During the past decades agricultural intensification has caused dramatic population declines in a wide range of taxa related to farmland habitats, including farmland birds. In this thesis, I studied how boreal farmland landscape characteristics and agricultural land use affect the abundance and diversity of farmland birds using extensive field data collected by territory mapping of breeding farmland birds in various parts of Finland. My results show that the area and openness of agricultural areas are key determinants of farmland bird abundance and distribution. A landscape composition with enough open farmland combined with key habitats such as farmyards and wetland is likely to provide essential prerequisites for the occurrence of a rich farmland avifauna. In Finland, the majority of large areas suitable for open habitat specialists are located in southern and western parts of the country. However, the diversity of the species with an unfavourable conservation status in Europe (SPECs) had notable hotspot areas in northern and north-western agricultural areas.
I found that in boreal agroecosystems farmland birds favour fields with springtime vegetative cover, especially agricultural grasslands and set-asides. Hence, in the spring cereal dominated Finnish agroecosystems it is the absence of field vegetation that may limit populations of many farmland bird species. It is likely that the decrease of crops providing vegetative cover in the spring, such as permanent grasslands, cultivated grass, and autumn-sown cereals, has greatly contributed to the declines of Finnish farmland birds. Grass crops have persistently declined in Finland as a consequence of specialization in crop production and the large-scale decline in livestock husbandry. Small-scale non-crop habitats, especially ditches and ditch margins, are also important for many bird species in the Finnish agroecosystems, but have dramatically declined during the last decades.
A major problem for farmland bird conservation in Finland is the conflict between landscape structure and agricultural management. Areas with mixed and cattle farming are virtually absent from the large agricultural plains of southern and south-western Finland, where the landscape structure is more likely to be favourable for rich farmland bird assemblages. On the other hand, mixed and cattle farming is still rather frequent in northern and central parts of the country, where the landscape structure is not suitable for many farmland specialist birds requiring open landscapes.
My results provide useful guidelines for farmland bird conservation, and imply that considerable attention needs to be paid to landscape factors when selecting areas for various conservational management actions, such as agri-environment schemes. Actions promoting the abundance of set-asides, grass crops, and ditches would markedly benefit Finnish farmland bird populations. Organic farming may benefit farmland birds, but it is not clear how general its beneficial effect is in boreal agroecosystems. The most urgent action aiming to preserve farmland biodiversity would be to support re-introducing and sustaining cattle farming by environmental subsidies. This would be especially beneficial in the southern parts of Finland, where the landscape characteristics and abundance of agricultural areas are most suitable for farmland birds and where cattle farming is currently rare.Maatalouden tehostuminen viime vuosikymmeninä on aiheuttanut laajamittaista maatalousluonnon köyhtymistä, ja myös peltolinnut ovat huomattavasti vähentyneet. Väitöskirjassani tutkin, miten boreaalisen maatalousympäristön maiseman ja peltojen käytön erityispiirteet vaikuttavat peltolinnuston runsauteen ja monimuotoisuuteen. Tutkimuksen aineistona käytettiin peltolinnuston kartoituslaskenta-aineistoa, jota on kerätty laajoilla alueilla ympäri Suomea. Tulokseni osoittavat, että maatalousmaiseman avoimuus ja laajuus ovat ensiarvoisen tärkeitä peltolinnuston runsaudelle ja levinneisyydelle. Monimuotoinen maisemakoostumus, jossa on riittävästi avointa peltoa ja lisäksi muita avainelinympäristöjä, kuten maatilojen piharakennuksia ja kosteikkoja, on peltolinnuston monimuotoisuudelle optimaalinen. Suomessa peltolinnustolle sopivimmat laajat peltoalueet ovat runsaimpia maan etelä-, lounais-, ja länsirannikon seuduilla. Sisämaan karjatalousvaltaiset alueet ovat myös tärkeitä, sillä alue soveltuu hyvin niille peltolintulajeille, joilla koko Euroopan laajuisesti menee huonosti.
Tulosteni mukaan boreaalisessa maatalousympäristössä peltolinnut suosivat keväällä kasvipeitteisiä peltoja, ennen kaikkea nurmia ja kesantoja. Siten kevätviljavaltaisessa Suomessa kasvipeitteisten peltojen väheneminen karjatalouden vähenemisen myötä vaikuttaa olevan yksi keskeinen syy peltolinnuston taantumiseen. Myös viime vuosikymmeninä dramaattisesti vähentyneet avo-ojat ja pientareet ovat linnustolle tärkeitä.
Peltolinnuston kannalta suurin ongelma Suomen maatalousympäristöissä on maantieteellinen ristiriita maiseman rakenteen ja maatalouden tuotantosuuntien välillä. Peltolinnuston monimuotoisuutta edistävä karjatalous on lähes hävinnyt Etelä- ja Lounais-Suomen laajoilta peltoaukeilta, joissa maiseman avoimuus suosii runsasta peltolinnustoa. Karjataloutta taas harjoitetaan runsaammin pohjoisempana ja idempänä, jossa taas maiseman rakenne ei ole riittävän avoin monimuotoiselle peltolintuyhteisölle.
Tulokseni tarjoavat hyödyllisiä suuntaviivoja peltolinnuston hyvinvoinnin edistämiseksi. Maisematekijät olisi syytä ottaa huomioon erilaisten maatalousluonnolle hyödyllisten toimenpiteiden sijoittamisessa. Hyödyllisiin toimenpiteisiin kuuluvat monet maatalouden ympäristötuen toimenpiteet, kuten kesannointi. Tulosteni mukaan myös luonnonmukainen viljely hyödyttää ainakin kiurua ja töyhtöhyyppää. Parhaiten peltolinnuston tilaa voitaisiin kuitenkin kohentaa tukemalla karja- ja sekamaatalouden harjoittamista ja myöskin uudelleenkäynnistämistä. Linnuston kannalta erityisen hyödyllistä se olisi maan etelä- ja lounaisosien suurilla peltoalueilla, joilla karjatalous nykyisin on vähäistä
