In this thesis I use carabid beetles (Coleoptera, Carabidae) and vascular plants to investigate the ecological effects of urbanization on forested and dry meadow habitats in the city of Helsinki, Finland. I also investigate factors that affect species diversity and the occurrence of rare and sensitive species in particular, in order to draft recommendations for habitat management for the enhancement of urban biodiversity. Urbanization gradient analyses are conducted using multivariate ordination analyses to elucidate assemblage level responses, ANOVA is applied to determine the assemblage level response of spruce forest carabid assemblages and GLMM is used to model individual species responses. The results suggest that, in contrast to Gray s suggestion, Preston s log-normal does not accurately describe the species distributions of carabid beetles in the studied habitats but rather they follow the predictions of Fisher s log series and Hubbell s unified neutral theory. I conclude that fragmentation, isolation and homogenization are the main problems regarding maintenance of urban biodiversity, and that biodiversity strategies should focus on the conservation of stenotopic species. In particular, habitats and ecologically important microhabitat conditions should be retained in as large and contiguous a form as possible. For instance, spruce forest habitats need to be managed to maintain shady, cool and moist conditions and dry meadows should be mown late in the season and the cut vegetation removed. Additionally, supplementation of habitat networks should be implemented, by habitat restoration and habitat creation, such as the construction of dry meadows on landfills and noise abatement banks.Vuoden 1992 Rio de Janeiron Earth Summit-konferenssin, sekä sen seurauksena syntyneen biodiversiteettisopimuksen jälkeen on kiinnitetty paljon huomiota maapallon luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Kuitenkin päästrategia ongelman ratkaisemiseksi on edelleen arvokkaimpien kohteiden suojeleminen. Niiden ulkopuolella suojelemattomien alueiden heikentyminen ja tuhoutuminen jatkuu. Suojelualueet ovat yleensä syrjäisiä, eristyneitä ja sijaitsevat maaseudulla kun taas kaupungeissa luontoalueet vähenevät ja heikentyvät.
Tässä työssä tarkastelen kahdenlaisia kaupunkialueilla sijaitsevia elinympäristöjä, metsiä ja niittyjä ja pohdin, miten niitä voitaisiin parhaiten hoitaa säilyttäen luonnon monimuotoisuus. Tulokseni viittaavat siihen, että kaupunkien kuusimetsät ovat yleensä liian harvennettuja, avoimia ja kuluneita metsälajeille. Sen sijaan, että kaupunkimetsiä hoidetaan ensisijaisesti virkistyskäyttöä varten, olisi syytä säilyttää myös enemmän alueita, jotka hoidetaan metsälajistoa varten. Tämä tarkoittaa, että niitä ei harvenneta, eikä kuivata ja alueille jätettäisiin lahopuuta. Tunnettujen arvoniittyjen lisäksi myös muiden ruohikkoisten alueiden ja niittyjen lajit hyötyisivät luonnon monimuotoisuutta edistävien hoitostrategian käytöstä. Näin vaativammille lajeille sopivaa elinympäristön määrää saisi kasvatettua ja lajisto hyötyisi. Maakiitäjäisten tapauksessa lentokykyiset ja pienet lajit yleensä sietävät kaupungistumista parhaiten, kun taas lentokyvyttömillä ja suurikokoisilla lajeilla on taipumus kadota kaupunkien lajistoista. Kasvien kohdalla maaperän pH ja ravinnepitoisuudet ovat tärkeimmät kasvilajistoon vaikuttavat tekijät, ja typpeä suosivien lajien osuus kasvaa kaupungistumisen lisääntyessä. Niitto ja heinän poisto osoittautuivat tehokkaiksi tavoiksi vähentää maaperän ravinnepitoisuuksia ja kasvattaa harvinaisten ja herkkien kasvilajien osuutta lajistossa.
Kasvillisuus kartoitettiin määrittämällä kasvilajeja neliömetrin ruuduista ja maakiitäjäislajistot tutkittiin käyttämällä kuoppapyydyksiä. Nämä pyydykset koostuivat muovimukeista, jotka kaivettiin maahan ja joihin kaadettiin fiksatiivinestettä näytteiden säilymiseksi. Pyydyksien päälle asetettiin muoviset kannet estämään sadeveden ja roskien pääsy pyydykseen.
Käytännön tasolla tärkeimmät tutkimustulokseni ovat hoito-ohjeita, joiden avulla voidaan edistää kaupunkielinympäristöjen luonnon monimuotoisuutta. Arvokkaiden kohteiden hoitamisen lisäksi vaativimpien lajien elinmahdollisuuksia tulisi edistää hoitamalla laajempia alueita metsiä ja ruohikoita luonnon monimuotoisuutta varten, sekä perustamalla täydentäviä elinympäristöjä, kuten tekoniittyjä. Vaikka kaupungistumisella on negatiivisia vaikutuksia lajistoihin, voidaan sopivilla hoitostrategioilla tehokkaasti edistää luonnon monimuotoisuutta
