Aims. Knowledge of performance in other areas of cognitive processing in children with specific language impairment is contradictory. The aim of this study was to research verbal and cognitive performance as well as intelligence of children with specific language impairment using neuropsychological evaluation data. In addition, the methods used to evaluate neuropsychological processing of the children and their school recommendations were studied.
Methods. The participants (N=67) were diagnosed with F80.1 and / or F80.2 in Lastenlinna hospital in 1998-1999 and were neuropsychologically evaluated in 1996 2001. The study retrospectively examined which methods of evaluation were used to assess children with specific language impairment. The participants' test battery scores were gathered. Descriptions of spontaneity, ability to cooperate and concentrate as well as school recommendations were gathered from neuropsychologists' reports. Occurrences of and connections between variables were analyzed with descriptive statistics, graphs, t-tests, chi-square tests, one-way ANOVAs and contrasts.
Results and conclusions. The methods used to neuropsychologically evaluate children with specific language impairment in Lastenlinna hospital in 1996 2001 included different versions of Wechsler intelligence scales with which verbal and non-verbal processing were analyzed. In addition, the neuropsychological evaluation was often augmented with the linguistic subtests of Nepsy and Nepsu. The participants performed worse than standard on verbal tasks, whereas in non-verbal tasks their performance was close to standard. Participants with expressive language disorder F80.1 had the verbal IQ close to normal, and only participants with receptive language disorder F80.2 had a significantly low verbal IQ. Children with specific language impairment were mostly recommended to participate in prolonged primary education, full-time special education or general education. The school recommendations were connected to verbal performance: the more severe the problems with language, the more rehabilitating education was recommended.
The evaluation of children with specific language impairment should be more comprehensive so that a clearer picture of their cognitive processing and ability to function could be attained. The difference between the verbal and non-verbal performanceTutkimuksen tarkoitus. Lasten, joilla on kielellinen erityisvaikeus, muusta kognitiivisesta suoriutumisesta on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kielihäiriöisten lasten kielellis-kognitiivista ja älyllistä suoriutumista neuropsykologisen tutkimuksen perusteella. Lisäksi tarkasteltiin kielihäiriöisten lasten neuropsykologiseen tutkimukseen käytettyjä menetelmiä ja näille lapsille tehtyjä koulusuosituksia.
Menetelmät. Tutkittavien joukko (N=67) koostui Lastenlinnassa vuosina 1998 1999 diagnosoiduista ja vuosina 1996 2001 neuropsykologisissa tutkimuksissa käyneistä lapsista,joilla oli kielellisen häiriön diagnoosi F80.1 tai / ja F80.2. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia neuropsykologisia tutkimusmenetelmiä oli käytetty kielihäiriöisiä lapsia tutkittaessa. Tutkittavien ensimmäisestä neuropsykologisesta tutkimuksesta kerättiin testien pistemäärät ja lausunnoista kuvaukset lapsen omaehtoisuudesta, yhteistyökyvystä, keskittymiskyvystä sekä koulusuosituksista. Muuttujien esiintyvyyksiä ja yhteyksiä toisiinsa tarkasteltiin kuvaavilla tunnusluvuilla, graafisilla kuvaajilla sekä t-testillä, ?2-riippumattomuustestillä, yksisuuntaisella riippumattomien muuttujien varianssianalyysillä ja kontrastivertailuilla.
Tulokset ja johtopäätökset. Kielihäiriöisten lasten neuropsykologiseen tutkimukseen käytettiin Lastenlinnassa vuosina 1999 2001 Wechslerin älykkyystestistöjen eri versioita, joiden avulla tarkasteltiin lasten kielellistä ja ei-kielellistä suoriutumista. Lisäksi neuropsykologista tutkimusta täydennettiin yleisimmin Nepsyn ja Nepsun kielellisiä taitoja mittaavilla osatesteillä. Tutkittavat suoriutuivat standardijoukkoa huonommin kielellisissä tehtävissä, kun taas ei-kielellisissä tehtävissä lapset suoriutuivat lähes ikäjoukon tavoin. Puheen tuottamisen häiriö F80.1 - diagnoosin saaneilla kielellinen älykkyysosamäärä oli lähellä normaalia, ja vain puheen ymmärtämisen häiriö F80.2 -diagnoosin saaneilla kielellinen älykkyysosamäärä oli merkittävästi normaalia matalampi. Kielihäiriöisille lapsille suositeltiin kouluratkaisuksi eniten pidennettyä oppivelvollisuutta, erityisopetusta ja yleisopetusta. Koulusuositukset olivat yhteydessä lasten kielelliseen suoriutumiseen: mitä suuremmat kielelliset vaikeudet olivat, sitä kuntouttavampaa koulumuotoa lapselle suositeltiin.
Jotta kielelliseen erityisvaikeuteen liittyvästä kognitiivisesta suoriutumistasosta saataisiin nykyistä selkeämpi kuva, tulisi lasten toimintakykyä tarkastella yhä kokonaisvaltaisemmin. Myös kielellisen ja ei-kielellisen älyllisen toiminnan välistä eroa tulisi tarkastella lisää
