”Perusoletus oli ilman muuta että tää on tieteellistä tutkimusta tää on tärkeetä tää eläinkoe on tarpeellinen” : faktuaalistamisstrategiat koe-eläintoimijoiden puheessa
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Suomessa käytetään vuosittain yli 10 000 koe-eläintä erilaisiin tieteellisiin kokeisiin. Keskustelua koe-eläinten käytön tarpeellisuudesta on käyty lähes yhtä kauan kuin eläinkokeita on tehty, aina antiikin ajoilta asti. Mielipiteitä koe-eläinten käytöstä hallitsee useimmiten tiukka vastakkainasettelu toiminnan puolesta ja sitä vastaan. Tästä syystä on ymmärrettävää, ettei koe-eläintoimijoiden omia näkemyksiä alastaan ole juurikaan tutkittu. Tässä laadullista tutkimusasetelmaa noudattavassa pro gradu -tutkielmassa annetaan ääni suomalaisille koe-eläintoimijoille. Tutkielman kohteena on lakisääteisissä koe-eläintoimikunnissa vuosina 1995–2005 toimineiden henkilöiden puhe työstään. Jokaisen eläinkokeita tehneen tutkimuslaitoksen tuli muodostaa keskuudestaan koe-eläintoimikunta, joka päätti eläinkoeluvista. Koe-eläintoimikuntaan kuului pääsääntöisesti biolääketieteellisen koulutuksen saaneita henkilöitä sekä maallikko jäsen. Tutkielmaa varten haastateltiin 14 koe-eläintoimikuntien jäsentä. Haastattelut tehtiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jonka kysymykset käsittelevät koe-eläintoimikuntien tekemää työtä, jäsenien roolia,toimikunnassa, koe-eläintoiminnan muutosta ja lupahakemuslomakkeita. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin diskurssianalyysin keinoin. Tavoitteena oli etsiä haastateltavien puheesta faktuaalistamisstrategioita eli sellaisia vakuuttelun muotoja, joita käyttämällä puhujan esittämän tiedon totuusarvosta tulee niin suuri, että puhe alkaa näyttää itsestään selvältä tosiasialta (Jokinen, 1993). Tutkimuskysymyksinä olivat 1) millaisia itsestäänselvyyksiä koe-eläintoimijat puheessaan käyttävät sekä 2) mitä he näillä strategioilla tulevat faktuaalistaneeksi. Faktuaalistamisstrategioiden tutkimiseen päädyttiin, koska haastateltavat edustivat alansa asiantuntijoita, jolloin heidän puheellaan voidaan katsoa olevan tietty totuusarvo. Heidän puheellaan on myös merkitystä eläinkokeiden tekemiseen ja siitä käytävään keskusteluun. Sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksen mukaisesti tutkielman lähtöoletuksena oli, että todellisuus rakennetaan kielen käytön kautta. Faktuaalistamisstrategioita löytyi yhdeksän: 1) tieteelliseen tiedon arvoon vetoava strategia, 2) kvantifioiva strategia, 3) vertailustrategia, 4) asiantuntijuusstrategia, 5) vaatimusstrategia, 6) konsensusstrategia, 7) kollegoihin vetoamisen strategia, 8) itse koettuun vetoava strategia sekä 9) lainsäädäntöön vetoava strategia. Haastateltavat faktuaalistivat koe-eläintoimikunnan työtä eniten tieteellisen tiedon arvoon vetoamisen kautta. Tieteellisen tiedon arvosta puhuttiin itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse kyseenalaistaa. Tutkielman valossa koe-eläintoimijat voidaan nähdä omana tieteen ydinjoukkonaan (Collins 1984), joiden puhetta hallitsee empiristinen diskurssi (Gilbert ja Mulkay 1984). Keskeisimmät lähteet diskurssianalyysistä ja faktuaalistamisstrategioista: Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (1993) sekä (1999), Potter, P. (1996), Billig, M. (1987) ja Potter ja Wetherell (1987), eläinkokeista: Hirsjärvi, P., Mäkiniemi, J-P., Saunanoja, S. & Siitonen, A. (2005), sosiaalisesta konstruktionismista: Gergen, (1990) sekä Burr, (2003)
