Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Avioerojen yleisyydestä huolimatta vanhempien eron vaikutuksia lasten aikuisuuden parisuhteeseen on jokseenkin vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia parisuhteen laatua aikuisuudessa, 32-vuotiaana, henkilöillä, jotka olivat kokeneet vanhempien avioeron lapsuudessa alle 16-vuotiaana. Lisäksi tutkittiin avioeroperheistä ja ehjistä perheistä lähtöisin olevien eroja psykososiaalisissa resursseissa sekä resurssien roolia vanhempien avioeron ja parisuhteen yhteydessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sukupuolten välisiä eroja edellä mainituissa ilmiöissä. Työ pohjautui osin kognitiivis-kehitykselliseen malliin, jonka mukaan varhaisia läheisiä ihmissuhteita, kuten vanhempi-lapsi-suhdetta, koskevat representaatiot vaikuttavat myöhempiin läheisiin ihmissuhteisiin. Tutkimus perustui prospektiivisen seurantatutkimuksen aineistoon, joka muodostui peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille tamperelaisnuorille ja samoille henkilöille 32-vuotiaana tehdystä kyselyaineistosta. Lapsuudessa vanhempien avioeron kokeneet (naiset, n = 148, miehet, n = 102) ja ei-kokeneet (naiset, n = 498, miehet, n = 395) muodostivat vertailtavat ryhmät. Parisuhteen laatu aikuisuudessa käsitti henkilön oman arvion parisuhteesta, sen läheisyydestä ja ongelmallisuudesta. Psykososiaalisia resursseja tarkasteltiin 16-vuotiaana äiti- ja isäsuhteen läheisyydellä ja 32-vuotiaana itsetunnolla, tyytyväisyydellä sosiaaliseen tukeen ja coping -strategioilla (kognitiivinen, emotionaalinen, sosiaalisen tuen hakemiseen ja ongelmanratkaisuun keskittyvä). Analyysimenetelminä käytettiin pääasiassa yksisuuntaista varianssianalyysiä, hierarkkista regressioanalyysiä ja mediaatio -testiä. Tulokset osoittivat, että vanhempien eron lapsuudessa kokeneet olivat useammin eronneet tai asuivat asumuserossa 32-vuotiaana kuin ehjistä perheistä lähtöisin olevat. Vanhempien ero heikensi koettua parisuhteen laatua vain naisilla. Myös psykososiaalisten resurssien ja vanhempien avioeron yhteys todettiin vain naisilla. Heillä oli heikompi itsetunto ja he olivat tyytymättömämpiä sosiaaliseen tukeen 32-vuotiaana kuin ehjistä perheistä lähtöisin olevat naiset. Perhetaustasta riippumatta miehillä oli parempi itsetunto ja läheisempi suhde sekä äitiin että isään. Vaikka psykososiaaliset resurssit osittain välittivät vanhempien avioeron vaikutusta parisuhteen laatuun, vanhempien avioeron itsenäinen vaikutus parisuhteen laatuun säilyi merkitsevänä myös sen jälkeen, kun kaikki resurssit oli otettu huomioon. Tutkituista resursseista vain kognitiiviset coping-keinot suojasivat naisia vanhempien eron negatiivisilta vaikutuksilta parisuhteeseen. Tutkimus osoitti erityisesti tyttöjen haavoittuvuuden vanhempien avioeroprosessissa. Tarvittaessa tyttöjen itsetuntoa ja hyvää suhdetta molempiin vanhempiin tulisi tukea eri keinoin. Parisuhteen kriisissä tulisi ottaa huomioon lapsuuden perhetausta ja puolisoiden ongelmanratkaisutaidot ja tukea sopivien selviytymiskeinojen käytössä
