Julkunen, Heikki

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

https://helda.helsinki.fiAutoimmuunitautien hoidon muuttuva kuva : Autoimmuunitauditovat yleistyneet ja lieventyneet, ja lääkehoidon kustannukset lisääntyneetJulkunen, Heikki2017Julkunen , H 2017 , ' Autoimmuunitautien hoidon muuttuva kuva : Autoimmuunitaudit ovatyleistyneet ja lieventyneet, ja lääkehoidon kustannukset lisääntyneet ' , Duodecim ,Vuosikerta. 133 , Nro 18 , Sivut 1679-1680 . < http://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo13910 >http://hdl.handle.net/10138/298029publishedVersionDownloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository.This is an electronic reprint of the original article.This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.Please cite the original version.1679Heikki JulkunenAutoimmuunitaudit ovat yleistyneet ja lieventyneet, ja lääkehoidon kustannukset lisääntyneetAutoimmuunitautien hoidon muuttuva kuvaDuodecim 2017;133:1679–80TEEMA: AUTOIMMUUNITAUDITPÄÄKIRJOITUSTEEMAA utoimmuunitaudit ovat kroonisia sai-rauksia, joita tunnetaan yli 80 ja joiden esiintyvyys väestössä on 5–8 % (1). Au-toimmuunitaudit ovat yleistyneet ensisijaisesti diagnostiikan paranemisen, väestön keski-iän nousemisen ja tehostuneen hoidon myötä. Kehittyneet tutkimusmenetelmät ovat yksin-kertaistaneet ja nopeuttaneet diagnostiikkaa ja mahdollistaneet riskiryhmiin kuuluvien hen-kilöiden seulonnan (2). Autoimmuunitaudit todetaan yhä kattavammin, yhä aikaisemmin ja yhä lievempinä. Joidenkin autoimmuunitautien ilmaantuvuus (esimerkiksi krooniset koliitit ja tyypin 1 diabetes) on myös absoluuttisesti li-sääntynyt. On mahdollista, että länsimaiset elä-mäntavat ja elinympäristön muutokset suosivat joidenkin autoimmuunitautien syntyä. Autoimmuunitautien ehkäisy ei toistaiseksi ole mahdollista. Lähes kaikkien autoimmuuni-tautien puhkeamista edeltää vuosia kestänyt hidas immunologinen tapahtuma, jonka taus-talla on monimutkainen geenien ja ympäristön vuorovaikutus. On todennäköistä, että ulkoisia tekijöitä, jotka käynnistävät, ylläpitävät ja lo-pulta laukaisevat autoimmuunitautien synnyn, on lukematon määrä ja että ne ”pommittavat” immuunijärjestelmää jatkuvasti tai vaihtele-vasti pitkän ajan kuluessa. Primaariprevention keinot väestö- ja yksilötasolla ovat rajallisia, kun altistavat tekijät tunnetaan puutteellisesti. Sekundaaripreventiossa käynnissä olevaa im-munologista tapahtumaa on yritetty pysäyttää erilaisilla interventioilla ja immuunivastetta muuntavilla hoidoilla, mutta tulokset ovat yleensä olleet huonoja (3,4).Autoimmuunitautien hoito voi olla yksin-kertaista ja halpaa, esimerkkeinä autoimmuuni kilpirauhastulehdus ja keliakia. Kun tärkeiden elinten toimintaa ei voida korvata eikä auto-antigeenia eliminoida, pyritään tavanomaisel-la immuunivastetta muuntavalla lääkityksellä rauhoittamaan krooninen tulehdus, estämään pysyvät elinvauriot ja parantamaan potilaan työ- ja toimintakykyä, elämänlaatua ja elinajan odotetta. Näihin tavoitteisiin ei tavanomaisilla lääkkeillä aina päästä. Biologisia lääkkeitä käytetään erityisesti gastroenterologian, ihotautien, neurologian ja reumatologian alan vaikeiden autoimmuuni-tautien hoidossa. Parhaimmillaan ne ovat tur-vallisia ja hyvin tehokkaita. Niillä voidaan ak-tiivisen, vaikean ja tavanomaiselle lääkitykselle resistentin taudin hoidossa saavuttaa remissio ja estää pysyvien elinvaurioiden kehittymistä. Biologiset lääkkeet eivät kuitenkaan ole mitään ihmelääkkeitä, sillä ne tehoavat vain osan poti-laista tautiin ja usein lyhytaikaisesti (5). Lisäksi niillä on mahdollisia vakavia haittavaikutuk-sia ja ne ovat erittäin kalliita. Kolme Suomen myydyintä lääkevalmistetta vuonna 2015 oli-vat autoimmuunitautien hoidossa käytettäviä biologisia lääkkeitä (adalimumabi, infliksimabi ja etanersepti), joiden tukkuhinta oli yhteensä 116 miljoonaa euroa. Biologisia lääkkeitä on aiheellista antaa vain potilaille, jotka saavat niistä merkittävää ja pit-käaikaista terveyshyötyä. Lääke voi olla pri-maarisesti heikkotehoinen, sen teho voidaan menettää seurannan aikana, se ei sovi potilaalle tai sillä saavutetaan pitkäkestoinen hyvä hoi-tovaste tai taudin remissio. Annoksia voidaan suurentaa tai pienentää, annosvälejä piden-tää tai lyhentää tai biologinen lääke vaihtaa tai lopettaa kokonaan. Kliinisen arvion lisäksi lääkkeiden pitoisuus- ja vasta-ainemääritykset auttavat kustannuksia säästävien yksilöllisten hoitopäätösten teossa (6,7). Potilaan päästyä remissioon biologinen lääke voidaan harkiten 1680lopettaa (8,9). Mahdollisen relapsin jälkeen lä-hes kaikki potilaat saavuttavat uuden remission entisellä lääkityksellä.Biosimilaarien käyttö autoimmuunitautien hoidossa lisääntyy lähivuosina. Niiden hinta voi asettua noin 20–40 % halvemmaksi kuin alkuperäislääkkeen (10). Näin voidaan hoitaa sama määrä potilaita pienemmillä kustannuk-silla tai samoilla kustannuksilla useampia bio-logisista lääkkeistä selvästi hyötyviä potilaita. Jos hoitokäytännöt eivät muutu, voivat autoim-muunitautien lääkehoidon kustannukset jopa pienentyä. Monet autoimmuunitauteihin liittyvät suo-rat ja epäsuorat kustannukset ovat vähentyneet viime vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi nivelreumapotilaiden sairaalahoitopäivät ovat vähentyneet viidesosaan aiemmasta, ja hei-dän työkyvyttömyytensä on huomattavasti vähentynyt ensisijaisesti tavanomaisten reu-malääkkeiden aktiivisen käytön myötä (11). Tulehduksellisia suolistotauteja sairastavien leik kaushoidon tarve on vähentynyt (12). Vaikeahoitoisen psoriaasin lääkehoidon kus-tannukset ovat lisääntyneet, mutta potilaiden työ- ja toimintakyky on parantunut ja sairaala-hoitojaksojen tarve vähentynyt.Varhaisdiagnostiikka ja tehostunut hoito tavanomaisilla ja biologisilla lääkkeillä ovat parantaneet monien vaikeiden autoimmuuni-tautien ennustetta 10–15 viime vuoden aikana (13,14). Heikentynyttä elämänlaatua ja mene-tettyjä elinvuosia liittyy edelleenkin erityisesti tyypin 1 diabetekseen, nivelreumaan, krooni-siin koliitteihin, vaikeaan psoriaasiin, MS-tau-tiin ja sidekudossairauksiin. Perustaudin hoito on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on hoitaa aktiivisesti autoimmuunitautien liitän-näissairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja niiden riskitekijöitä, osteoporoosia ja infek-tioita.Kroonisesta taudista ei periaatteessa voi parantua. Autoimmuunitaudit ovat kuitenkin heterogeenisia, ja osalla potilaista immunolo-ginen tulehdus saattaa sammua. Mitä aikaisem-min tehokas lääkitys aloitetaan ja mitä nopeam-min tulehdus saadaan rauhoittumaan, sitä use-ammin potilas voi saavuttaa pitkäaikaisen lääk-keettömän remission (15). Vaikka vaikeiden autoimmuunitautien lääkehoito on huomatta-vasti kehittynyt, tavataan edelleen potilaita, joi-den tauti uhmaa kaikkia nykyisin käytettävissä olevia hoitokeinoja. Näiden potilaiden hoitoon on kehitteillä uusia entistä tehokkaampia lääk-keitä, mutta lisääntyvät lääkekustannukset ra-joittavat niiden käyttöönottoa. ■HEIKKI JULKUNEN, dosentti, ylilääkäriHyks, sisätaudit ja kuntoutus, Peijaksen sairaalaTEEMA: AUTOIMMUUNITAUDITH. JulkunenKIRJALLISUUTTA1. Julkunen H, Miettinen A. Autoimmuuni­taudit ovat yleistyneet. Suom Lääkäril 2011;41:2023–7. 2. Julkunen H, Miettinen A. Autovasta­ainei­den käytännön merkitys autoimmuunitau­deissa. Suom Lääkäril 2011; 42:3115–24.3. Finckh A, Deane KD. Prevention of  rheumatic diseases: strategies, caveats, and future directions. Rheum Dis Clin North Am 2014;40:771–85. 4. Simmons K, Michels AW. Lessons from type 1 diabetes for understanding natural history and prevention of autoimmune disease. Rheum Dis Clin North Am 2014; 40:797–811. 5. Möttönen T, Färkkilä M. Ovatko biologiset lääkkeet vastanneet odotuksiamme? Duo­decim 2016;132:335–7. 6. Sipponen T, Isomäki P, Leinonen S, ym. Esi­merkkitapauksia biologisen hoidon yksilöl­listämisestä. Duodecim 2016;132:387–90. 7. Martelli L, Olivera P, Roblin X, ym. Cost­ef­fectiveness of drug monitoring of anti­TNF therapy in inflammatory bowel disease and rheumatoid arthritis: a systematic review. J Gastroenterol 2017; 52:19–25. 8. Molander P, Färkkilä M, Ristimäki A, ym. Does fecal calprotectin predict short­term relapse after stopping TNFα­blocking agents in inflammatory bowel disease  patients in deep remission? J Crohns  Colitis 2015;9:33–40. 9. Schett G, Emery P, Tanaka, Y, ym. Tapering biologic and conventional DMARD therapy in rheumatoid arthritis: current evidence and future directions. Ann  Rheum Dis 2016;75:1428–37.10. Kurki P, Oravilahti T, Martikainen JE. Miksi biosimilaarit kannattaa ottaa käyttöön? Suom Lääkäril 2016;71:147–51. 11. Rantalaiho VM, Kautiainen H, Järvenpää S, ym. Decline in work disability caused by early rheumatoid arthritis: results from a nationwide Finnish register, 2000–8. Ann Rheum Dis 2013;72:672–7. 12. Frolkis AD, Dykeman J, Negron ME, ym. Risk of surgery for inflammatory bowel diseases has decreased over time: a systematic review and meta­analysis of population­based studies. Gastroentero­logy 2013;145:996–1006.13. Capra R, Cordioli C, Rasia S, ym. Assess­ing long­term prognosis improvement as a consequence of treatment pattern changes in MS. Mult Scler, julkais­tu verkossa 1.1.2017. DOI: 10.1177/ 1352458516687402.14. Puolakka K, Kautiainen H, Pohjolainen T, ym. No increased mortality in incident cases of rheumatoid arthritis during the new millennium. Ann Rheum Dis 2010;69:2057–8.15. Ajenova S, van Steenbergen HW, van Nies JA, ym. Disease­modifying antirheumatic drug­free sustained remission in rheuma­toid arthritis: an increasingly achievable outcome with subsidence of disease symp­toms. Ann Rheum Dis 2016;75:867–73. SIDONNAISUUDETAsiantuntijapalkkio (Berlin­Chemie), luentopalkkio (Berlin­Chemie), korvaukset koulutus­ ja kongressikuluista (Pfizer)

Autoimmuunitautien hoidon muuttuva kuva : Autoimmuunitaudit ovat yleistyneet ja lieventyneet, ja lääkehoidon kustannukset lisääntyneet

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/298029/1/duo13910.pdf

Autoimmuunitautien hoidon muuttuva kuva : Autoimmuunitaudit ovat yleistyneet ja lieventyneet, ja lääkehoidon kustannukset lisääntyneet

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto