Paltta, P

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Helsinki: Kelan tutkimusosasto, Nettiartikkeleita 6, 2009   Lääkekaton ja matkakaton ylittäjät pääosin eri henkilöitä  Eräs SATA-komitean tehtävä on terveydenhuollon nykyisten kolmen erillisen maksukaton (sairausvakuutuksen lääkekatto ja matkakatto, kunnallisen terveydenhuollon katto) yhdis-tämismahdollisuuksien selvittäminen1 . Näistä katoista kaksi, lääkekatto ja matkakatto, kuuluu Kelan hoitaman sosiaaliturvan piiriin. Kummallekin kustannuserälle on säädetty vuotuinen omavastuuosuus (vuonna 2008 lääkekustannuksissa 643,14 euroa ja sairau-teen tai Kelan kuntoutukseen liittyvissä matkakustannuksissa 157,25 euroa), jonka ylitty-misen jälkeen kustannukset korvataan kokonaan ns. lisäkorvauksina (poikkeuksena jo-kaisesta korvattavasta lääkkeestä perittävä 1,50 euroa). Vuotuisella omavastuuosuudella pyritään estämään asiakkaan maksettavaksi jäävän osuuden kohoaminen kohtuuttoman suureksi.   Tässä artikkelissa tarkastellaan Kelan rekisteritietojen perusteella, miten usein vuonna 2008 tehdyistä lääkeostoista ja matkoista maksetut lisäkorvaukset kohdentuivat samoille henkilöille sekä toisaalta, miten usein vuoden 2008 lääkeostoista tai matkoista lisäkorva-uksia saaneet saivat näitä korvauksia myös edeltäneiltä vuosilta eli missä määrin kattora-ja ylittyy toistuvasti samoilla henkilöillä. Kattojen päällekkäisyyttä ei tiettävästi ole aiem-min selvitetty kokonaisaineistojen valossa.      Suuret kulut kohdentuivat iäkkäille   Vuonna 2008 tehtyjen matkojen tai lääkeostojen perusteella lisäkorvauksia sai lähes 200 000 henkilöä. Heistä valtaosa eli 140 000 sai lisäkorvauksia vain lääkeostoista. Pelkäs-tään matkakustannuksista lisäkorvauksia sai 44 000 henkilöä. Lisäkorvauksia sekä lää-keostoista että matkoista sai noin 12 000 henkilöä.    Lisäkorvaukset sekä matka- että lääkekuluista kohdentuivat vuonna 2008 pääosin iäkkäil-le (kuvio 1). Ikäryhmän väestön määrään suhteutettuna lisäkorvausten saajia oli eniten 80–89-vuotiaiden ryhmässä, joista noin joka kuudes sai lisäkorvauksia lääkeostoista, matkoista tai molemmista.                                                     1 Maksukattojen yhdistämistä on pohdittu mm. SATA-komitean toimeksiannosta tehdyssä raportissa Mikkola H ym. Tutkimus terveydenhuollon maksukattojen yhdistämisestä. THL Avauksia 10/2009.  1Kuvio 1. Sairausvakuutuksen lisäkorvauksia vuoden 2008 lääkeostoista, matkakustannuksista tai molemmista saaneet ikäryhmittäin, henkilöiden lukumäärä.     05 00010 00015 00020 00025 00030 00035 00040 00045 00050 000alle 10 v. 10-19 20-29 30-39 40-49 50-59 60-69 70-79 80-89 väh. 90 v.IkäryhmäHenkilöäMolemmatLääkeos totMatkakustannukset  Alueellisesti tarkasteltuna (kuvio 2) lisäkorvausten saajia on eniten Kainuussa ja Pohjois-Savossa, molemmissa noin 5 % alueen väestöstä. Matkakustannusten ja lääkeostojen lisäkorvausten saajat eriytyvät jonkin verran alueittain: matkakustannukset ovat suuria etenkin pitkien etäisyyksien Kainuussa ja Lapissa, lääkekustannukset taas Pohjois-Savossa ja Kymenlaaksossa. Väestömäärään suhteutettuna vähiten lääkeostojen lisä-korvausten saajia oli Pohjanmaalla ja matkakustannusten Uudellamaalla.        2Kuvio 2. Sairausvakuutuksen lisäkorvauksia vuonna 2008 tehdyistä sairausvakuutuksen kor-vaamista matkakustannuksista, lääkeostoista tai molemmista saaneet, osuus väestöstä maakun-nittain %.   0 1 2 3 4 5PohjanmaaUusimaaPirkanmaaPäijät-HämeItä-UusimaaPohjois-PohjanmaaEtelä-KarjalaKanta-HämeVarsinais-SuomiKeski-SuomiSatakuntaKeski-PohjanmaaEtelä-PohjanmaaLapp iKymenlaaksoPohjois-KarjalaEtelä-SavoPohjois-SavoKainuu%6MatkakustannuksetLääkeostotMolemmat    Suuret lääkekulut toistuvat  Matka- ja lääkeostojen lisäkorvausten keskinäisen päällekkäisyyden lisäksi tarkasteltiin, miten usein lisäkorvaukset kohdentuvat samoille henkilöille peräkkäisinä vuosina. Lähtö-kohtana olivat vuoden 2008 kustannuksista lisäkorvauksia saaneet, joiden osalta selvitet-tiin, ovatko he saaneet lisäkorvauksia myös kolmen edeltäneen vuoden lääkeostoista tai matkakustannuksista.   Joka kolmas vuoden 2008 lääkeostoista lisäkorvauksia saaneista oli saanut niitä myös kaikkina tarkasteltuina vuosina 2005, 2006 ja 2007. Vain vajaa kolmannes oli ”uusia” saa-jia siinä mielessä, että he eivät olleet saaneet lisäkorvauksia minkään kolmen edeltäneen vuoden lääkeostoista. Suurten matkakustannusten päällekkäisyys oli vähäisempää: noin joka toisella ei ollut minkään edeltävän kolmen vuoden matkakustannuksiin liittyviä lisä-korvauksia. Noin joka viides oli saanut niitä kaikkina edeltävinä kolmena vuonna.     Sekä lääke- että matkakorvauksissa lisäkorvausten saantia on viime vuosina helpotettu niin, että sen saa ilman eri hakemusta kun vuotuinen omavastuu on Kelan tietojen mu-kaan täyttynyt. Aiemmin lisäkorvaukset jäivät monelta hakematta.    3 4 Kelan etu kunnallisen terveydenhuollon maksukattoon verrattuna on se, että kun sairaus-vakuutuksen korvaus on maksettu, myös tieto omavastuusta tallentuu valtakunnalliseen rekisteriin ja kattokertymää on helppo seurata. Vuotuiseen omavastuuseen lasketaan kuitenkin vain Kelan tiedossa olevat omavastuut sairausvakuutuskorvauksen piiriin kuu-luvista lääke- ja matkakustannuksista. Lääkeostoista korvauksen saa yleensä suorakor-vauksena lääkeoston yhteydessä apteekista, ja samalla myös tieto potilaan maksetta-vaksi jääneestä omavastuuosuudesta välittyy Kelaan. Matkakorvaus sen sijaan perustuu matkustajan tekemään hakemukseen (poikkeuksena ambulanssimatkat ja osa taksimat-koista, joista kuljetuspalvelun tuottaja hakee korvauksen) ja edellyttää siten omaa aktiivi-suutta ja osaamista. Jos korvausta ei haeta, kuten useimpien matkojen kohdalla on, kus-tannus ei kerrytä vuosiomavastuuta. Matkoissa myös omavastuun alittavat kustannukset kerryttäisivät vuosiomavastuuta, mutta näistä haetaan korvauksia siinä määrin vähän, että tästä mahdollisuudesta ei luultavasti tiedetä riittävästi. Toisaalta kaikki lääkärin mää-räämät lääkkeet eivät kuulu sairausvakuutuskorvauksen piiriin eivätkä kerrytä vuotuista omavastuukertymää. Kelan rekisterissä olevat kustannukset eivät siten täysin kuvaa niitä kaikkia matkoihin ja lääkeostoihin liittyviä todellisia kustannuksia, jotka jäävät potilaiden itsensä maksettavaksi.    Kelan tilastoimat lisäkorvaukset matkoista ja lääkkeistä kohdentuivat ehkä yllättävänkin harvoin samoille henkilöille. Tätä voi osittain selittää se, että vain hyvin pienestä osasta korvauksen piiriin kuuluvia matkoja haetaan sairausvakuutuksen korvauksia, ja toisaalta vuotuisen omavastuun saavuttamiseen vaaditaan vähintään 17 yhdensuuntaista matkaa. Eroa voi selittää myös etuuksien erilaiset tarkoitukset. Vaikka niin matka- kuin lääkekus-tannuksetkin liittyvät pohjimmiltaan sairauteen, matkakorvauksiin vaikuttavat myös alu-eelliset tekijät. Matkakorvauksia maksetaan tyypillisesti muita alueita enemmän maaseu-dulla asuville. Maaseudulla tarjolla olevat joukkoliikennepalvelut ovat usein vähäiset ja terveyspalvelut saattavat sijaita kaukana. Kun matka on pitkä ja kallis, siitä haettaneen todennäköisemmin myös sairausvakuutuksen korvaus. Sairausvakuutuksen matkakat-toon lasketaan mukaan myös Kelan järjestämään kuntoutukseen liittyvät matkakulut, vuo-teen 2005 saakka näillä oli oma vuotuinen omavastuunsa. Joka kahdeksas vuonna 2008 matkakustannusten lisäkorvauksia saaneista oli saanut Kelan vaikeavammaisten kuntou-tusta.    Sekä suuret lääke- että matkakustannukset kertyvät pääosin iäkkäille, vanhuuseläkkeellä oleville henkilöille. Etenkin suuret lääkekustannukset näyttävät toistuvasti kohdentuvan samoille henkilöille. Tulevaisuudessa ikääntyneen väestön määrä kasvaa, joten luulta-vasti nykyistä useampi joutuu maksamaan suuria lääke- tai matkakustannuksia tai mo-lempia. Jo viimeisen kymmenen vuoden aikana niin matkoista kuin lääkeostoistakin lisä-korvauksia saaneiden määrä on kaksinkertaistunut. Osaltaan kustannuksiin vaikuttaa myös se, että vanhusten hoiva on muuttunut laitoshoidosta avopainotteisempaan suun-taan, jolloin potilaat vastaavat itse sairauskuluistaan.    Päivi Paltta Tutkija, Kelan tutkimusosasto etunimi.sukunimi@kela.fi 

Lääkekaton ja matkakaton ylittäjät pääosin eri henkilöitä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto