Hoitotyöntekijöiden riittävyys ja saatavuus tulevaisuudessa on monimuotoinen ja vaikeasti hallittava kysymys väestön ikääntyessä, teknologian kehittyessä ja toisaalta hoitoalalle hakeutuvien ikäluokkien koon pienentyessä. Työvoimatilanteen ja taloudellisuuden näkökulmasta tilannetta heikentää entisestään, mikäli jo koulutetut hoitotyöntekijät siirtyvät pois alalta. Hoitotyöntekijöiden alalla pysymiseksi onkin merkityksellistä tukea sitoutumista ja työtyytyväisyyttä mm. muodostamalla mielekkäitä työurapolkuja ja tukea näin työntekijän ammatillista itsetuntoa.
Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten hoitotyöntekijöiden ura nähdään terveydenhuollon organisaatioissa ja mitä on kehittyminen uralla. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, millaisia kokemuksia hoitotyöntekijöillä on horisontaalisesta työurastaan ja etenemisestä sekä uraansa koskevasta johtamisen ja esimiestyön tuen tarpeesta. Tutkimuksen tavoitteena on saada tuloksista tukea esimiestyöhön, jotta hoitotyöntekijöitä voidaan auttaa löytämään ja näkemään kehittymismahdollisuuksia ja kokea uransa mielekkäänä ja tavoitteellisena kokonaisuutena. Keskeisenä käsitteenä tässä tutkimuksessa toimii uran käsite, joka terveydenhuollossa nähdään työurana ja jatkumona, jolla on menneisyys ja tulevaisuus.
Tämän pro gradu -työn tutkimusote on laadullinen ja teoriaohjaava. Tutkimuksen empiria kerättiin teemahaastatteluilla, joiden teemat johdettiin teoreettisesta viitekehyksestä. Tutkimusta varten haastateltiin 15 Turun Yliopistollisen Keskussairaalan Synnytys- ja naistentautien vastuualueen kätilöä, jotka ilmoittautuivat vapaehtoisina kertomaan uraansa liittyvistä tekijöistä yksilöhaastattelussa. Kätilöiden vahva yhteisöllisyys ja ammatillinen identiteetti toimivat ammatin pohjana, mutta tutkimuksen tavoitteena on nähdä kokonaiskuvaa horisontaalisen uran muodostumisesta ja sillä etenemisestä. Aineistoa analysoitiin teemahaastattelujen teemojen mukaisesti.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan esittää, että hoitotyöntekijöiden ura on prosessiluontoista kehittymistä oman alansa asiantuntijaksi. Hoitotyöntekijän horisontaalinen ura on jatkuvassa muutoksessa oleva, verkostomainen ja tukee jatkuvan kehittymisen ajatusta, mutta ura ja sillä eteneminen ei ollut kovin suunnitelmallista tai tavoitteellista. Uralla esiintyvää ammattitaidon syventämistä ja sitoutumista tukevat työtyytyväisyys ja motivoivat työtehtävät, jotka muokkaavat ammatillista identiteettiä ja arvostusta. Lähijohtamisen merkitys nousi esiin erityisesti uran muutosvaiheiden tukena ja kehityskeskustelujen muodossa.
Tämän tutkimuksen mukaan hoitotyöntekijöiden ja lähijohtamisen välille tarvitaan lisää keskustelua ja aitoa kohtaamista, jotta molempia osapuolia tyydyttäviä urapolkuja voidaan muodostaa. Lähijohtajuudessa merkitykselliseksi nousee osaamisen johtaminen, motivoivien tehtävänkuvien löytäminen ja syrjäytymisriskissä olevien ryhmien tunnistaminen. Hoitotyöntekijöiden keskuudessa vallitsevat hyvään hoitoon liittyvät arvot ja korkeat odotukset omaa osaamistaan kohtaan muodostavat pohjan laadukkaalle hoitotyölle, mutta saattavat johtaa myös uupumiseen, minkä vuoksi tarvitaankin lisää keskustelua terveen ammatti-identiteetin ja arvostuksen syntymiseksi.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format
