Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Olen tarkastellut tutkielmassani naisten tekemää hoivatyötä dementoituneiden vanhusten omaishoitajien kokemana. Väestön vanhetessa dementoituneiden vanhusten ja heidän omaistensa hyvinvoinnin turvaaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeimpiä haasteita. Omaisten rooli kotona asuvien vanhusten auttajina on hyvin merkittävä hoivan yhteiskunnallistumisesta huolimatta. On tärkeää tietää, millaisissa olosuhteissa omaiset vanhuksiaan hoitavat, ja miten he oman tilanteensa kokevat. Omaishoitajien kokemusten avulla pyrin tuomaan esille, millaista on vanhuksen ja omaishoitajan arki ja millaisten ratkaisujen avulla omaishoitajat pyrkivät hoivatyön sitovuutta helpottamaan. Omaishoitaja rakentaa toiminnallaan läheiselleen vanhuutta; vanhuksen hoivantarve puolestaan antaa omaishoitajan tekemälle hoivatyölle sisällön siinä ihmissuhteessa, joka heidän välillään on. Yhteiskunta luo edellytyksiä kotona tehtävälle hoivatyölle ja vanhuuden toteutumiselle harjoittamallaan vanhuspolitiikalla. Empiirisen aineistoni olen kerännyt teemahaastattelujen avulla haastattelemalla kahdeksaa naista eli kolmea vaimoa, neljää tytärtä ja yhtä ystävää. Heidän kokemuksensa vanhusten hoivasta vaihtelevat noin vuodesta 15 vuoteen. Haastattelujen pääpaino on ollut nykyhetken tilanteessa, mutta ne sisältävät myös viittauksia sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Omaishoitajien kertomukset ovat keskeneräisiä, kullakin omassa kohdassaan, mutta samalla ne ovat koko ajan eteenpäin kulkevia kertoen hoivatyön dynaamisesta luonteesta. Tutkielmassani tulee esiin, että kotona hoidetaan runsaasti apua tarvitsevia vanhuksia, jotka eivät enää selviytyisi yksin ilman omaistensa tai muiden henkilöiden antamaa apua. Perheiden elämäntilanteet ovat hyvin yksilöllisiä. Haastattelemani omaishoitajat ovat luoneet oman tapansa huolehtia vanhuksesta niissä olosuhteissa, joissa he elävät, ja jotkut heistä etsivät uusia tapoja, jotka vastaisivat paremmin sekä heidän itsensä että vanhuksen tarpeita. Kutsun haastateltaviani ensisijaisiksi omaishoitajiksi, jotka jakavat hoivavastuuta muiden epävirallisten tai/ja virallisten auttajien kanssa. Omaishoitajat ovat tehtäväänsä hyvin sitoutuneita. Heidän näkemyksissään korostuvat tunnesiteet ja vahva velvollisuudentunne. Hoivatyö sitoo omaishoitajia ajallisesti, paikallisesti ja tunnetasolla. Ilman ulkopuolista apua kodista tulee taukoamattoman työn paikka, jossa omaishoitajalla ei ole työaikaa eikä työtovereita. Lähiyhteisön apu ja vanhustenhuollon palvelut ovat heille tärkeitä, mutta eivät aina riittäviä, ja toisaalta hoivavastuun jakaminen ei ole omaishoitajalle välttämättä helppoa. Hoivatyön psyykkinen sitovuus tulee esiin tilanteissa, joissa hoivatyöhön tulee tauko esimerkiksi vanhuksen lyhytaikaishoidon ajaksi. Jotkut omaishoitajat toivoivatkin, että palveluja tuotaisiin mieluummin kotiin, koska vanhuksen vieminen palvelujen luokse on sekä vanhukselle että omaishoitajalle vaikeaa. Omaishoitajan jaksamisen turvaamiseksi hengähdystauot ovat välttämättömiä
