The objective of the present study was to increase knowledge about the atelier culture of recent history, especially about the ways in which atelier clothes were made. I look at the ways of dress-making in the production of a renowned atelier, Salon Kaarlo Forsman. I also give a general outline of the atelier.
The studying method I used was triangulation, which is a typical approach in case studies of recent history. My data include 23 dresses by the Salon Forsman, theme interviews of four of the Salon workers and one mannequin, data from my research work, as well as press material and archives. The basis of the analysis of these materials was a theme frame that I had put together with the help of pre-understanding. I then completed and defined the theme frame on the basis of the analysis of the data. I also analyzed the dresses in the fashion photos in the press material.
Salon Kaarlo Forsman represents a certain cultural period, the years 1937-1986, and a place where a woman could have individual clothes made for her, from hats to fur coats. The atelier was particularly known for embroidery with beads, draping, and fantastic cuttings designed by the owner, fashion designer Kaarlo Forsman. I draw an outline of the work and practices of the atelier, but also that of Kaarlo Forsman's life work, as he had a great influence on the sewing methods atelier clothes. Mr. Forsman was able to stretch the first period of modern fashion well into the third period by refusing new, labor-saving methods and sticking to individually designer clothes to the end of his enterprise. The crucial practices in the atelier that I present in this study are fitting, designing, finishing and sewing, as well as beading and the decoration of dresses. I compare the activity, practices and dress-making methods in the Forsman atelier to that of Haute Couture in Paris, which served as model for Finnish fashion houses. I point out the similarities and differences.Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa lähihistoriamme ateljeekulttuurista, etenkin ateljeevaatteen valmistuksen työtavoista. Tarkastelen ateljeevaatteen valmistuksen työtapoja Salon Kaarlo Forsmanin tuotannossa. Kuvaan myös millainen muotisalonki Salon Kaarlo Forsman oli.
Lähihistorian tapaustutkimukselle luonteenomaisesti käytin aineistotriangulaatiota. Tutkimusaineisto muodostui Salon Kaarlo Forsmanissa valmistetusta 23 puvusta, neljän työntekijän ja mannekiinin teemahaastatteluista, tutkimustiedosta, lehdistömateriaaleista ja arkistolähteistä. Aineistojen sisällönanalyysin pohjana oli esiymmärryksen avulla muodostamani teemarunko, jota täydensin aineistoihin pohjautuvasti. Analysoin myös lehdistöaineiston muotikuvissa esiintyviä pukuja. -- Salon Kaarlo Forsman edustaa tiettyä kulttuurista ajanjaksoa, vuosia 1937-1986 ja paikkaa, jossa nainen saattoi teettää yksilöllisen puvuston hatuista sisäturkkeihin. Salonki oli erityisen tunnettu omistajansa, muotitaiteilija Kaarlo Forsmanin suunnittelemista helmikirjonnoista, drapeerauksista ja uskomattomista leikkauksista. Muotisalongin toiminnan ja käytänteiden ohella muodostan kuvan myös Kaarlo Forsmanin elämäntyöstä, sillä hänellä oli suuri vaikutus salongin ateljeevaatteen valmistuksen työtapoihin. Kaarlo Forsman onnistui venyttämään modernin muodin ensimmäistä kautta pitkälle kolmannen kauden puolelle kieltäytymällä uusista, työtä nopeuttavista työtavoista ja pitäytymällä yksilöllisten vaatteiden suunnittelussa yrityksensä loppuun saakka. Salongin ateljeevaatteen valmistuksen työtavoista esittelen tutkimuksessa sovituksia, muotoilua, viimeistystä, ompelua sekä pukujen helmikirjontaa ja koristeluja. Vertailen Salon Kaarlo Forsmanin toimintaa, käytänteitä ja ateljeevaatteen valmistuksen työtapoja Pariisin haute coutureen, joka toimi salonkien esikuvana sekä muihin suomalaisiin muotisalonkeihin yhtäläisyyksiä ja eroja kuvaten
