Tausta Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksilla on tärkeä merkitys ihmiskunnan tautikirjossa, koska ne ovat useimmissa maissa johtava kuolinsyy. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, joka ensimmäisen kerran tehtiin 1960-luvulla, kehittyi Suomessakin vaikean sepelvaltimotaudin rutiininomaiseksi hoitotavaksi 1980-luvulla. Sekundaariprevention keskeinen merkitys sepelvaltimotaudin pitkäaikaishoidossa tuli ilmeiseksi 1980- ja 1990-luvuilla. Pääosa sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeisistä pitkäaikaisennustetta selvittävistä tutkimuksista on ollut pisimmillään 5 – 10 vuoden kestoisia ja siten ne ovat tarjonneet rajallista tietoa hitaiden muutosten merkityksestä.
Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeistä ennustetta 20 vuoden seurannassa leikkauksen jälkeen työssä olon, kokonaiskuolleisuuden ja sydänkuolleisuuden avulla. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten pitkäaikaisennuste korreloi lihavuuteen, metaboliseen syndroomaan (MetS) ja diabetekseen (DM). Statiinilääkkeiden käyttöä selvitettiin osana ennustetta.
Aineisto ja menetelmät Tutkimusprojekti käsitti kaksi eri aineistoa. Seurantatutkimukseen osallistui 922 sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilasta, jotka leikattiin 1.1.1993 – 30.6.1994 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Vuosikohorttien tutkimukseen osallistui 946 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa leikattua ja Kanta-Hämeen keskussairaalassa 1.1.1990 – 31.12.2009 jatkohoidettua sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilasta. Tutkimustiedot kerättiin sairauskertomuksista, potilaskyselyistä ja kansallisista arkistoista. Suhteellista ennustetta verrattiin vastaavaan taustaväestöön ja analysoitiin Life Table-menetelmällä. Lihavuuden, MetS:n ja DM:n itsenäistä merkitystä ennusteeseen selvitettiin Bayesin filosofiaan pohjautuvalla monimuuttuja-analyysillä.
Tulokset Lähes 60 % leikkausta edeltäen eläköitymättömistä ohitusleikkauspotilaista palasi leikkauksen jälkeen työelämään. Ikä ja leikkausta edeltävän sairasloman tai määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen kesto olivat tärkeimmät työkykyyn vaikuttavat tekijät. Leikkauksen jälkeen työhön palanneiden potilaiden työkyvyn säilyminen oli verrattavissa saman ikäiseen muuhun väestöön. Diabetes jo ensimmäisellä postoperatiivisella vuosikymmenellä ja lihavuus tai MetS toisella vuosikymmenellä huononsivat merkittävästi potilaiden ennustetta. Toisaalta potilaat, jotka eivät sairastaneet diabetesta tai MetS:a pärjäsivät yhtä hyvin kuin leikkausvuosi, ikä ja sukupuolivakioitu taustaväestö. Vähäinen statiinien käyttö liittyi huonoon ennusteeseen. Vuosikohorttien tutkimuksessa statiinien käyttö lisääntyi 20- kertaiseksi seuranta-aikana.
Johtopäätökset Sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilaiden työkykyyn ja ennusteeseen vaikuttavat olennaisesti sepelvaltimotaudin ja sen riskitekijöiden tehokas ja viiveetön hoito. Lihavuus, metabolinen oireyhtymä ja erityisesti diabetes lisäävät kuolleisuutta. Niin ikään statiinien vähäinen käyttö assosioituu huonoon ennusteeseen. Tutkimustulokset kannustavat sepelvaltimotautipotilaiden metabolisten riskitekijöiden tehokkaaseen hoitoon.Background Cardiovascular disorders play a crucial role in the global burden of diseases, being in most countries the leading cause of death. Coronary artery bypass, introduced in the mid-1960s, became the standard treatment in severe coronary artery disease (CAD) in the 1980s also in Finland. The role of preventive measures in long-term survival of CAD became evident in the 1980s and 1990s. Most studies addressing long-term survival after coronary artery bypass grafting (CABG) have covered study periods ranging from five to ten years and thus their ability to find slow alterations has been limited.
Aims The aim of this study was to evaluate the postoperative prognosis of CABG patients for up to 20 years. It was approached through postoperative employment together with total and cardiovascular mortality. The aim was also to examine how long-term survival was related to obesity, metabolic syndrome (MetS) and diabetes mellitus (DM). The effect of statin treatment upon survival was also studied.
Subjects and methods Two different populations were included. The follow-up studies comprised 922 CABG patients operated on during the period 1 January 1993 – 30 June 1994 at Tampere University Hospital. The study population for the annual cohorts consisted of 946 CABG patients treated in Kanta-Häme Central Hospital during the time period 1 January 1990 – 31 December 2009. Study data was collected from patient records, questionnaires and national registries. The relative survival rates compared to matched background populations were analysed using the Life Table method. To study the independent significance of obesity, MetS and DM for clinical outcome, multivariate analysis based on the Bayesian approach was used.
Results Almost 60 percent of patients, preoperatively not retired, remained employed after surgery. Age and length of preoperative sick leave or temporary retirement were the most important factors affecting postoperative employment. Having once returned to work, patients’ retention at work was comparable to that in the general population. Diabetes mellitus already during the first postoperative decade and obesity and MetS during the second postoperative decade were related to impaired survival. Patients without DM or MetS had an equally good prognosis as their operation year, age and gender matched background populations. Scant statin use was also related to poor survival. Statin use in the annual cohorts population increased up to 20-fold during the study period.
Conclusions The retention of working capacity is high after CABG. Effective and prompt treatment of coronary heart disease and its risk factors significantly improves long-term prognosis and continuation in employment. Obesity, MetS and especially diabetes mellitus have deleterious impact on mortality rates. In addition, non-adherence to statin use is associated with increased mortality. The results encourage the effective treatment of metabolic risk factors among patients with coronary artery disease
