The objective of this dissertation is to contribute to our understanding of global governance, using the concepts of hard law and soft law to analyze international agreements that are developed as tools of global governance. They can be placed on a continuum from ideal hard law treaties to the vaguest and voluntary soft law. This dissertation presents an analytical framework for comparing legal arrangements on different positions along the continuum. The framework focuses on two overarching evaluative criteria; effectiveness and legitimacy. Both are further divided into sub-components that can be evaluated contextually. To complement the general theoretical discussion, the dissertation includes three focused empirical case studies on the relationships between hard law and soft law in global climate governance.
In order to gain further understanding of international agreements, the thesis makes three central and overarching claims. I argue that the legalization continuum offers an academically solid and policy-relevant approach to international agreements, contrary to some other suggested categorizations. I also call for both a comprehensive and practice-oriented analytical approach for further research into whether and how the characteristics of law in global governance matter. Comprehensiveness means that the analysis should take into account both rationalist and constructivist insights, keeping in mind that the key evaluative criteria, effectiveness and legitimacy, are deeply intertwined. The related claim of practice-orientation is that in order to have relevance, this analysis must be firmly embedded in the political context, most notably North-South politics. Applying the comprehensive and practice-oriented research approach, the dissertation presents three empirical case studies. First, the study elaborates how the soft-hard law dynamics are crucially important in the domestic/foreign policy interface of major developing countries, through a case study of Indian climate politics. Second, the results indicate that non-UN soft law being used to exert influence on the negotiations within the UN context. Lastly, the thesis argues that while the developing country interests are both converging and diverging, the increasingly conflicting interests, as well as the very slowly eroding common identity, are leading to increased challenges to South unity.Tutkimus tarkastelee globaalia hallintaa ja hyödyntää käsitteitä soft law ja hard law kansainvälisten sopimusten arvioimiseen. Kansainväliset sopimukset voidaan asettaa jatkumolle, jonka toisessa päässä on ideaali, oikeudellisesti sitova ja velvoittava sopimus sekä toisessa epämääräinen ja vapaaehtoinen julkilausuma. Tutkimus esittelee analyyttisen viitekehyksen, jonka avulla erilaisia oikeudellisia vaihtoehtoja voidaan verrata toisiinsa tällä jatkumolla. Viitekehys keskittyy kahteen olennaiseen kriteeriin: sopimuksien vaikuttavuuteen ja legitimiteettiin. Molemmat kriteerit voidaan jakaa pienempiin osiin ja arvioida omassa politiikkaympäristössään. Teoreettisen keskustelun lisäksi tutkimus sisältää kolme rajatumpaa tapaustutkimusta erilaisten globaalihallinnan muotojen ominaisuuksista kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Tutkimus esittää kolme yleistä väitettä, joiden avulla voimme saavuttaa paremman ymmärtämyksen globaalihallinnan muodoista ja kansainvälisistä sopimuksista. Se osoittaa, että jatkumo soft law hard law on sekä akateemisesti perusteltu että poliittisesti relevantti lähestymistapa kansainvälisten sopimusten arvioimiseen, toisin kuin eräät muut esitetyt lähestymistavat. Jatkotutkimuksen tulisi olla luonteeltaan laaja-alaista ja käytännönläheistä. Laaja-alaisuudella tarkoitetaan sitä, että sekä rationalistinen että konstruktivistinen näkökulma tulee ottaa huomioon arviota tehdessä, sillä kansainvälisten sopimusten vaikuttavuus ja legitimiteetti ovat tiukasti yhteen kietoutuneet. Käytännönläheisyydellä puolestaan viitataan siihen, että tutkimuksen tulee olla poliittisesti uskottavaa sen on otettava tarkoin huomioon kansainvälisen sopimusten poliittinen konteksti. Tutkimus soveltaa laaja-alaista ja käytännönläheistä lähestymistapaa kolmeen empiiriseen tapaustutkimukseen. Ensimmäinen tapaustutkimus osoittaa, miten ilmastopolitiikan oikeudelliset piirteet nousevat keskiöön Intian ulko- ja sisäpolitiikan rajapinnalla. Toiseksi, tulokset antavat ymmärtää, että YK:n ulkopuolisia prosesseja käytetään vaikuttamaan YK:n alaisiin neuvotteluihin. Kolmanneksi, tutkimus näyttää miten kehitysmaiden intressit ovat sekä yhtenevät että eriävät, mutta kehitysmaaryhmää on jatkuvasti vaikeampi pitää yhtenäisenä, koska maiden intressit kasvavat yhä vahvemmin erilleen ja niiden yhteinen identiteetti häipyy, tosin erittäin hitaasti
