Clinical practices are not sufficiently in line with current evidence compiled in evidence based guidelines. Changing practice behaviour is challenging. Therefore active, tailored and often local interventions are needed to lead these changes. ---- The aims of the present study were to describe a local, practical and comprehensive multifaceted guideline implementation intervention, assess the feasibility of the intervention and its effects on care processes. The second aim was to approximate the time resources needed for preventive activities. The third aim was at patient level to evaluate long-term effects of an individualised lifestyle intervention on cardiovascular risk factor levels. ---- The key components of the two-year intervention were internal pair facilitation, education and consensus meetings, local guideline development, audit and feedback, and marketing. The feasibility of the intervention, and structure and process changes were measured with questionnaires and clinical audit recordings during appointments (BP measurements, diabetes and dyslipidaemia patients). National Prescription register data was used to evaluate changes in antihypertensive drug prescribing and chart audits to assess long-term clinical outcomes. ---- For different patient groups changes in the division of tasks had been made at 22 29 of 31 practices, different local guidelines were adopted at 22 31 practices and self-measurement sites were set up for all practices. BP measurements were reduced and targeted at those with poor treatment balance. Using modelling the time allocations by nurses for BP measurements and lifestyle counselling were reduced from 11.9% to 6.3% of their total working time. No statistical changes between intervention and control GPs were detected in time in antihypertensive prescribing. The main advantages of the intervention were mutual clinical practices and clarified professional roles. The main barrier to change was time constrains. ---- In conclusion, internal facilitation is a feasible way of promoting changes in care processes in primary care. However, support and leadership are needed to adopt systematic and sustained quality improvement (QI). Multiprofessionality is important in QI initiatives in primary care, but some practices, such as prescribing, need more individualised interventions.Lääketiede ja terveydenhuollon teknologia kehittyvät ripeästi, ja uusia hoitoja otetaan käyttöön vuosittain. Terveydenhuollon ammattilaisten tueksi tehdään tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Perusterveydenhuollon kliinisiä toimintatapoja on kuitenkin vaikea muuttaa, joten tarvitaan paikalliset olosuhteet huomioivia toimenpiteitä muutoksen aikaansaamiseksi. Muutosten helpottamiseksi on kehitetty menetelmiä, joista yksi on fasilitointi.
Helsingin terveyskeskuksessa toteutettiin vuosina 2002 - 2003 kansallisiin hoitosuosituksiin perustuva sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyohjelma, jossa fasilitointia sovellettiin perusterveydenhuollon työn kehittämiseen. Tässä tutkimuksessa arvioitiin toteutetun ohjelman käyttökelpoisuutta ja vaikutuksia hoitokäytäntöihin. Toisena tavoitteena oli arvioida ehkäisevään työhön tarvittavaa työaikaa. Kolmantena tavoitteena oli arvioida henkilökohtaisen elintapaintervention pitkäaikaisvaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.
Ohjelman keskeiset osatekijät olivat sisäinen fasilitointi, koulutus ja konsensuskokoukset, paikalliset hoitosuositukset, auditointi ja palaute sekä tehostettu viestintä. Ohjelman käyttökelpoisuutta, sekä muutoksia rakenteissa ja hoitokäytännöissä tutkittiin kyselyillä sekä vastaanoton yhteydessä kirjatuilla kliinisillä auditoinneilla. Muutoksia verenpainelääkkeiden määräämisessä tutkittiin kansallisesta reseptirekisteristä haetuilla tiedoilla ja pitkäaikaisia kliinisiä tulosmuuttujia potilaskertomusauditoinnilla.
Pääosalla terveysasemista muutokset onnistuivat. Ammattilaisten työnjako eri potilasryhmien hoidossa muuttui ja paikalliset hoitosuositukset otettiin käyttöön. Potilaiden omahoitoa tukevat itsemittauspisteet perustettiin kaikille 31 asemalle. Hoitajien vastaanotoilla verenpainemittaukset vähenivät ja kohdistuivat huonossa hoitotasapainossa oleviin potilaisiin. Työaikamallinnuksessa hoitajien verenpainemittauksiin ja elintapaneuvontaan käyttämä aika väheni 11,9 %:sta 6,3 %:iin kokonaistyöajasta. Sen sijaan verenpainelääkkeiden määräämiskäytännöissä ei havaittu eroja tutkimus- ja vertailuryhmän välillä. Ohjelman pääasialliset hyödyt näkyivät yhteisinä hoitokäytäntöinä ja selkeytyneinä ammatillisina rooleina. Suurin hidaste muutokselle oli aikapula. Ohjelma loi pohjan uudenlaiselle kehittämistyölle.
Tulosten perusteella sisäinen fasilitointi on toimiva tapa kehittää perusterveydenhuollon toimintaa. Moniammatillinen tiimityö on avain onnistuneelle kehittämistyölle
