Maatalouskaupan vapauttaminen ja kehitysmaat : Kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelu WTO:n maataloussopimuksessa sekä pienviljelijöiden aseman parantaminen
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan maatalouskaupan vapauttamista kehitysmaiden näkökulmasta. Maailman kauppajärjestössä neuvotellaan maatalouskaupan asteittaisesta vapauttamisesta. Jotta vapauttamisesta olisi mahdollista hyötyä kehitysmaissa, on maataloustuotantoa pysyttävä tehostamaan. Pienviljelijät ovat keskeisessä asemassa kehitysmaissa sekä maataloustuotannon että köyhyyden vähentämisen kannalta. Maataloussopimus saattaa kuitenkin rajoittaa tarvittavien uudistusten tekemistä. Lisäksi se voi olla ristiriidassa kehitysmaiden kehitystavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi kehitysmaille on WTO:ssa myönnetty niin sanottu erityis- ja erilliskohtelu. Erityis- ja erilliskohtelu suo kehitysmaille helpotuksia markkinoille pääsyyn, kotimaiseen tukeen sekä vientitukiin liittyvistä sitoumuksista. Vähiten kehittyneet maat ovat näistä sitoumuksista kokonaan vapautettuja. Tutkielman pääpaino on kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelussa WTO:n maataloussopimuksessa. Tutkielmassa tutkitaan ensinnäkin sitä, miten maataloussopimus rajoittaa valtioiden toimintamahdollisuuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi ja toiseksi sitä, miten erityis- ja erilliskohtelulla voidaan tilannetta helpottaa. Aluksi on tarkasteltava pienviljelijöiden kohtaamia keskeisiä rajoitteita sekä ongelmia. Tämän jälkeen on pohdittava keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkielmassa havainnollistetaan kahta pienviljelijöille tyypillistä ongelmaa teoreettisten mallien avulla. Luottomarkkinoiden epätäydellisyyttä tarkastellaan Bardhanin ja Udryn (1999) mallin sekä omavaraisviljelyn syitä Fafchampsin (1992) mallin avulla. Mallien avulla pystytään selvittämään ongelmien syyt ja tarvittavat toimenpiteet ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten WTO:n maataloussopimus estää kehitysmaiden hallituksia tekemästä tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden hyväksi sekä sitä, miten erityis- ja erilliskohtelu edesauttaa ristiriitatilanteiden ratkaisemista. Tutkielman lopuksi tarkastellaan valtion toimintaa pienviljelijöiden hyväksi maataloussektorilla yleisesti maataloussopimuksen sekä erityis- ja erilliskohtelun valossa. Tutkielmassa havaitaan, että erityis- ja erilliskohtelun avulla pystytään ratkaisemaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, useimmat maataloussopimuksen mukanaan tuomat epäkohdat, jotka estävät hallitusta toteuttamasta tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi. Keskeiseksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin kehitysmaiden puutteelliset resurssit, jotka estävät tarvittavien uudistusten toteuttamisen. Lisäksi tullitulojen menettäminen vähentää hallitusten käytettävissä olevia tuloja osassa kehitysmaita. Erityis- ja erilliskohtelun yhteydessä sovittu kehittyneiden maiden apu ns. tarjontapuolen ongelmien ratkaisemiseksi nousee keskeiseksi. Ongelmana kuitenkin on, että apua koskevat erityis- ja erilliskohtelulausekkeet ovat vain suosituksia, eivätkä siten velvoita kehittyneitä maita. Sitovien sääntöjen luominen avun antamiseksi edesauttaisi maataloussektoreiden pitkäjänteistä uudistamista kehitysmaissa. Kehitysmaiden differentiaatio maataloussopimuksessa vaikuttaa välttämättömältä, jotta erityis- ja erilliskohtelu tehostuisi ja sitovista säännöistä sopiminen helpottuisi
