Pro gradu : Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, sosiologia, 2000.Tutkielma käsittelee jatkuvuuden ja koherenssin rakentumista yli Venäjän yhteiskunnallisen murroksen pietarilaisten naisten elämäntarinoissa. Yhteiskunnallista transformaatioprosessia tarkastellaan yhtäältä naisten omien kokemusten ja tulkintojen kautta ja toisaalta yleisellä tasolla sekä yksityisessä että julkisessa.
Tutkimusaineistona on viiden psykologin teemahaastattelut. Näistä viidestä on valittu kahden naisen elämäntarinat lähilukuun. Ne edustavat aineistosta paikantamiani jäsennysryhmiä, ts. niissä hahmottamani jatkuvuutta rakentavat retoriset keinot toistuvat muissakin aineistoni elämäntarinoissa.
Tutkielmassa eritellään elämäkertatutkimuksen tarjoamien näkökulmien ja lukutapojen avulla naisten tulkintoja ja jäsennyksiä elämänkulusta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Lähestymistapana on aineiston retorinen ja diskurssianalyyttinen luenta. Tutkielmassa sovelletaan kertomuksen ydinretoriikan analyysia, eli aineistosta paikannetaan ne jäsennykset ja erottelut, jotka rakentavat jatkuvuutta elämäntarinassa. Ydinretoriikan analyysi ohjaa myös huomioimaan, kuinka ristiriidat sovitellaan koherenssin saavuttamiseksi. Ydinretoriikan paikantamisessa hyödynnetään odotusanalyysia, joka toimii avaimena haastateltavan odotusrakenteisiin, odotusten täyttymiseen tai niissä pettymiseen.
Tutkielmassa osoitetaan, kuinka elämäntarinassa tuotetaan jatkuvuutta ja koherenssia tukeutumalla biologisen determinismin retoriikkaan ja mennyt neuvostoaika vs. nykyinen transitio -retoriikkaan. Biologisen determinismin retoriikan rinnalla kulkee myös sitä haastava, vahvan ja itsenäisen naisen retoriikka. Vaikka biologisen determinismin mukaiset käsitykset normatiivisista sukupuolirooleista ovat vahvat, tutkielmassa osoitetaan, kuinka toisaalta yksilöllistyminen ja yhteiskunnallinen vapautuminen ovat raivanneet tilaa itsereflektiolle ja erilaisille elämäntavoille.
Mennyt neuvostoaika vs. nykyinen transitio -retoriikassa jatkuvuutta tuotetaan hahmottamalla yhteiskunnallinen muutos laadullisena ja evolutionistisena, mutta myös epälineaarisena, sillä muutoksilla nähdään olevan sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia elämänalueesta riippuen. Julkisessa muutos merkityksellistetään valtaosin edistystarinaksi, kun taas yksityisessä koetaan enemmän stressiä ja epävarmuutta. Tutkielmassa havainnollistetaan myös se, kuinka individualismi on noussut Venäjällä kulttuurisesti vahvaksi repertuaariksi
