In this research, I examine the agency of women who has taken part in peer groups for immigrants organized by Finnish refugee council. My thesis is connected with post-colonial feminist research where difference and power have been studied especially from the view of those inferior positions. Agency is the main tool that I use in this thesis. I examine how peer groups are significant in the speech of women and how women's agency shows in their lives. My goal was to examine how women build their lives in a new environment. I also want to show an alternative view in the discussion about integration by telling about the lives of the women.
My data is from single and group interviews, from one peer group meeting that I observed and conversations with the peer mentors. Altogether I interviewed 29 women from the age of 18 to elderly people. Women had emigrated from eight different countries. I also used educational material made for peer group mentors as my data.
According to my study, the peer groups were significant for women especially because of the social relations made in the groups and the knowledge achieved about Finnish society. Also the language skills achieved in the peer groups were important. In the peer groups women realized to fill the competences acquired to make their space of agency wider. Women's agency was sometimes quiet and it aimed to maintain. This kind of agency made the foundation to everyday life in Finland. It was also used to create relation to the country of emigration. Agency occurred also as toleration. Especially when confronting racism or when women had to give up customs that were important to them. The sense of agency grew in peer groups. This and through perceiving their competences women pondered the paths in their future.
Women spoke of themselves as foreigners and made distinction with the majority of population. In the educational material and in the speech of the mentors, the image of Finnishness was unlimited. Women did not find space for them in the concept of Finnish. The intercommunication between women and the majority of population was narrow and those were formed mainly in context of the work of the majority of population. In my research, I noticed that women have enough knowledge, skills and competences for agency, only the space for it is narrow. When speaking about integration, immigrants are seen as objects to be activated. I suggest that from this way of speaking focus should be changed from activation to deconstruction of the positions shown to women.Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Suomen Pakolaisavun järjestämiin maahanmuuttajien vertaisryhmiin osallistuneiden naisten toimijuutta. Tutkimukseni perusta on jälkikoloniaalisissa feministissä teorioissa, joissa käsitellään erilaisuutta ja valtaa erityisesti heikommassa asemassa olevien näkökulmasta. Käytän toimijuuden käsitettä tutkimukseni keskeisenä välineenä. Tarkastelen, miten vertaisryhmät merkityksellistyvät naisten puheessa ja kiinnitän huomioni naisten toimijuuteen heidän elämässään. Selvitän myös naisten suhdetta suomalaisuuteen ja suomalaisuuden rakentumista vertaisryhmissä. Tavoitteenani on ollut tutkia, miten naiset rakentavat elämäänsä uudessa ympäristössä. Lisäksi haluan tuoda integraatiokeskusteluun vaihtoehtoista näkökulmaa kertomalla naisten elämästä.
Aineistoni koostuu yksilö- ja ryhmähaastatteluista, yhden vertaisryhmätapaamisen seuraamisesta ja keskusteluista vertaisohjaajien kanssa. Haastattelin yhteensä 29 naista, joista nuorin oli 18-vuotias ja vanhimmat jo ikäihmisiä. Naiset olivat saapuneet Suomeen kahdeksasta eri lähtömaasta. Haastattelujen lisäksi olen käyttänyt aineistonani vertaistoiminnan ohjaajille laadittua koulutusmateriaalia.
Tutkimukseni mukaan vertaisryhmät merkityksellistyvät naisille erityisesti sosiaalisten suhteiden muodostumisen ja suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavan tiedon kautta. Naiset pitävät myös kielitaidon kehittymistä tärkeänä. Vertaisryhmissä naisille herää tarve täyttää ne kompetenssit, joiden avulla heidän toimijuutensa tila laajenee. Naisten toimijuus ilmenee välillä hiljaisena ja se tähtää säilyttämiseen. Säilyttävä toimijuus luo perustan arjelle Suomessa, ja sen kautta naiset muodostavat suhdetta lähtömaahansa. Toimijuus ilmenee myös sietämisenä, joka näkyy kohdatessa rasismia tai luopuessa jostain heille tärkeästä tavasta. Naisten toimijuuden tunto kasvaa vertaisryhmissä ja tämän sekä omien kompetenssiensa hahmottamisen kautta naiset pohtivat tulevaisuuden polkujaan.
Naiset puhuivat itsestään ulkomaalaisina ja tekivät samalla erottelun valtaväestöön. Vertaistoiminnan koulutusmateriaalissa ja ohjaajien puheessa rakennetaan pääosin väljää kuvaa suomalaisuudesta. Naiset eivät koe suomalaisuudessa olevan heille tilaa, ja naisille osoitettu positio Suomessa näyttäytyy rajattuna. Naisten ja valtaväestön väliset kanssakäymiset ovat kapeita ja ne muodostuvat pääosin valtaväestön työn puitteissa. Tutkimustulokseni osoittavat, että naisilla on tietoa, taitoa ja kompetenssia toimia, mutta tila sen toteuttamiseen on kapea. Integraatiopuheessa maahanmuuttajat nähdään aktivoinnin kohteena. Ehdotan, että aktivointipuheesta fokus siirrettäisiin naisille osoitettujen positioiden purkamiseen
