Odontogenic infections can spread locally causing cellulitis and abscess formation, or by dissemination causing distant site infections. The aim was to analyse the course of infection and predisposing factors for local and systemic odontogenic infections requiring hospital care.
This retrospective cohort study consisted of four populations (Studies I-IV). The clinical picture and predisposing factors of local and systemic odontogenic infections requiring hospital care was analysed from patient data (2000 - 2003), held in the Finnish Patient Insurance Centre (n=35) (Study I). To analyse predisposing factors and the course of locally invasive odontogenic infection, material was gathered from the Department of Oral and Maxillofacial Diseases of Helsinki University Central Hospital (Studies II-IV). Medical records from all patients hospitalised during 1994 - 1996 (n=71) and 2004 (n=101) comprised Study II. Study III consisted of panoramic radiographs and medical records of patients hospitalised in 2004 (n=84). Medical records and panoramic radiographs of patients hospitalised due to periapical pathology as the source of infection in 2004 (n=60) comprised Study IV.
Medically compromised patients were more susceptible to developing systemic infection with longer hospital care and, occasionally, fatal outcome. Previously healthy patients, on the contrary, developed local infections (Study I).
The course of odontogenic maxillofacial infections became more severe and the incidence increased from 5.3 to 7.2 per 100,000 inhabitants in one decade (Study II). The need for intensive care increased from 15% to 32%.
Odontogenic maxillofacial infections requiring hospital care developed mainly after dental treatment (58%) (Study III). Ongoing primary root canal treatment (RCT) was the most common endodontic procedure (70%) preceding the spread of infection due to apical periodontitis. Initiation of primary RCT with inadequate or incomplete RCT of acute apical periodontitis seems to open a risk window for spread of infection (Study IV).
Microbiological findings from pus samples showed considerable differences between the groups with different antecedent dental care history (Study IV). Aerobic gram-positive bacteria were more commonly found in pus cultures from patients with preceding endodontic treatment compared to those from patients without preceding treatment, where anaerobic gram-negative bacteria were predominant. Thus, RCT was shown to prevent the growth and reduce the number of anaerobic bacteria in the root canal system and subsequently in the periapical abscesses.
Although a dental procedure may provoke a flare-up of a pre-existing infection, leaving the potential source untreated creates a considerable risk for severe infection complications. The presence of multiple chronic infection sites led to stronger systemic response and more severe course of infection (Studies III and IV).Hammasperäiset infektiot voivat levitä paikallisesti aiheuttaen selluliittiä ja paiseenmuodostusta tai systeemisesti aiheuttaen sepsiksen tai etäinfektioita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida ja selvittää paikallisten ja systeemisten sairaalahoitoa vaativien hammasperäisten infektioiden kulkua ja altistavia tekijöitä. Tutkimusaineistoksi valittiin Potilasvakuutuskeskuksessa käsitellyt hammasperäisiä infektioita koskevat potilastapaukset ja Suu- ja leukasairauksien klinikan Töölön sairaalassa ja Kirurgisessa sairaalassa (HYKS) hoidetut potilastapaukset.
Tutkimus osoitti, että lääketieteelliset riskipotilaat olivat alttiimpia saamaan systeemisen sairaalahoitoa vaativan hammasperäisen infektion johtaen satunnaisesti menehtymiseen. Aiemmin terveet ja immunokompetentit potilaat puolestaan kehittivät paikallisen infektion, kuten selluliitin tai abskessin.
Paikallisten sairaalahoitoa vaativien infektioiden kliininen kuva muuttui vuosikymmenen kohorttitutkimuksen aikana vakavammaksi ja insidenssi nousi 5,3:sta 7,2:een per 100 000 asukasta. Tehohoidon tarve kaksinkertaistui seuranta-aikana 15%:sta 32%:iin.
Paikalliset sairaalahoitoa vaativat infektiot kehittyivät tavallisimmin hammastoimenpiteen jälkeen (58%). Primaaristi aloitettu juurihoito oli yleisin endodonttinen hoito edeltäen akuutin periapikaalisen parodontiitin paikallista leviämistä. Tutkimustulokset viittaavat primaaristi aloitetun ja keskeneräisen juurihoidon lisäävän riskiä infektion paikalliselle leviämiselle.
Märkänäytteiden mikrobiologiset löydökset erosivat oleellisesti riippuen paikallista leviämistä edeltävästä fokushampaan hammastoimenpiteestä. Aerobiset gram-positiiviset bakteerit olivat yleisimpiä löydöksiä edeltävän juurihoidon jälkeen, kun taas anaerobiset gram-negatiiviset bakteerit olivat tavallisimpia potilasnäytteissä ilman edeltäviä hammastoimenpiteitä. Tutkimustulokset osoittavat juurihoidon ehkäisevän ja vähentävän anaerobien kasvua juurikanavasysteemissä ja näin ollen periapikaalisissa märkäpesäkkeissä.
Hammastoimenpide voi provosoida infektoituneen fokushampaan paikallista infektion leviämistä. Infektoituneen hampaan hoitamatta jättäminen aiheuttaa kuitenkin suuremman riskin vakaville infektiokomplikaatioille. Tutkimustulokset korostavat suun terveyden ylläpitämistä etenkin infektioalttiilla potilailla
