This Master's Thesis defines the debt policy of the current European Union Member States towards the developing nations. Since no official policy for debt exists in the EU, it is defined to include debt practices (loans and debt relief in development cooperation) and debt within the EU development policy framework. This study (1) describes how the issue of external debt appears in the development policy framework, (2) compares EU Member States' given loans and debt relief to grants for the developing nations (1960s to the 2000s), and (3) measures the current orientation in ODA of each EU Member State between grant aid and loan aid using the Grant-Loan Index (GLI). Theoretical aspects include reasons for selecting between loans (Bouchet 1987) and grants (Odedokun 2004, O'Brien and Williams 2007), policy context of the EU (Van Reisen 2007) and the meaning of external debt in the set-up between the North and the South. In terms of history, the events and impact of the colonial period (where loans have originated) are overviewed and compared in light of today's policies. Development assistance statistics are derived from the OECD DAC statistics portal and EU development policy framework documents from the EU portal. Methodologically, the structure of this study is from policy analysis (Barrien 1999, Hill 2008, Berndtson 2008), but it has been modified to fit the needs of studying a non-official policy. EU Member States are divided into three groups by Carbone (2007a); the Big-3, Northern and Southern donors, based on common development assistance characteristics. The Grant-Loan Index is used to compare Carbone's model, which measures quality of aid, to the GLI measuring the structure of aid. Results indicate that EU-15 countries (active in debt practices) differ in terms of timing, stability and equality of debt practices in the long-term (1960s to the 2000s). In terms of current practices, (2000-2008), it is noted that there lies a disparity between the actual practices and the way in which external debt is represented in the development policy framework; although debt practices form a relevant portion of total ODA practices for many EU-15 Member States, the issue itself plays a minor role in development policy documents.
Carbone’s group division applies well to the Grant – Loan Index’s results, indicating that countries with similar development policy behaviour have similarities in debt policy behaviour, with one exception: Greece. On the basis of this study, it is concluded that EU development policy framework content in terms of external debt and debt practices are not congruent. The understanding of this disparity between the policy outline and differences in long-term practices is relevant in both; reaching the UN’s Millennium Development Goals, and in the actual process of developing development aid.Tämä Pro Gradu -työ selvittää millainen on nykyisten EU-maiden velkapolitiikka kehittyviä maita kohtaan. Tarkastelussa on nykytilanne ja pidemmän aikavälin muutos. Virallista velkapolitiikkaa ei ole linjattu EU:ssa ja se määritellään tässä tutkimuksessa erikseen EU-maiden velkatoimien (lainat ja velkahelpotukset kehitysyhteistyössä) ja kehityspolitiikan linjausten sisällön muodostamaksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa selvitetään (1) miten kehitysmaiden ulkomaanvelka esiintyy EU:n nykyisen kehityspolitiikan linjauksissa, (2) vertaillaan EU-maiden eroja annetun laina-avun ja velkahelpotusten määrää lahja-apuun (1960–2008) sekä (3) muodostetaan 'Lahja-Velka Indeksi', joka mittaa EU-maiden nykyisiä eroja kehitysavun orientaatiossa laina-avun ja lahja-avun suhteen (2000–2008). Käsitelty teoria pohjautuu lainojen (Bouchet 1987) ja lahja-avun antamisen (Odedokun 2004, O’Brien & Williams 2007) problematiikkaan, EU:n politiikkakontekstin kuvaamiseen (van Reisen 2007) ja ulkomaanvelan merkityksen analysointiin 'Pohjoisen' ja 'Etelän' välisenä haasteena. Historiaosiossa esitellään lainanannon alkuperää (Duignan & Gann 1971) ja arvioidaan siirtomaa-aikakauden tapahtumia ja niiden merkitystä nykyisessä velkapolitiikassa. Tilastollinen aineisto on OECD:n DAC:n tilastoportaalista, EU:n kehityspolitiikan linjauksia koskevat dokumentit EU:n verkkoportaalista.
Tutkimuksen rakenne noudattaa policy-analyysia (Barrien 1999, Hill 2008, Berndtson 2008), mutta sitä on muokattu tukemaan epävirallisen politiikan tutkimusta. EU-maat jaetaan tarkastelussa Carbonen (2007a) mukaan ryhmiin ('3 suurta', 'pohjoiset' ja 'eteläiset'), jotka pohjautuivat yhteneviin kehityspolitiikan piirteisiin. Lahja-Velka Indeksin avulla vertaillaan, miten Carbonen kehitysavun laatua mittaava malli suhteutuu ryhmäjaon osalta kehitysavun rakennetta mittaavan indeksin tuloksiin. Tutkimustulosten mukaan EU-15 maat (joilla velkatoimia on ollut) eroavat velkatoimien osalta pidemmällä aikavälillä ajoituksen, vakauden sekä tasapuolisuuden suhteen. Nykytoimien ja voimassa olevien kehityspolitiikan linjausten välillä todetaan vallitsevan epäsuhta; vaikka velkatoimet muodostavat merkittävän osan useiden EU-maiden kehityspoliittista toimista, niiden rooli ja osuus kehityspolitiikan linjauksissa on marginaalinen. Carbonen ryhmäjaon todetaan soveltuvan myös tähän aineistoon; pohjoiset donormaat ovat oletetusti apuorientoituneita, '3 suurta' velka- ja apuorientoituneita ja eteläiset maat pääasiassa velkaorientoituneita, poikkeuksena Kreikka. Tutkimuksen perusteella todetaan, että EU:n velkapolitiikan linjaukset ja viralliset toimet eivät nykyisellään ole mittakaavaltaan yhteensopivia. Tämän epäsuhdan ja velkapoliittisten toimien erojen ymmärtäminen on tärkeää kehitysyhteistyön tavoitteiden saavuttamisen kannalta, sekä itse kehitysyhteistyöjärjestelmän kehittämisen näkökulmasta
