The objectives of this study were to make a detailed and systematic empirical analysis of microfinance borrowers and non-borrowers in Bangladesh and also examine how efficiency measures are influenced by the access to agricultural microfinance. In the empirical analysis, this study used both parametric and non-parametric frontier approaches to investigate differences in efficiency estimates between microfinance borrowers and non-borrowers. This thesis, based on five articles, applied data obtained from a survey of 360 farm households from north-central and north-western regions in Bangladesh. The methods used in this investigation involve stochastic frontier (SFA) and data envelopment analysis (DEA) in addition to sample selectivity and limited dependent variable models.
In article I, technical efficiency (TE) estimation and identification of its determinants were performed by applying an extended Cobb-Douglas stochastic frontier production function. The results show that farm households had a mean TE of 83% with lower TE scores for the non-borrowers of agricultural microfinance. Addressing institutional policies regarding the consolidation of individual plots into farm units, ensuring access to microfinance, extension education for the farmers with longer farming experience are suggested to improve the TE of the farmers.
In article II, the objective was to assess the effects of access to microfinance on household production and cost efficiency (CE) and to determine the efficiency differences between the microfinance participating and non-participating farms. In addition, a non-discretionary DEA model was applied to capture directly the influence of microfinance on farm households production and CE. The results suggested that under both pooled DEA models and non-discretionary DEA models, farmers with access to microfinance were significantly more efficient than their non-borrowing counterparts. Results also revealed that land fragmentation, family size, household wealth, on farm-training and off farm income share are the main determinants of inefficiency after effectively correcting for sample selection bias.
In article III, the TE of traditional variety (TV) and high-yielding-variety (HYV) rice producers were estimated in addition to investigating the determinants of adoption rate of HYV rice. Furthermore, the role of TE as a potential determinant to explain the differences of adoption rate of HYV rice among the farmers was assessed. The results indicated that in spite of its much higher yield potential, HYV rice production was associated with lower TE and had a greater variability in yield. It was also found that TE had a significant positive influence on the adoption rates of HYV rice.
In article IV, we estimated profit efficiency (PE) and profit-loss between microfinance borrowers and non-borrowers by a sample selection framework, which provided a general framework for testing and taking into account the sample selection in the stochastic (profit) frontier function analysis. After effectively correcting for selectivity bias, the mean PE of the microfinance borrowers and non-borrowers were estimated at 68% and 52% respectively. This suggested that a considerable share of profits were lost due to profit inefficiencies in rice production. The results also demonstrated that access to microfinance contributes significantly to increasing PE and reducing profit-loss per hectare land.
In article V, the effects of credit constraints on TE, allocative efficiency (AE) and CE were assessed while adequately controlling for sample selection bias. The confidence intervals were determined by the bootstrap method for both samples. The results indicated that differences in average efficiency scores of credit constrained and unconstrained farms were not statistically significant although the average efficiencies tended to be higher in the group of unconstrained farms. After effectively correcting for selectivity bias, household experience, number of dependents, off-farm income, farm size, access to on farm training and yearly savings were found to be the main determinants of inefficiencies.
In general, the results of the study revealed the existence substantial technical, allocative, economic inefficiencies and also considerable profit inefficiencies. The results of the study suggested the need to streamline agricultural microfinance by the microfinance institutions (MFIs), donor agencies and government at all tiers. Moreover, formulating policies that ensure greater access to agricultural microfinance to the smallholder farmers on a sustainable basis in the study areas to enhance productivity and efficiency has been recommended.
Key Words: Technical, allocative, economic efficiency, DEA, Non-discretionary DEA, selection bias, bootstrapping, microfinance, Bangladesh.Mikroluotot, tehokkuus ja maataloustuotanto Bangladeshissa
Tutkimuksen päätavoitteena oli vertailla systemaattisesti mikroluottoja saaneita ja ilman luottoja toimineita bangladeshilaisia pientiloja ja niiden tehokkuutta. Lisäksi tavoitteena oli tutkia erityisesti mikroluottojen mutta myös muiden tekijöiden vaikutusta pientilojen tehokkuuteen. Tutkimuksen survey-aineisto kerättiin 360 pientilalta Bangladeshin luoteisilta ja pohjois-keskisiltä alueilta. Tehokkuutta analysoitiin stokastisilla parametrisilla (SFA) ja ei-stokastisilla ei-parametrisilla (DEA) menetelmillä. Lisäksi sovellettiin valikoitumisharhan sekä riippuvan muuttujan katkaistun ja sensuroidun jakauman huomioon ottavia malleja. Väitöstutkimus koostuu yhteenvedosta ja viidestä artikkelista.
Ensimmäisessä artikkelissa teknistä tehokkuutta ja tehokkuuden osatekijöitä määritettiin stokastisen rintamatuotantofunktion avulla. Tulosten mukaan pientilojen teknisen tehokkuuden keskiarvo oli 0.83, joten tilat saavuttivat käyttämillään panoksilla keskimäärin 83 % mallin mukaan saavutettavissa olevasta tuotoksesta. Mikroluottoja käyttämättömien tilojen tehokkuustasot olivat alhaisempia kuin luottoja saaneiden tilojen tasot. Lisäksi tilusten vähäinen hajanaisuus, koulutus ja kokemus vaikuttivat myönteisesti tekniseen tehokkuuteen.
Toisen artikkelin tavoitteena oli tutkia mikroluottojen vaikutusta pientilojen tekniseen, allokatiiviseen ja kustannustehokkuuteen sekä selvittää tehokkuuseroja mikroluottojärjestelmään osallistuneiden ja sen ulkopuolella olleiden pientilojen välillä. Tehokkuuden selvittämisessä käytettiin luoton käytön mukaan erottelevaa (non-dicretionary) DEA- mallia. Sekä yhdistetyn aineiston että mikroluoton käytön mukaan erottelevan aineiston DEA-analyyseistä saatujen tulosten perusteella mikroluottoja käyttäneet tilat olivat merkitsevästi tehokkaampia kuin luottoja käyttämättömät vertailutilat. Valikoitumisharhan huomioivien mallien mukaan tärkeimmät tehokkuuteen vaikuttavat tekijät olivat tilusten hajanaisuus, maatilan koko, maatilakotitalouksien varallisuus, viljelijöiden koulutus sekä tilan ulkopuolelta saatujen tulojen osuus.
Kolmannessa artikkelissa verrattiin perinteisiä riisilajikkeita (TV - traditional variety) tuottavien ja korkean sadon riisilajikkeita (HYV -high yielding variety) tuottavien tilojen teknistä tehokkuutta ja tutkittiin tekijöitä, jotka vaikuttavat HYV riisilajikkeiden käyttöönottoon. Tulosten mukaan HYV-riisiä tuottavilla tiloilla oli sen korkeasta satopotentiaalista huolimatta keskimäärin alhaisemmat teknisen tehokkuuden arvot ja suurempi satovaihtelu kuin TV-riisiä tuottavilla tiloilla. Tästä huolimatta HYV-riisiä tuottavien tilojen analysointi osoitti, että HYV-tiloilla korkeatuottoisten lajikkeiden viljelyosuus oli sitä suurempi mitä korkeampi oli tilojen tekninen tehokkuus.
Neljännessä artikkelissa määritettiin voittotehokkuutta ja menetettyä voittoa mikroluottoja ottaneiden ja niitä käyttämättömien maatilojen osalta ottaen huomioon valikoitumisharha. Valikoitumisharhan huomioivien stokastisten rintamamallien mukaan mikroluottoja ottaneiden ja niitä käyttämättömien tilojen keskimääräiset tehokkuudet olivat 0.68 ja 0.52. Siten merkittävä osa riisintuotannon voitosta menetettiin tehottomuuden vuoksi. Mikroluottojen käyttö näyttää kasvattaneen merkittävästi voittotehokkuutta ja pienentäneen myös menetettyä voittoa. Viidennessä artikkelissa tutkittiin luottorajoitusten vaikutuksia tekniseen, allokatiiviseen ja kustannustehokkuuteen ottaen huomioon mahdollinen valikoitumisharha. Saatujen tulosten mukaan keskimääräisissä tehokkuuksissa luottorajoitteisten ja ei-luottorajoitteisten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, vaikka ei-luottorajoitteisten tilojen keskimääräiset tehokkuudet olivat korkeampia kuin luottorajoitteisten. Tehokkuuden vaihtelua selittivät kokemus, perheen koko, maatalouden ulkopuoliset tulot, tilakoko sekä tilakohtaisen neuvonnan saatavuus.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että tutkittujen tilojen tuotannossa on merkittävää tehottomuutta. Tämän lisäksi tutkimus suosittelee sellaisten politiikkatoimien kehittämistä, jotka edistävät pientilojen mahdollisuuksia saada mikroluottoja, koska niillä on positiivinen yhteys tuotannon tehokkuuteen. Mikroluottoja tarjoavien instituutioiden, lahjoittajien ja hallitusten tulisi rationalisoida ja selkiyttää mikroluottojärjestelmää sen kaikilla tasoilla. Rahoituksen ohella tarvitaan koulutusta ja neuvontaa mikroluottojen vaikuttavuuden takaamiseksi. Tilojen tuottavuuden ja tehokkuuden kasvun avulla voidaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta ja niiden saannin varmuutta koko Bangladeshin tasolla.
Avainsanat: tehokkuus, tekninen, allokatiivinen, voitto, kustannus, ei-parametrinen, parametrinen, rintamamenetelmä, valikoitumisharha
