillinen mustavalkoisuus saattaisi joutua varsin paljastavaankin syyniin (ks. myös Laine 2011). Toisekseen dopingkolmiot havainnollistavat, et-tä doping ottaa oman paikkansa inhimillisessä, luokitteluihin ja rajanvetoihin taipuvaisessa ajat-telussa. Hemánusta ja Douglasia seuraten sopii-kin kysyä, onko dopingin konstruoiminen likai-seksi paljolti keino pitää järjestystä yllä urheilu-maailmassa. Kun rajanvedot paljastuvat, paljastuu myös niiden arbitraarisuus: doping on loppujen lo-puksi varsin looginen jatkumo toiminnassa, jos-sa medikalisaation avulla pyritään aina vain ko-vempiin suorituksiin. Kuviossa 3 oikeaan alakul-maan vievien nuolten yksisuuntaisuus visualisoi myös sen, millainen vaikutus dopingleimasimel-la on. Urheilun maailma on raaka, mutta mikään ei ole sen raaempaa kuin puhtaan ja likaisen rajan ylittäminen ja siitä kiinni jääminen.KIRjALLISUUSBerger, Peter & Luckmann, Thomas: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen tutkielma. Helsinki: Gaudeamus, 1994 (engl. al-kuteos 1966).Christie, Nils & Bruun, Kettil: Hyvä viholli-nen: huumausainepolitiikka Pohjolassa. Espoo: Weilin+Göös, 1986.Douglas, Mary: Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajan-vedon analyysi. Tampere: Vastapaino, 2005 (engl. alkuteos 1966).Hakkarainen, Pekka: Huumausainekulttuurit ja käyt-tötavat Suomessa. Turun yliopisto, sosiologian lai-tos. Lisensiaattitutkielma, 1987.Hemánus, Pertti: Doping, hyvä vihollinen. Jyväsky-lä: Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksik-kö, 1997.Kinnunen, Taina: Pyhät bodarit. Yhteisöllisyys ja on-ni täydellisessä ruumiissa. Helsinki: Gaudeamus, 2001.Laine, Antti: Urheilujournalismin Suomi–Ruotsi -maaottelu. Helsinki: Edita, 2011.Lévi-Strauss, Claude: The culinary triangle. Partisan Review 33 (1966), 4, 586–596.Piispa, Mikko: Mika Myllylän antidopingkuolema. Julkaistu Mikko Salasuon City-lehden blogissa, 2011. http://www.city.fi/yhteisot/blogit/mikko-salasuo/118814/Piispa, Mikko: Kuntodopingin käyttäjäryhmistä. Lii-kunnan ja urheilun maailma 6/2012. http://www.slu.fi/lum/numero-6-2012/tutkittua/kuntodopin-gin-kayttajaryhmistaPiispa, Mikko: ”Vapaasti olen saanut valita eikä mih-kään ole pakotettu” – katsaus suomalaisen huip-pu-urheilijan elämänkulkuun. S. 13–55. Teoksessa Mikko Piispa & Helena Huhta (toim.): Epätaval-lisia elämänkulkuja. Huippu-urheilijat ja -taiteili-jat 2000-luvun Suomessa. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 134. Helsin-ki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusver-kosto, 2013.Rendell, Matt: The death of Marco Pantani. A biog-raphy. London: Orion, 2006.Salasuo, Mikko & Piispa, Mikko: Kuntodoping. Nä-kökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-ur-heilun ulkopuolella. Nuorisotutkimusseura/Nuo-risotutkimusverkosto, julkaisuja 120. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkos-to, 2012.Salasuo, Mikko & Rantala, Kati: Huumeiden viih-dekäyttö ajankuvana. S. 38–67. Teoksessa Olavi Kaukonen & Pekka Hakkarainen (toim.): Huu-meiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Helsinki: Gaudeamus, 2002.Sulkunen, Pekka: Between culture and nature: intoxi-cation in cultural studies of alcohol and drug use. Contemporary drug problems 29/Summer 2002, 253–276.Vettenniemi, Erkki: Piikit ja pillerit. Suoraa puhetta dopingista. Helsinki: Teos, 2009.

Doping ja kulinaarinen kolmio – ”puhtaan” urheilun rajoja etsimässä

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110560/piispami.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Doping ja kulinaarinen kolmio – ”puhtaan” urheilun rajoja etsimässä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari