Vuosina 1989 1993 Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisö (EPKY) jatkoi sisäistä ehtoollisteologista keskusteluaan. Tämän keskustelun tuloksena syntyi asiakirja Zur Lehre und Praxis des Abendmahls (ZLPA), joka hyväksyttiin kirkkoyhteisön yleiskokouksessa Wienissä vuonna 1994. Asiakirja on viimeisin ehtoollista käsittelevä teksti EPKY:ltä.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää asiakirjan käsitys Kristuksen läsnäolon tavasta ehtoollisessa. Tehtävän toteuttamiseksi tutkielma tarkastelee ZLPA:n teologisia taustoja valmisteluasiakirjojen valossa ja tarkastelee asiakirjaa lyhyesti myös suhteessa viimeisimpään ekumeeniseen luterilais-reformoituun keskusteluun ehtoollisesta.
Valmisteluasiakirjoissa hajonta ehtoollista koskevissa käsityksissä näkyy etenkin liturgisissa seikoissa. Luterilaisten esitelmissä on piirteitä, jotka viestivät käsitystä Kristuksen ruumiillisesta läsnäolosta ehtoollisessa sekä asetussanojen ymmärtämistä konsekraationa. Reformoitujen kirkkojen liturgiaa kuvaavissa esitelmissä asetussanat eivät saa vastaavaa painotusta.
Tarkasteltaessa ZLPA:n käsitystä Kristuksen läsnäolosta kolmen eri osa-alueen (Kristuksen ruumiin ja leivän suhde, manducatio impiorum ja liturgian ja käytännön ohjeet) kautta näyttää siltä, ettei ZLPA tue käsitystä Kristuksen ruumiillisesta läsnäolosta leivässä ja viinissä, joskaan se ei sitä suoraan torju. Kristuksen läsnäolo sijoitetaan sen sijaan ehtoollisen tapahtumaan. Leuenbergin konkordian kristologiasta käsin ilmenee, että Kristus on kuitenkin kokonaisena ylösnousseena vapahtajana läsnä Pyhän Hengen kautta. Asiakirjan sisäinen logiikka näyttäisi siten tukevan käsitystä, jonka mukaan Kristus on koko persoonansa puolesta läsnä ehtoollisen tapahtumassa, mutta ei kuitenkaan ruumiillisesti.
ZLPA näyttäytyy Arnoldshainin ehtoollisteesejä eksplikoivana asiakirjana. Samalla se ei kuitenkaan yhtä eksplisiittisesti kiellä konsekraatioteologiaa tai substanssiajattelua kuin Arnoldshainin teesit. Näin ollen on mahdollista tulkita ZLPA:n toisaalta jättävän tilaa luterilaiselle käsitykselle Kristuksen ruumiillisesta läsnäolosta ehtoollisaineissa, joskin asiakirjan sisäisen logiikan näkökulmasta luterilaista tulkintaa on vaikea sovittaa yhteen sen kanssa.
Kaikki tulokset yhteen kerättynä näyttää siltä, että on mahdollista piirtää selkeä kaari valmisteluasiakirjoista lopulliseen Zur Lehre und Praxis des Abendmahls -asiakirjaan Kristuksen läsnäolon osalta. Aktualismi ja personalismi näkyvät lopullisessa asiakirjassa. Vaikka ZLPA:ssa ei oteta avoimen kielteistä kantaa Kristuksen ruumiilliseen läsnäoloon elementeissä, asiakirjan sisäinen logiikka sisältää paljon samaa ajattelua kuin joissakin valmisteluasiakirjoissa. Asiakirjassa eivät näy ne luterilaiset Kristuksen läsnäoloon ja liturgiaan liittyvät painotukset, jotka ovat läsnä valmisteluasiakirjoissa. Niiden sijasta liturgisissa seikoissa tuodaan esille vain minimaalinen yksimielisyys siitä, mikä on välttämätöntä ja toisaalta, mikä on protestanttisesta konsensuksesta käsin hyväksyttävissä. Tämä minimikonsensusajattelu näkyy halki asiakirjan ja se palautuu käsitykseen Kristuksesta, joka on läsnä ehtoollistapahtumassa seurakunnan Herrana
