The study is concerned with the models of interaction represented in Finnish as a second language (L2) textbook dialogues. The analysis focuses on service encounter dialogues and more specifically on the requests of goods and services in the service phase of the encounter. The main questions of the study are the following: What kinds of linguistic structures are used to realize the speech function of request in different service encounter dialogues? How do these requests differ from the requests used in similar authentic service encounters? Compared to the authentic data, how representative are the models given in textbook dialogues? What kinds of factors might account for the different linguistic realizations in textbooks and authentic data? What kind of interpersonal communication is realized in dialogues and what kind of model of situationally appropriate language use do the textbooks present to the reader? From a broader perspective, how is politeness construed in the dialogues? ----- The corpus for the study consists of 9 widely used Finnish L2 textbooks directed at adult learners. The comparative data for the study includes data collected from similar authentic service encounters: transcriptions of videotaped interaction (collected mainly by a project on service encounters conducted by The Institute for the Languages of Finland) and data gathered through observation of recurrent simple service encounters. Methodologically, the study combines different but intertwining frameworks: the broader background for the study is L2 textbook research, the analysis of the data draws on conversation analysis and on lexico-grammatical concepts from Finnish traditional grammar and from Halliday's functional grammar, the description of interpersonality, situational appropriateness and (im)politeness employs and adapts current, discursive approaches to politeness.
The study shows that requests in textbook dialogues are often realized in ways that do not reflect the situational variation of authentic data: full clauses as requests are often used even in routine requests, often including the verb saanko ('may I have') or the modal verb voinko ('can/could I') in the interrogative; NP requests (e.g. a coffee, thanks) are used less frequently. On the other hand, textbook dialogues tend to use more explicit formulations such as haluan ('I want'), which can make requests emphatic and demanding. While the progression of grammar in the textbooks is undoubtedly a factor motivating the realizations of requests, choosing situationally atypical forms of requesting in dialogues, nevertheless, also affects interpersonal meanings and the way in which textbooks represent social reality.
The study also combines the results of the detailed grammatical analysis with current politeness research. The main contribution of the study to the current discussion on politeness is that politeness research cannot be isolated from the analysis of a large and varied authentic corpus: to be able to determine the socially appropriate forms of requesting in certain types of service encounters (or in this case, in textbook dialogues simulating certain types of service encounters) and the forms that could be considered situationally impolite or overpolite, the researcher needs to study the kinds of structures that are typical in similar situation types in authentic data.
The results of the study are applicable to Finnish L2 teaching and especially to Finnish L2 textbook writing. The study also suggests ways in which textbooks could be constructed to make them represent more appropriately the situational variation and interpersonal meanings present in authentic communication.Pyynnöt ovat kielenoppijan kannalta haastava ja monimuotoinen ilmiö: ei ole olemassa yhtä ainoaa tilanteeseen kuin tilanteeseen soveltuvaa tapaa pyytää, vaan pyynnön kielellisessä ilmaisemisessa on välttämättä otettava huomioon sosiaalinen tilanne ja konteksti. Myös asiointitilanteiden vuorovaikutuskäytänteiden oppiminen on kakkoskielisille puhujille olennaista, sillä he joutuvat toimimaan erilaisissa asiointitilanteissa lähes päivittäin jo Suomessa asumisen alkuvaiheissa, usein hyvinkin vähäisen kielitaidon turvin.
Tutkimuksessani vertailen aikuisille kielenoppijoille tarkoitettujen oppikirjojen asiointidialogeja niitä tilanteiltaan mahdollisimman vastaaviin todellisiin asiointitilanteisiin. Työni keskeisenä antina on sen kuvaaminen, millä täsmällisillä kielellisillä tavoilla oppikirjadialogien pyynnöt eroavat vastaavasta todellisesta vuorovaikutuksesta ja millaisia puhujien välisiin suhteisiin liittyviä merkityksiä tällaiset oppikirjojen tilanteisesti epätyypilliset pyynnöt voivat luoda. Minkälaista tietoa tilanteeseen soveltuvasta kielenkäytöstä ja kohteliaisuudesta dialogit välittävät lukijalleen?
Todellisissa asiointikeskusteluissa on yleensä havaittavissa vakiintuneita tilannetyyppisiä tapoja ilmaista tuotteen tai palvelun pyyntöä. Oppikirjadialogien pyynnöt kuitenkin eroavat usein näistä tyypillisistä pyytämisen tavoista: vaikka dialogit voivat myös heijastaa kielellistä todellisuutta, dialogien vuorot ovat usein tilanteisesti epätyypillisiä pyytämisen tapoja ja toisinaan jopa tulkittavissa epäkohteliaiksi tai ylikohteliaiksi. Tällaiset tilanteisesti epätyypilliset pyytämisen tavat motivoituvat usein oppikirjan kieliopin etenemisestä. Toinen huomioitava asia on se, että mielikuvamme keskustelun kulusta eivät useinkaan vastaa todellista kielenkäyttöä.
Ennen kuin oppikirjoissa voidaan esitellä tilannetyyppisesti luontevia asiointitilanteita, on oltava tietoa siitä, mitkä ovat todellisissa keskusteluissa tyypillisiä tapoja toimia erilaisissa tilannetyypeissä, millaista tilannetyyppistä variaatiota niissä esiintyy ja mitkä tekijät vaikuttavat erilaisten kielellisten valintojen taustalla. Kun nämä valinnan taustalla vaikuttavat vuorovaikutustekijät on kuvattu, saatua tietoa voidaan soveltaa käytännön opetukseen. Tutkimuksen tuloksia ja metodeja onkin mahdollista hyödyntää suomi toisena ja vieraana kielenä -opetuksessa ja oppimateriaalien suunnittelussa.
Tutkimus osallistuu myös laajempaan keskusteluun kohteliaisuudesta, erityisesti ns. kohteliaisuudentutkimuksen uudempaan, vuorovaikutteisempaan suuntaukseen, jonka näkökulmasta suomen kieltä ei toistaiseksi ole tutkittu. Tutkimuksessa esitetään malli, jonka avulla oppikirjojen dialogien tilanteista soveltuvuutta ja kohteliaisuutta voi arvioida käytäntöyhteisön ja vuorovaikutuksen näkökulmasta: jotta tutkija ei jäisi pelkän intuition varaan, on tutkittava mahdollisimman suurta määrää autenttisia keskusteluja ja tarkasteltava, mikä on niissä tyypillistä. Vasta kun tämä tietomme autenttisten pyyntöjen käyttöyhteyksistä yhdistetään kielellisen muotoilun tarkasteluun, voidaan arvioida, mikä autenttista vuorovaikutusta simuloivissa oppikirjadialogeissa on tilanteeseen soveltuvaa, mikä mahdollisesti (epä)kohteliasta
