Species of Mycocaliciales are a group of small ascomycetes with pin-like ascocarps. Among Fungi, many mycocalicioid species are rather unique in having specialized to live on the resinous exudates of vascular plants. Terpenoid and phenolic resins essentially are repellents for fungi, but some of these species even appear to use resins for their nutrition. This peculiar ecology has a long evolutionary history, judging from 20 to 40 Ma old amber fossils, in which the ascocarps growing on ancient resin bear remarkable resemblance to those of extant resinicolous species. In addition to resinicolous species, mycocalicioid fungi also include species that are saprotrophic on lignum or associated with lichens or non-symbiotic algal colonies.
The aim of this theses was to study the diversity, ecology and evolutionary relationships of mycocalicioid fungi, especially the resinicolous species. The study is based on specimens collected from different parts of the world, and analyzed using both molecular and morphological methods.
In this study seven new resinicolous Chaenothecopsis species are described from boreal North America and Europe, tropical Africa, and temperate China, four from angiosperm exudates and three from conifer resins. Two newly found fossils of Chaenothecopsis from Eocene and Oligocene ambers are described and their relations to extant species are elucidated. The phylogenetic relationships of several species and lineages, and the evolution of the resinicolous ecology are discussed in considerable detail. In addition, new morphological and chemical characters that can be used in future taxonomic studies are described.Kotelosieniin kuuluvan Mycocaliciales-lahkon lajit ovat pieniä, mustia ja nuppineulamasia. Lahkon lajeista hämmästyttävän suuri osa on erikoistunut kasvamaan erilaisilla putkilokasvien pihkamaisilla eritteillä. Terpeeniset ja fenoliset pihkat ovat useimmille sienilajeille myrkyllisiä, mutta Mycocaliciales-lahkon lajeista monet näyttäsivät jopa käyttävän pihkaa ravintonaan. Tämä ainutlaatuinen ekologia näyttäisi olevan evolutiivisesti hyvin vanhaa alkuperää, sillä 20-40 miljoonaa vuotta vanhoissa meripihkapaloissa säilyneet fossiiliset lajit muistuttavat suuresti nykyisiä pihkalla kasvavia lajeja. Mycocaliciales-lahkoon kuuluu myös lahopuulla ja jäkälien tai viherlevien yhteydessä kasvavia lajeja.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin erityisesti pihkalla kasvavien Mycocaliciales-lahkon lajien monimuotoisuutta, ekologiaa ja evolutiivisiä sukulaisuussuhteita. Tutkimus perustuu näytteisiin, jotka on kerätty eri puolilta maailmaa. Näytteistä on tutkittu mikroskooppisia rakenteita ja niitä on analysoitu erilaisilla DNA:han perustuvilla menetelmillä.
Tutkimuksen tuloksena kuvataan yhteensä seitsemän uutta pihkalla kasvavaa Chaenothecopsis-lajia Pohjois-Amerikan ja Euroopan havumetsävyöhykkeeltä, trooppisesta Afrikasta ja lehtimetsävyöhykkeeltä Kiinasta. Näistä lajeista neljä kasvaa koppisiemenisten puiden pihkalla ja kolme havupuiden pihkalla. Tutkimuksessa esitellään myös kaksi meripihkasta löytynyttä fossiilista Chaeonothecopsis-lajia, toinen Eoseeni- ja toinen Oligoseenikaudelta. Niiden sukulaisuussuhteita ja rakenteita verrataan nykyisin eläviin lajeihin. Useiden lajien ja kehityslinjojen fylogeneettisiä sukulaisuussuhteita sekä pihkalla kasvamisen ekologian evoluutiota tarkastellaan monipuolisesti. Lisäksi tutkimuksessa esitellään useita uusia kemiallisia ja rakenteellisia tuntomerkkejä, joita voidaan käyttää lahkon lajien tunnistamisessa ja tieteellisessä kuvaamisessa
