This thesis is a study about art as a constructive element of the society. The aim of this work is to prove the significant and special nature of art as a creator of the future of the society, as well as show how the curiosity of art is a part of social and political research. The scientific argument of the thesis is based on studies by Claude Lévi-Strauss and Victor Turner. The main thread and the basic concept of the work has been to examine the term 'bricoleur', used in Lévi-Strauss`s 'La Pensée Sauvage' to describe a person recreating new by using the surrounding society as his material. The starting point of this thesis is to study and examine the relationship between the bricoleur and art. The key work from Victor Turner has been 'The Forest of Symbols: Aspects of Ndembu Ritual', and also 'The Ritual Process: Structure and Anti-Structure'. The viewpoint of Lévi-Strauss has been extended by using the thoughts and arguments of Turner´s studies about ritual symbolism. By comparing the thoughts of these two anthropologists the intention is to show the diverse and versatile meaning of art as a constructor of the society. The subject has been examined by using artistic examples. The thesis focuses especially on the work and the artistic production of three artists. Diego Rivera and Frida Kahlo are examples of visual artists and Jean Sibelius is an example from the field of music. The study analyzes and examines the artistic repertoire of other artists as well, such as the art work of Pablo Picasso´s. The basis of the selection of the artists has been their great social impact as well as the fact that they lived in the same era on different continents. The structure of the thesis has been divided into four main sections: The first part examines art as a phenomena and focuses on theoretical and historical definition, as well as the relationship between art and society. The chapter is to make the reader understand what the thesis is talking about when it is talking about art. The second part is about the nature of art as a creator of cohesion through the light of artistic examples and social circumstances. Through the examples of Rivera, Kahlo and Sibelius the artistic work shall be seen as an empowering element of the society. The third chapter concentrates on the analysis of the artistic data and proves how the comparison of the artistic work is relevant, even if it was born on two different continents. The aim of the chapter is to show through very concrete examples how it is possible to create the new through art. The fourth section examines the work of Lévi-Strauss and Victor Turner. The chapter looks into the anthropological discussion of the subject. The chapter also intends to show how by studying the ritual context and symbolic meaning of art, as well as the nature of bricoleur, the role of art will be understood as an important and significant element in society. The study argues that art has a unique role as a force that regenerates and recreates the society. It also shows the significance of art as a transformative, intergrative and empowering phenomena.Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee taiteen merkitystä yhteiskunnan rakentajana. Työn tarkoitus on osoittaa taiteen merkittävä ja erityislaatuinen luonne yhteiskunnan tulevaisuuden muovaajana sekä huomioida taiteen kiinnostavuus yhteiskunnallisen tutkimuksen osana. Tutkielman tieteellinen argumentti pohjaa Claude Lévi-Straussin ja Victor Turnerin näkemyksille. Kantavana ajatuksena on ollut tarkastella Lévi-Straussin teoksessa 'La Pensée sauvage' esittämää ajatusta henkilöstä, joka yhteisössä luo uutta ympäristössään käsillä olevista aineksista, ja jota Lévi-Strauss nimittää 'bricoleuriksi'. Tämän työn lähtökohtana on ollut tutkia erityisesti bricoleurin ja taiteen välistä suhdetta. Avainteoksena Turnerilta on käytetty 'The Forest of Symbols: Aspects of Ndembu Ritualia', sekä myös teosta 'The Ritual Process: Structure and Anti-structurea'. Lévi-Straussin tutkimusten näkökulmaa on laajennettu Turnerin tutkimuksilla rituaalisymboliikasta. Näiden kahden antropologin näkemyksiä vertailemalla on pyritty laajasti ja monipuolisesti osoittamaan taiteen merkitys yhteiskunnan rakentajana. Aihetta on tarkasteltu konkreettisesti myös taiteilijaesimerkkien kautta. Tutkielmassa on keskitytty erityisesti kolmen taiteilijan tuotantoon ja taiteelliseen elämäntyöhön. Diego Rivera ja Frida Kahlo ovat esimerkkejä kuvataiteen saralta, Jean Sibelius puolestaan musiikin saralta. Tutkielmassa on tarkasteltu ja analysoitu myös muiden taiteilijoiden, kuten esimerkiksi Pablo Picasson, taiteellista tuotantoa. Teosten ja taiteilijoiden valinnan lähtökohtana on ollut taiteen näkyvä ja suuri yhteiskunnallinen vaikutus, sekä saman aikakauden ilmiöt eri mantereilla. Tutkielma on rakenteellisesti jaettu neljään suurempaan kokonaisuuteen. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan taidetta ilmiönä ja perehdytään sen teoreettiseen ja historialliseen määrittelyyn, sekä taiteen ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen. Luvussa pyritään selvittämään kuinka taidetta voidaan yhteiskuntatieteellisesti tutkia ja mistä tässä tutkielmassa puhutaan, kun puhutaan taiteesta. Luvussa käydään myös läpi historiallisesti merkittävät taideteoriat ja mahdollisuudet tutkia taidetta yhteiskunnan osana. Toisessa osiossa tutustutaan taiteen luonteeseen koheesion luojana taiteilijaesimerkkien ja yhteiskunnallisten olosuhteiden kuvaamisen kautta. Luku esittelee Kahlon, Riveran ja Sibeliuksen vaikutuksia kansallisen identiteetin synnyssä, sekä heidän rooliaan yhteisön vahvistamisen kannalta. Kolmas luku keskittyy taiteellisen aineiston analysointiin ja pyrkii osoittamaan miten taiteellisen työn vertailu on relevanttia myös kahdella eri mantereella syntyneiden teosten kohdalla. Osiossa tarkastellaan mm. Riveran, Kahlon ja Sibeliuksen teosten kautta taiteen luonnetta tunteiden peilaajana ja ilmentäjänä, sekä uutta synnyttävänä ilmiönä. Neljäs osio tarkastelee Lévi-Straussin ja Victor Turnerin näkemyksiä. Luku esittelee taiteen ominaispiirteitä laajasti paitsi bricoleur-käsitteen kautta, myös symbolisena ilmiönä rituaaliprosessin tarkastelun avulla. Lopuksi pyritään osoittamaan, että taiteen kautta voidaan paitsi eheyttää ja voimistaa yhteisöä, myös aktiivisesti synnyttää ja luoda tulevaisuuden yhteiskuntaa. Näin taide on yhteiskuntatieteidenkin kannalta erittäin mielenkiintoinen ja hedelmällinen tutkimuskohde
