Lind, J

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

 Jouko Lind Ammattikoulutusta Kelan kuntoutuksena vuonna 2003 saaneiden työ- ja eläketilanteen rekisteriseuranta vuosina 2003–2006   Nettityöpapereita 17/2010                                                Kirjoittaja   Jouko Lind, VTT, johtava tutkija, dosentti, Kelan tutkimusosasto etunimi.sukunimi@kela.fi  © Kirjoittaja ja Kelan tutkimusosasto  Nettityöpapereita-sarjan julkaisut ovat keskustelun avauksia tai alustavia tutkimusraportteja.  www.kela.fi/tutkimus  Helsinki 2010 Sisältö  1  Tausta ja toteutus .........................................................................................................................................5 2  Ammattikoulutusta kuntoutuksena saaneet ..................................................................................................5 3  Työtilanne ja terveysturvaetuudet v. 2006 .....................................................................................................7 4  Työelämään siirtyneet ...................................................................................................................................9 5  Yhteenveto..................................................................................................................................................11 Lähteet ...........................................................................................................................................................11       51  Tausta ja toteutus  Kansaneläkelaitos järjestää osana vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta mm. ”uudelleenkoulu-tusta ammattiin tai työhön, joka sairauden, vian tai vamman rajoitukset huomioon ottaen on vakuutetulle sopivaa, sekä tällaisen koulutuksen suorittamiseksi välttämätöntä yleissivistävää koulutusta ja valmennusta” (L 2005/566, 7§). Tässä tarkastelun kohteena on niiden vuonna 2003 Kelan järjestämän kuntoutuksen päättäneiden tausta ja työtilanne vuonna 2006, joiden kuntoutus-toimenpiteenä on ollut ammattikoulutus (toimenpide ”020” Kelan kuntoutusrekisterissä). Selvitys perustuu laajempaan kuntoutuksen rekisteriseuranta-aineistoon (Lind ym. 2009).  Ammattikoulutuksen päättäneiden työmarkkina-aktiivisuuteen – ts. onko kuntoutuja työmarkkina-asemaltaan aktiivi (työllinen, työtön, opiskelija) vuonna 2006 – yhteydessä olevia tekijöitä kuntou-tusta edeltäneen tilanteen perusteella analysoidaan askeltavalla logistisella regressioanalyysilla. Kuntoutuksen toteutukseen liittyviä toimenpide- ja kuntoutusrahakustannuksia tarkastellaan keskeisten taustamuuttujien ja seuranta-ajankohdan työtilanteen mukaan vuoden 2009 rahanarvon mukaan.   2  Ammattikoulutusta kuntoutuksena saaneet  Vuonna 2003 Kelan kuntoutuksen päättäneistä (Lind ym. 2009) 19 % (n = 8 356) oli saanut vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä. Heistä 14 % oli ollut erilaisissa koulutus-toimenpiteissä (miehet 16 %, naiset 12 %), lähinnä ammattikoulutuksessa (taulukko 1). Ammatti-koulutukseen kuten koulutustoimenpiteisiin yleensäkään ei liittynyt muita kuntoutustoimenpiteitä.   Taulukko 1. Vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen koulutustoimenpiteet, %.  (n) Miehet (586) Naiset (570) Kaikki (1 156)     Pohjakoulutus 3,8 7,4 5,5 Ammattikoulutus 85,2 73,5 79,4 Korkeakouluopiskelu 10,9 18,4 14,6 Muu opiskelu 0,2 0,7 0,4     Yhteensä 100 100 100    6Enemmistö (54 %) Kelan kuntoutusta ammattikoulutuksena saaneista oli miehiä. Kaksi kolmesta oli kuntoutukseen hakeutuessaan opiskelijoita, runsas kymmenesosa työttömiä – naiset useammin kuin miehet – ja lähes joka kymmenes eläkkeellä (taulukko 2). Keski-iältään ammattikoulutuksessa olleet olivat olleet noin 25 -vuotiaita, miehet kolme vuotta nuorempia kuin naiset. Ikäjakaumassa ilmeni eroja hakemushetken työtilanteen mukaan: nuorimpia olivat opiskelijat (mediaani-ikä 19,0 vuotta) ja vanhimpia ansiotyössä olleet (mediaani-ikä 34,5 vuotta ja työttömät (mediaani-ikä 34,0 vuotta). Työkyvyttömät, usein yli 60 päivää kestäneellä sairauspäivärahakaudella olleet, olivat pari vuotta vanhempia (mediaani ikä 28,0 vuotta) kuin työkyvyttömät (mediaani-ikä 26,0 vuotta).   Taulukko 2. Taustatietoja ammattikoulutusta kuntoutuksena saaneista.  (n) Miehet (499) Naiset (419) Kaikki (918)     Työtilanne kuntoutushakemuksessa, %    1) Alle 16-vuotias 0,8 0,7 0,8 2) Opiskelija 70,7 63,5 67,4 3) Työssä 3,6 6,7 5,0 4) Työtön 9,4 13,4 11,2 5) Työkyvytön 4,4 3,6 4,0 6) Eläkkeellä 8,8 9,1 8,9 7) Muu tilanne, ei tietoa 2,2 3,1 2,6     Ikä kuntoutushakemuksessa, v; ka±SD 23,7±8,8 26,3±9,8 24,9±9,4 (Vaihteluväli) (15–54) (15–54) (15–54) (Tertiilin yläraja, v.) (18; 24; 54) (19; 29; 54) (18; 26; 54)     Päädiagnoosi kuntoutushakemuksessa, %    1) Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt 51,7 41,1 46,8 2) Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet 11,6 19,1 15,0 3) Hermoston sairaudet 9,2 5,5 7,5 4) Hengityselinten sairaudet 3,4 6,7 4,9 5) Muut sairaudet 24,1 27,6 25,8     Sairauspäivärahapäivien lukumäärä v. 2002, %    1) 0 pv 92,0 89,0 90,6 2) –60 pv 94,6 94,0 94,4 3) 61–pv 5,4 6,0 5,6 (Vaihteluväli) (0–267) (0–295) (0–295)     Terveysturvaetuudet v. 2002, %    1) Erityiskorvattava lääke 27,9 36,3 31,7 2) Vammaistuki 15,2 13,8 14,6 3) Eläkkeensaajan hoitotuki 9,2 7,6 8,5       7Lähes joka toisen päädiagnoosi kuntoutushakemuksessa oli ollut mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö, miehillä useammin kuin naisilla (taulukko 2). Naisista viidesosalla päädiagnoosina oli ollut tuki- ja liikuntaelinten sairaus. Muita yleisimpiä yksittäisiä sairauksia olivat hermoston sairaudet ja hengityselinten sairaudet. Pääsairauden lisäksi 70 prosentilla oli jokin lisäsairaus, usein (45 %) mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö.  Noin joka kymmenes oli ollut sairauspäivärahalla kuntoutuksen päättymistä edeltäneenä vuotena (taulukko 2). Sairauspäivärahakausien esiintymisessä ilmeni eroja mm. pääsairauden mukaan: mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöissä 90 prosentilla sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa 83 prosentilla ei ollut vuonna 2002 lainkaan sairauspäivärahapäiviä. Samoin eroja ilmeni kuntou-tukseen hakeutumisajankohdan työtilanteen mukaan; useimmin sairauspäivärahapäiviä oli ollut työkyvyttömiksi katsotuilla (43 %), joista kolmannes yli 60 päivää kestäneitä jaksoja.  Tarkastelun kohteena olevista ammattikoulutusta saaneista lähes joka kolmas oli käyttänyt vuonna 2002 erityiskorvattuja lääkkeitä, naiset useammin kuin miehet (taulukko 2). Joka seitsemäs oli saanut vammaistukea; opiskelijoista joka viides (18 %) ja työvoimaan kuuluneista joka kymmenes (10 %), yleensä korotettuna tai erityisvammaistukena. Eläkkeensaajan hoitotukea sai lähes joka kymmenes, noin puolessa tapauksista korotettuna. Lisäksi kolme henkilöä on saanut korotettua lapsen hoitotukea.   3  Työtilanne ja terveysturvaetuudet v. 2006  Kuntoutujista keskimäärin joka kolmas oli työllinen ja joka kuudes työtön vuonna 2006 (kuvio 1). Lähes joka kolmas (31 %) oli työkyvyttömyyseläkkeellä (tk-eläkkeellä), miehet useammin kuin naiset. Naiset olivat miehiä useammin opintotuella. Lähes joka viidennellä ammattikoulutuksessa olleella kuntoutujalla työ- ja eläketilanne oli edelleen muotoutumassa (”muu tilanne”).  Kuntoutukseen hakeutuessa opiskelijoina olleista joka toinen kuului työvoimaan vuonna 2006 – usein työttömänä – ja lähes kolmasosa oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle (taulukko 3). Joillakin opinnot jatkuivat edelleen. Viidesosalla kohderyhmään kuuluneista työtilanne oli jokin muu kuin ansiotyön tekeminen (työllinen), työttömyys, opiskelu tai työkyvyttömyyseläkkeellä olo (”muu tilanne”). Neljä kuntoutukseen hakeutuessa opiskelijana olleesta henkilöstä oli kuollut vuoteen 2006 mennessä.     8Kuvio 1. Kuntoutujien työtilanne vuonna 2006.  2,633,515,65,018,432,116,2 16,532,927,20510152025303540Opintotuen saaja Työllinen Työtön Tk-eläkkeellä Muu tilanne%MiehetNaiset   Kolme neljästä ammattikoulutuksessa olleesta työvoimaan kuuluneesta kuntoutujasta kuului työvoimaan edelleen vuonna 2006 – kuntoutuksen alkaessa työllisenä olleet useammin kuin työttömänä olleet. Työllisistä lähes joka kymmenes oli tullut työttömäksi ja työttömänä olleista joka viides oli edelleen työtön. Työvoimaan kuuluneista joka kymmenes oli siirtynyt työkyvyttömyys-eläkkeelle. Kuntoutukseen hakeutuessa työttömänä olleiden työ- ja eläketilanteen muotoutuminen oli edelleen useammin kesken (”muu tilanne”) kuin työllistyneenä olleiden. (Taulukko 3.)  Työvoiman ulkopuolella kuntoutuksen alkaessa olleista keskimäärin lähes kolmasosa oli siirtynyt työvoimaan, ennen kaikkea ne, jotka olivat olleet terveydellisistä syistä pois työmarkkinoilta, usein pitkällä sairauslomalla (työkyvytön; taulukko 3). He olivat myös huomattavasti harvemmin työttömänä kuin kuntoutuksen alkaessa työvoimaan kuuluneet. Tämä selittyy ennen kaikkea työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden suurella osuudella: ammattikoulutuksen yhteydessä on tapahtunut selvää valikoitumista työkyvyn ja työllistymisen osalta. Eläkkeellä olleista joka kymme-nennen työ- ja eläketilanteen jatko oli kesken. Kaikkiaan kuntoutuksen alkaessa työvoiman ulkopuolella olleista useampi kuin joka toinen oli siirtynyt vuonna 2006 työkyvyttömyyseläkkeelle.  Vuonna 2006 sairauspäivärahalla olleiden miesten osuudessa (10 %) ei ollut juurikaan eroa vuoteen 2002 verrattuna, mutta naisten osuus oli jonkin verran suurempi (16 %; vrt. taulukko 2). Erityiskor-vattavia lääkkeitä käyttäneiden osuus oli vuonna 2006 pari prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 2002.    9Taulukko 3. Kuntoutujien työtilanne vuonna 2006 kuntoutushakemuksen työtilanteen mukaan, %.   Työtilanne kuntoutushakemuksessa Työvoima Työvoiman ulkopuolella   Työtilanne v. 2006 Opiske-lija Työllinen Työtön Kaikki Työky-vytön Eläk-keellä  Kaikki Muu tilanne   Kaikki (n)           Opintotuen saaja 5,3 - - - - 1,2 0,8 - 3,7 (34) Työvoima 46,0 78,3 69,9 72,5 62,2 15,9 30,3 61,3 48,8 (448) – työllinen 27,6 69,6 48,5 55,0 56,8 13,4 26,9 41,9 32,5 (298) – työtön 18,4 8,7 21,4 17,4 5,4 2,4 3,4 19,4 16,3 (150) Tk-eläkkeellä1 30,9 10,9 8,7 9,4 18,9 73,2 56,3 29,0 30,6 (281) Muu tilanne2 17,8 10,9 21,4 18,1 18,9 9,8 12,6 9,7 16,9 (155)           Yhteensä (n) 100 (619) 100 (46) 100 (103) 100 (149) 100 (37) 100 (82) 100 (119) 100 (31) 100 (918)  1 Ml. vireillä olevat eläketapahtumat (n = 4). 2 Ml. kuolleet (n = 7).   Vammaistukea vuonna 2006 sai joka kymmenes (11 %) – useimmin (18 %) ne, joiden työtilanne ei ollut selkiytynyt (”muu tilanne”). Vuonna 2006 vammaistukea saaneista kolme neljästä (75 %) oli saanut vammaistukea myös vuonna 2002. Vuonna 2006 eläkkeensaajan hoitotukea sai lähes joka viides (18 %), heistä kaksi viidestä (40 %) myös vuonna 2002. Eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa etenkin sairauspäivärahaa saaneiden osuuteen, mutta myös vammaistukea samoin kuin eläkkeen-saajan hoitotukea saaneiden osuuteen.   4  Työelämään siirtyneet  Kolmen vuoden kuluttua ammattikoulutuksen päättymisen jälkeen työelämään siirtyneillä tai siirtymässä olevilla työmarkkina-asemaltaan aktiiveilla – työllisenä tai työttömänä työvoimaan kuuluneet, opintotukea saaneet opiskelijat – oli ollut tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai jokin muu kuin mielenterveyden häiriö (taulukko 4). Toinen työmarkkina-aktiivisuuden kannalta keskeinen tekijä oli kuntoutukseen hakeutumisajankohdan työtilanne: aktiivien osuus vuonna 2006 oli yli 4-kertainen niiden keskuudessa, jotka kuntoutuksen alkaessa olivat olleet työllisiä tai työttömiä tai joiden tilanne – pääasiallinen toiminta – oli ollut jokin muu verrattuna työkyvyttömänä olleisiin. Opiskelijana olleiden aktiivien osuus oli 3,3-kertainen. Kolmanneksi tekijäksi työmarkkina-aktiivisuutta selittävään askeltavaan logistiseen regressiomalliin tuli tertiileihin jaettu hakemusajan-kohdan ikä: ylimpään, 27 vuotta tai sitä vanhempien tertiiliin kuuluneiden keskuudessa aktiivien   10osuus oli selvästi korkeampi kuin kahdessa alemmassa tertiilissä. Työmarkkina-aktiivisuutta vuonna 2006 selittävä malli kokonaisuudessaan oli erittäin merkitsevä.    Taulukko 4. Kuntoutushakemuksen pääsairauden, pääasiallisen toiminnan ja iän yhteys työmarkkina-aktiivisuuteen kolmen vuoden kuluttua ammattikoulutuksen päättymisestä (n = 918).   OR a 95 % Lv b    Todettu pääsairaus (p < 0,0001) Tuki- ja liikuntaelinten sairaus 4,593 2,818–7,487 Muu sairaus 2,323 1,717–3,143 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö c 1,000 .   Pääasiallinen toiminta (p < 0,0001) Muu tilanne d 4,157 1,737–9,949 Työllinen tai työtön (työvoima) 4,042 2,316–7,054 Opiskelija 3,254 2,025–5,227 Työkyvytön c 1,000 .   Iän tertiilit hakemusajankohtana (p = 0,0214) 27+ -vuotiaat 1,680 1,151–2,453 15–18 -vuotiaat 1,077 0,765–1,516 19–26 -vuotiaat c 1,000 .   Likelihood ratio p < 0,0001    a Odds Ratio. b 95 %:n luottamusväli. Luottamusvälit, jotka eivät sisällä arvoa 1, ovat tilastollisesti merkitseviä tasolla p < 0,05. c Vertailuluokka. d Alle 16-vuotiaat (n = 7), perheenäiti (n = 4), muu työtilanne (n = 20).   Kuntoutuksena ammattikoulutusta saaneiden keskimääräiset toimenpidekustannukset olivat 1006 euroa (vaihteluväli 17–14 964 euroa). Kuntoutukseen hakeutuessa eläkkeellä tai työelämän ja opiskelun ulkopuolella olleiden (”muu tilanne”) kuntoutuskustannukset olivat 25 % keskimääräistä korkeammat ja työmarkkina-asemaltaan vuonna 2006 aktiivien kustannukset 8 % keskimääräistä matalammat.   Kuntoutujista 29 prosentille (n = 269) oli maksettu kuntoutusrahaa, useimmin kuntoutukseen hakeutuessa eläkkeellä olleille ja harvimmin opiskelijoille. Keskimääräinen kuntoutusraha oli 5 348 euroa. Vuonna 2006 työmarkkina-asemaltaan aktiivien (n = 128) saama kuntoutusraha oli ollut keskimäärin 81 % suurempi kuin ei aktiivien (n = 141).   115  Yhteenveto  Koulutus ja erityisesti ammattikoulutus on yksi nimenomaan nuorten, alle 25-vuotiaiden kuntou-tustarpeisiin vastaava vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen toimenpide tavoitteena toiminta- ja työkyvyn parantaminen ja työllistymisedellytyksiin vaikuttaminen. Samaan tavoitteeseen pyritään myös monen muun hallinnonalan, kuten työhallinnon koulutus- ym. toimenpitein (L 2002/1295). Nuorten aktivointi ja työllistäminen on myös lukuisten organisaatioiden ja järjestöjen tavoite, vaikka lähtökohta saattaa olla syrjäytymisen ehkäiseminen (mm. Määttä 2007).   Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneet ammattikoulutuksessa olleiden kohderyhmässä enemmistö oli miehiä. Kohderyhmän keski-ikä oli 25 vuotta. Kuntoutukseen hakeutumisen aikoihin kaksi kolmasosaa oli ollut opiskelijoita, työkyvyttömänä tai eläkkeellä 13 %, joka kymme-nes oli ollut työtön ja 5 % ansiotyössä. Lähes joka toisen päädiagnoosi kuntoutushakemuksessa oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö – miehillä yleisempi kuin naisilla, joilla puolestaan tuki- ja liikuntaelinten sairaus oli yleisempi.   Ammattikoulutusta kuntoutuksena saaneista lähes puolet kuului työvoimaan vuonna 2006; työvoiman ulkopuolella olleista työvoimaan oli siirtynyt lähes joka kolmas. Joka toinen työttömänä olleista ja joka neljäs työvoiman ulkopuolella olleista oli työllistynyt. Aktiiviin työmarkkina-asemaan vuonna 2006 keskeisemmin yhteydessä olevia tekijöitä olivat kuntoutushakemuksen mukainen pääsairaus (tuki- ja liikuntaelinten sairaus), pääasiallinen toiminta ennen kuntoutusta (muu tilanne; työllinen tai työtön) ja ikä (ikäjakautuman ylin tertiili). Keskimääräisen työttömyysas-teen pieneneminen 2000-luvulla (9,0 % vuonna 2003, 7,7 % vuonna 2006) ilmeni myös nuorten, alle 25-vuotiaiden työllisyyden paranemisena (Työ- ja elinkeinoministeriö 2010). Tapahtuneella kehityksellä on osaltaan saattanut olla vaikutusta tämän selvityksen kohderyhmän työllistymiseen.   Lähteet  L 2002/1295. Laki julkisesta työvoimapalvelusta. L 2005/566. Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista. Lind J, Aaltonen T, Autti-Rämö I, Halonen J-P. Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneet. Kuntoutujien rekisteriseu-ranta vuosina 2003–2006. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 105, 2009. Määttä M. Yhteinen verkosto? Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä poikkihallinnollisista ryhmistä. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 252. Helsinki 2007. Työ- elinkeinoministeriö. Työpoliittinen aikakauskirja 1/2010. Päivitetty 5.3.2010. Luettu 26.5.2010. <http://www.tem.fi/files/26248/taulukot.pdf> 

Ammattikoulutusta Kelan kuntoutuksena vuonna 2003 saaneiden työ- ja eläketilanteen rekisteriseuranta vuosina 2003-2006

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto