Karvinen-Niinikoski, Synnöve

Satka, Mirja

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

TalenTia-lehTi / SoSiaaliTyön TuTkimukSen SeuraSosiaalityön tutkimus – aikamme kuvastin ja ammattikäytäntöjen peili?Synnöve KarvInen-nIInIKoSKIYTT, professorisynnove.karvinen@helsinki.fiMIrja SatKaYTT, professorimirja.satka@helsinki.fiVoiko tutkimuksesta lukea, mitä ajassa ta-pahtuu? Ajan tasalla olevasta yhteiskuntatut-kimuksesta kyllä voi – tai ainakin pitäisi voida. Sosiaalityön tutkimuksen toivoisi olevan niin kriittiseen itsearviointiin kannustava kuin työn iloa ja motivaatiota edesauttava ammattikäy-täntöjen peili. Perustutkimuksen ja käytäntö-tutkimuksen elementit ovat vuoropuhelussa sosiaalityön tutkimuksessa. Tavoitteena on tuottaa syvenevää ymmärrystä sosiaalityön kohtaamasta yhteiskunnallisesta todellisuu-desta ja alan ammattikäytännöistä niin aika-laistutkimuksen kuin kehitysperspektiivienkin näkökulmasta sekä käsitteellisiä välineitä ja teoreettisia malleja asiantuntijuuden raken-nusaineiksi.Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen sosiaalityön tutkimuksessa erottuu viisi teema-aluetta: sosiaalityön käytäntö-tutkimus, sosiaalityön asiantuntijuuteen, tiedonmuodostukseen ja työoloihin liittyvä tutkimus, lasten ja nuorten hyvinvointitutki-mus, marginaaliryhmien, erityisesti vankien, huumeidenkäyttäjien, asunnottomien ja HIV-positiivisten tutkimus sekä vapaaehtoistyön ja kolmannen sektorin tutkimus. Esittelemme näitä muutaman esimerkin kautta, mikä ei tee oikeutta koko sille tutkimuksen kirjolle, joka laitoksella elää.Sosiaalityön tutkimus alkoi Helsingissä vasta 1960-luvun puolivälissä ja on näin verrat-tain nuorta. Tämä pätee ainakin sosiaalityön-tekijöiden työn tutkimukseen. Päänavaajana oli Helmi Mäki, joka etsi sosiaalityöntekijöiden työstä säännönmukaisuuksia eli vastausta siihen, mitä sosiaalityöntekijät oikeastaan te-kevät. Hän käytti apuna sosiaalityöntekijöiden osoittamia asiakastapauksia, caseja, ja sovelsi näin tänään keskeistä tapaustutkimuksen menetelmää. Sekä aihe että menetelmä olivat hyvin poikkeukselliset tuon ajan Suomessa. Tutkimus oli mahdollinen, koska tekijällä oli paljon yhteyksiä sosiaalityön kansainvälisen tutkimuksen eturintamaan. Sosiaalityön käytäntötutkimusAsiakastyön tutkiminen ja kehittäminen elää 2000-luvun alussa uutta tulemistaan. Olemme perustaneet Helsingin kaupungin ja eräiden muiden toimijoiden kanssa Heikki Waris -ins-tituutin, jossa keskeisellä sijalla on urbaanissa ympäristössä tarvittavien sosiaalityön me-netelmien kehittäminen. Instituutin julkaisut ja verkkosivut välittävät tutkimuksella ja kehittämistyöllä tuotettua tietoa nimenomaan käytäntöjä varten esimerkiksi sosiaalisesta raportoinnista, positiivisesta diskriminaatiosta sekä kuntouttavasta ja lapsikeskeisestä sosi-aalityöstä. Yliopiston tehtävänä on ollut olla yh-tenä osapuolena tässä tiedonmuodostuksessa, joka lähtee aina sosiaalialan käytännöistä ja tähtää uusien käytäntöjen tukemiseen, itujen ja ideoiden esittelyyn. Vastaavanlaisia yhteis-työkumppaneita ovat Ruotsinkielinen osaa-miskeskus ja Matilda Wrede -institutet. Näiden yhteisenä uutuutena on ITU-verkkolehti, jonka tehtävänä on välittää instituuteissa tuotettua tietoa ja osaamista sekä virittää keskustelua sosiaalialan kysymyksistä.TuTkiva SoSiaaliTyö 20060Helsingin yliopiston sosiaalityön yksiköllä on myös muita sosiaalityön tutkimus-, opetus- ja kehittämisyksikköjä sosiaalialan kentällä (ks. Karvinen-Niinikoski 2005). Uusimpia yhteis-työkumppaneita tulevat olemaan sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rahoittamat ja vuonna 2007 alkavat sosiaalialan kehittämisyksiöt pääkaupunkiseudulla. Muutama vuosi sitten havaitsimme tutkimuslähtöisen vuorovaikutuk-sen saavuttaneen sellaiset mittasuhteet, että aloimme kutsua sitä sosiaalityön käytäntötut-kimukseksi (ks. Satka ym. 2005). Ajatuksena on, että käytäntötutkimuksen tekijöitä voivat olla kaikki tutkimukseen osallistuvat. Tietoa ja osaamista tuotetaan ajassa olevista käytännön kysymyksistä liikkeelle lähtien ja tietämisen sekä asiantuntijuuden kumppanuutta korosta-van tietokäsityksen mukaisesti. Tämän käsityk-sen mukaan juuri käytännön sosiaalityöntekijät ovat myös alansa uutta osaamista rakentavan tiedontuotannon keskeisiä asiantuntijoita ja toimijoita. Tutkimuksella on toki omat puit-teensa ja tieteelliset pelisääntönsä, mutta käytäntöjen ja niissä rakentuvien kokemusten sekä kohdattavien ilmiöiden tavoittamiseksi tarvitaan uudenlaisia rajapintoja, joita alan uudet tutkimus-, opetus- ja kehittämisyksiköt monine tutkimus- ja kehittämishankkeineen edustavat.Lasten ja nuorten kysymyksiä Perinteisemmästä yliopistollisesta tutki-mustyöstä esimerkiksi käy lasten ja nuorten uudenlaista kontrollipolitiikkaa avaava Mirja Satkan, Timo Harrikarin, Susanna Hoikkalan ja Elina Pekkarisen hanke. Se pyrkii doku-mentoimaan ja selittämään lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikan nykysuuntaa, kuten var-haista puuttumista ja lisättyä lasten ajankäytön valvontaa lähihistorian perspektiivissä. Mihin sosiaalialalta on kadonnut puhe tuesta ja huoli siitä, että varhaisella iällä tapahtuva kontrolli voi leimata ihmisen loppuelämäkseen? Onko lastensuojelun ihmiskäsitys muuttunut indi-vidualistiseksi, jonka mukaisesti sosiaaliset ongelmat ovat etupäässä yksilön ongelmia? Hankkeessa tutkitaan monenlaisia ilmiöitä: lastensuojelulaitosten rajoittamiskäytäntöjä, sosiaalityön toimenpiteitä rikoksen tehneen alaikäisen kanssa, lastensuojelun puhetapoja, eduskunnan tekemiä lapsi- ja nuorisopoliittisia aloitteita sekä eräiden kuntien lapsiin ja nuoriin kohdistamaa kotiintuloaikojen sääntelyä.Kiinnostus lasten kysymyksiin ei laitoksel-la rajoitu vain Suomeen, sillä tämän vuoden alussa alkoi muun muassa ehkäisevän las-tensuojelun kehittämishanke, joka kohdistuu Kaakkois-Suomeen ja Venäjän raja-alueeseen. Tarkoituksena on yhdessä Pietarin valtiollisen yliopiston sekä paikallisten toimijoiden kanssa tutkia ja levittää käyttöön alueen tarpeisiin parhaiten sopivia ehkäisevän perhetyön malleja ja kouluttaa sosiaalialan asiantuntijoita niiden soveltamiseen. Hanketta johtaa Maritta Törrö-nen, jonka väitöskirja ”Lasten arki laitoksessa” (1999) kuuluu etnografiseen tutkimusperin-teeseen.Asiantuntijuus ja ammattikäytännöt tutkimuskohteenaAjankohtaista käytäntötutkimusta edustavat sosiaalityön asiantuntemuksen ja tiedon-tuotannon kehittämistä sekä sosiaalialan vetovoimaisuutta ja sosiaalityöntekijöiden motivoituneisuutta koskevat kysymykset. Myös pohdinnat sosiaalityön ammattikäytäntöjen todellisuudesta ja ammatillisen osaamisen, tiedonmuodostuksen ja innovatiivisen kehittä-mistyön mahdollisuuksista ovat yhä ajankoh-taisia siinä, missä 50 vuotta sitten. Konstikas sosiaalityö -tutkimus koostuu kansallisesta sosiaalityöntekijöille osoitetusta, ammatti-käytäntöjä sekä asiantuntijuuden rakenteita koskevasta kyselytutkimuksesta (Karvinen-Nii-nikoski ym. 2005) sekä sitä sivuavista erillisistä väitöskirjatutkimuksista. Nämä hankkeet liitty-vät myös vuosina 2006–2007 toteutettavaan niin sanottuun Sosiaalialan työolot -hankkeeseen, joka on osa STM:n Veto-ohjelmaa. Hankkeessa on kolme kokonaisuutta: 1) Itseohjautuva ja reflektoiva toiminta sosiaalityön dynaamisen ja verkostoituneen asiantuntijuuden perustana TalenTia-lehTi / SoSiaaliTyön TuTkimukSen Seura(HY yhteiskuntapolitiikan laitos ja Stakes/Fin-Soc), 2) Työhyvinvoinnin johtaminen ja sosiaa-litoimistojen vetovoimaisuus (HY Palmenia) ja 3) Työturvallisuus sosiaalialalla (Sosiaalitaito). Näissä puitteissa on valmisteilla väitöskirjat sosiaalityön reflektiivisyydestä ja itsearvioin-nista (Laura Yliruka), sosiaalityön tiedonmuo-dostuksesta ja asiantuntijuuden tuottamisesta (Tero Meltti) sekä työnohjauksesta (Jari Salo-nen). Ammatillisen erikoistumiskoulutuksen merkitys asiantuntijuuden tuottajana on taas sosiaalityön valtakunnallisessa tutkijakoulus-sa valmistuvan väitöskirjan teemana (Maria Tapola-Haapala). Asiantuntijuuden rakentu-mista ammattikäytännöissä, työntekijöiden ja asiakkaiden vuorovaikutuksessa, tarkastelee tuore Terhi Laineen väitöskirja ”Turvakotityön käytännöt: asiantuntijuus ja sukupuolen merki-tykset” (2006). Lastensuojelun asiantuntijoiden ja sosiaalityöntekijöiden vallankäyttöä ja am-mattikäytäntöjä tarkasteli puolestaan väitös-kirjassaan ”Vastoin vanhempien tahtoa” (2002) Erja Saurama, joka nyt rakentaa tutkimus- ja kehittämiskenttää lastensuojelun käytäntötut-kimukseen. Lastensuojelun asiantuntemusta ja tiedonmuodostusta tarkastelee myös Aino Kääriäisen väitöskirja ”Lastensuojelun sosiaa-lityö asiakirjoina – dokumentoinnin ja tiedon-muodostuksen dynamiikka” (2003). Asiantuntijuuden moniulotteinen toimijuus elää niin sanotussa kolmannen sektorin tutki-muksessa. Tuoreessa väitöskirjassaan ”Ei mei-dän naapuriin: tapaustutkimus asukasyhteisön suhtautumisesta kehitysvammaisten asuntolan rakentamiseen” (2005) Riitta Kuparinen sivuaa myös mediatodellisuuden ja kansalaistoi-minnan dynamiikkaa hyvinvointipalvelujen tuottamisen alueella. Kolmannen sektorin ja yhteisösosiaalityön tutkimusta edustaa Mari-anne Nylund ja hänen väitöskirjansa ”Varieties of Mutual Support and Voluntary Action – Study of Finnish Self-Help Groups and Volunteers” (2000). Hyvinvoinnin vertaileva tutkimus ja erityisesti niin sanotun pohjoismaisen mallin kehitelmät ovat ehkä laitoksen uusinta so-siaalityön tutkimuksen tuotantoa (Marianne Nylund; Pirkko-Liisa Rauhala). Vertailevan hyvinvointi- ja sosiaalityötutkimuksen alaan kuuluvat myös aktivointipolitiikan ja nuoriso-työttömyyden kysymykset, joita Ilse Julkusen väitöskirja ”Being Young and Unemployed” (2002) sekä Ira Malmberg-Heimosen väi-töskirja “Public Welfare Policies and Private Responses” (2005) tarkastelevat. Ilse Julkunen edustaa myös laitoksella vahvistuvaa arviointi-tutkimuksen ja sosiaalityön hyvien käytäntöjen tutkimuksen näkökulmaa.Käytännössä sosiaalityön asiantuntijuus elää moniammatillisissa ja monitoimijaisissa yhteyksissä, jolloin asiantuntijuuksien rajat esimerkiksi sosiaalityön ammattikäytäntöjen pääkentällä – kunnallisessa palvelujärjes-telmässä – ovat jatkuvien ylityksien ja neu-vottelujen kohteena. Tällainen verkostoituva asiantuntijuus ja uudenlainen palvelukulttuuri ovat kohteena TYKESin rahoittamassa ja Hy-vinkään kaupungin sekä Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikön kanssa yhteistyössä vuosina 2004–2006 toteutetussa hankkeessa ”Rajat ylittäen – asiakasta tukien” (Ritva Poikela, Ritva Engeström ja Synnöve Karvinen-Niinikoski).Tutkimuksesta käytännön sovellutuksiin -toimintatapaa edustaa sosiaalityön EU-tutki-mukseen lukeutuva Leonardo-ohjelman hanke ”INVITE” vuosilta 2004–2006. Tässä professori Fritz Schützen johtamassa viiden EU-maan käsittävässä hankkeessa tuotetaan oppimate-riaalia elämäkertatutkimuksen pohjalta sosi-aalityön sovellutuksiin erityisesti vammaisten kanssa tehtävään työhön. Suomessa mukana ovat myös HYKS ja Matilda Wrede -institutet (Johanna Björkenheim ja Synnöve Karvinen-Niinikoski).Elämää marginaalissa ja sensitiivistä tutkimustaSensitiivisellä marginaaliryhmien tutkimuksel-la on laitoksella pitkät perinteet. Aiemmin HIV-tartunnan saaneista väitöskirjansa ”Positiivista elämää” (1999) tehnyt Kari Huotari toteuttaa parhaillaan laajaa HIV-tutkimusta lähialueyh-TuTkiva SoSiaaliTyö 20062teistyössä Viipurin alueella. Riitta Granfelt puolestaan jatkaa laitoksen dosenttina muun muassa vankien kuntoutumista koskevan tutkimuksen parissa. Niin tämä tutkimus kuin Riitta Granfeltin väitöskirja, sosiaalityön pieni violetti kirja ”Kertomuksia naisten kodittomuu-desta” (1998), ovat olleet tärkeää sosiaalityön käytäntötutkimusta myös ammattikäytäntöjen herkimpien alueiden – ammattikokemuksen kautta kohdatun toisen ihmisen hädän ja elä-misen arjessa rakentuvan marginalisaation – käsitteellistämisessä (Granfelt 2005).Opiskelijoiden opinnäytteet siltana käytäntötutkimukseenVaikka tässä kirjoituksessa on erityisesti pai-notettu väitöskirjatasoista tutkimusta ja ennen kaikkea käytäntötutkimusta, on syytä mainita myös opinnäytteinä sosiaalityön erikoistumis-koulutuksessa tehtävät lisensiaatintutkimuk-set monine kiinnostavine tutkimusteemoineen. Esimerkiksi vastikään hyväksytyt lisensiaatin-tutkimukset, Alpo Heikkisen ”Olenko mä sitä riskiryhmää? Lastensuojelun poikaryhmien hyvinvoinnin muutostekijät – realistinen etno-grafia” ja Maarit Sulavuoren ”Kehittämistyöllä pallo haltuun – Kehittämisprojektin avulla ide-oita lastensuojeluun ja voimavaroja työssä jak-samiseen” edustavat uutta kentältä nousevaa arviointi- ja käytäntötutkimuksen näkökulmaa. Jopa pro gradu -tasolla tuotetaan kiinnostavaa käytäntötutkimusta. Esimerkiksi yhteiskunta-politiikan laitoksen pro gradu -palkinnon 2006 sai omaa työtään kumppanuudessa asiakas-ryhmänsä kanssa koskettavalla tavalla tutkinut Katharina Fagerström gradustaan ”Att upp-täcka och bemöta alkohol- och drogmisbruk”. Tässä tutkielmassa yhdistyvät monet Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutki-musteemat, kuten lastensuojelu, ammatillinen asiantuntijuus, marginalisaatiokysymykset ja arviointitutkimus sekä käyttäjänäkökulma ja reflektiivinen oman työn tutkimus, mikä onkin käytäntötutkimusta parhaimmillaan.Tutkimusryhmistä ja -projekteista väylä tutkimuspohjaiseen vaativien ammattikäytäntöjen opetukseenYliopistollisessa sosiaalityöntekijäkoulutukses-sa on tutkintorakenne- ja lainsäädännöllisten uudistusten myötä vihdoin päästy tilanteeseen, jossa käytäntöyhteys on myös osa maisteriopin-toja – aikaisemminhan syventävissä opinnoissa keskityttiin tutkimuksenteon metodologiseen osaamiseen. Helsingissä suunniteltiin tutkin-torakenneuudistuksen yhteydessä maisteri-opinnot sellaisiksi, että niiden puitteissa on mahdollista integroida tutkimusmetodeihin ja sosiaalityön asiantuntijuuteen sekä vaativiin ammatillisiin valmiuksiin liittyvä opiskelu te-maattisesti koottuihin tutkimusryhmiin. Näissä ryhmissä opinnäytteet – myös väitöskirjat ja lisensiaatintutkimukset – voivat kiinnittyä opet-tajien ja tutkimusryhmien tutkimushankkeisiin ja niiden tematiikkaan sekä metodologisiin kysymyksiin. Samalla pyritään rakentamaan opetus- ja tutkimusympäristöä, jossa saavat sekä yliopiston niin sanottu kolmas tehtävä, yhteiskunnallinen palvelutehtävä että kriittinen perustutkimus elävät käytäntöyhteydet. LähteetGranfelt, Riitta (2005) Marginaalitarinat ammatti-käytäntöjen kehittämisen aineksina. Teoksessa Satka, Mirja; Karvinen-Niinikoski, Synnöve; Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) (2005) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia-Kustannus, 240–258.Karvinen-Niinikoski, Synnöve (2005) Sosiaalityön opetus, tutkimus ja kehittyvä asiantuntijuus. Teoksessa Satka, Mirja; Karvinen-Niinikoski, Synnöve; Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia-Kustannus, 73–96.Karvinen-Niinikoski, Synnöve; Salonen, Jari; Meltti, Tero; Yliruka, Laura; Tapola-Haapala, Maria & Björkenheim, Johanna (2005) Konstikas sosi-aalityö 2003. Suomalaisen sosiaalityön todelli-suus ja tulevaisuudennäkymät. STM, Selvityksiä 2005:28. Satka, Mirja; Karvinen-Niinikoski, Synnöve; Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) (2005) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Pal-menia-Kustannus. 

Sosiaalityön tutkimus - aikamme kuvastin ja ammattikäytäntöjen peili

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto