Arvosteltu teos: Politkovskaja, Anna : Toinen Tšetšenian sota

Salmenniemi, Suvi

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

80      IDÄNTUTKIMUS 3/2003Anna Politkovskaja: ToinenTšetšenian sota (Vtoraja Tšet-šenskaja). Suom. Jukka Mal-linen. Helsinki: Like Kustan-nus, 2003. 311 s.Toimittaja ja kirjailija Anna Po-litkovskaja aloittaa toista Tšet-šenian sotaa käsittelevän kirjan-sa seuraavasti: “Maailman pää-kaupunkien vilinä silmissä mat-kustan etsimässä tukea. (...)Kaikkialle kutsutaan puhumaanTšetšenian tilanteesta, ja tulos onnolla. Saan vain kohteliaita länsi-maisia suosionosoituksia vasta-uksena sanoihini “Muistakaa,Tšetšeniassa kuolee ihmisiä jokapäivä. Myös tänään.“ (...) Ylipuoli vuosisataa sinnitellyt YK:nihmisoikeuksien julistus on luhis-tunut toiseen Tšetšenian sotaan.Virallisten rauhapuolustajien eliYK:n ihmisoikeuskomission Ge-nevessä pidetyistä vaisuista ko-kouksista lähden komennukselleUrus-Martaniin, Tšetšeniassa si-jaitsevaan piirikeskukseen. Tilan-ne on siellä verisen pysähtynytaivan kuin vuosi sitten. (...) Tou-kokuu 2002: umpikujan apea si-vumaku.”Genevestä on pitkämatka TšetšeniaanPolitkovskajan reportaasikirjatoisesta Tšetšenian sodasta onjärkyttävä todistus keskeltä “ter-rorismin vastaiseksi operaatiok-si” kutsuttua julmaa sotaa ja kan-sanmurhaa. Politkovskaja vie lu-kijan mukanaan Tšetšenian alue-piireihin, todistamaan siviiliensilmitöntä kauhua ja kärsimystäjolle ei, valitettavasti, näy lop-pua. TV:n uutisvirran turrutta-malle katsojalle muistutetaan,mistä sodassa pohjimmiltaan onkysymys: ihmisistä ja inhimilli-sestä kärsimyksestä. Politkovs-Umpikujan apea sivumakukajan kuvaamana sota ei ole stra-teginen, kliininen toimenpide,vaan se on siviiliväestöä, jokanääntyy nälkään, kipuun, kurjuu-teen. Se on kaupunkeja, joissapoltetut ja pommitetut talot tör-röttävät maisemassa kuin puhko-tut silmät. Se on sotilaita, jotkamielenterveytensä menettäneinäriehuvat kylissä ja kaupungeissa.Ja tämä kaikki tapahtuu 2000-lu-vun Venäjällä, huolimatta ihmis-oikeusjärjestöistä, kansainvälisis-tä normeista ja konventioista,Etyjistä ja Euroopan neuvostos-ta.Politkovskajan kirja avaa nä-kymän Tšetšeniaan nimenomaansiviilien silmin. Juuri siksi Nova-ja Gazeta  -sanomalehti alun pe-rin lähettikin hänet Tšetšeniaan;se halusi siviilin raportoimaantoisten siviilien kohtalosta. Kirjarakentuu kolmesta osasta. Ensim-mäisessä osassa kuvataan ihmis-ten arkea sodan keskellä – mikälinyt kaoottista päivästä toiseenselviämistä voi kutsua rutiinia jatoistoa merkitsevällä ‘arjen’ kä-sitteellä. Sota tulee lähelle, kunse kerrotaan konkreettisten ih-miskohtaloiden kautta; kuolevil-la ja kärsivillä on nimi, heillä onlapsia, he ovat äitejä, isiä, veljiäja siskoja. Politkovskaja kuvaaVenäjän armeijan siviileihin koh-distamia mielivaltaisia julmuuk-sia, joiden kohteeksi voi joutuakuka tahansa, koska tahansa. Tše-tšeniassa vallitsee rankaisematto-muuden kierre, joka kylvää lisääväkivaltaa ja kostoa. Ketään eisaada oikeuden eteen sotarikok-sista, sillä rikoksia ei tutkita. Tä-män seurauksena siviilit ovat täy-sin vailla oikeuksia ja turvaa.Politkovskaja ei ole itsekäänsäästynyt Venäjän sotilasjoukko-jen julmuuksilta. Helmikuussa2001 hänet pidätettiin Vedenonpiirissä, häntä pahoinpideltiin jakuulusteltiin tuntikausia. “Kuu-lustelujeni inhottavimmat yksi-tyiskohdat on parempi jättää ker-tomatta niiden täydellisen sopi-mattomuuden takia. Kuitenkinjuuri nämä yksityiskohdat vah-vistivat parhaiten sen, että tiedotkidutuksista ja rääkkäämisestä 45.rykmentissä eivät olleet valhet-ta”. Ja Politkovskaja jatkaa: “Eikäkukaan voi sanoa, etten ole näh-nyt tätä. Olen itse kokenut tä-män.”Politkovskaja ei päästä luki-jaansa helpolla, ei kaunistele, eianna synninpäästöä, ei toivoaparemmasta. Mutta kaiken loh-duttomuuden keskellä kirja tar-joaa hetkittäin pieniä hengähdys-taukoja – tarinoita ihmisen usko-mattomasta kyvystä selvitä mitähirvittävimmissä olosuhteissa,ihmisen sinnikkäästä halusta ta-kertua elämään, vaikka se lipeää-kin otteesta joka hetki. Politkovs-kaja kuvaa arkea sodan keskellähienovaraisesti ja herkästi, pien-ten arkisten kokemusten ja ta-pahtumien kautta. “Yhdeksäs onainoa sairaala, joka ei ole lopetta-nut toimintaansa missään vai-heessa. Se on aivan lähellä, sai-raanhoitajalla on jäljellä muutamaaskel. Hän ojentaa jalan ja odot-taa – ampuvatko ne? Vasta sittenhän ojentaa toisen jalan, pelonkoukistaman. Muistuttaa balet-tia, mutta tämä on elämää...“ Kir-jan koskettavimpia hetkiä on ku-vaus Viktoriasta ja Aleksandris-ta, tuoreesta avioparista, jokaasuu eräässä Groznyin tuhotus-sa lähiössä. He ovat molemmatensimmäisen asteen invalideja.Viktoria on runoilija, joka tiivis-tää vielä toistaiseksi eloon jäänei-den mielenmaiseman:” Olemmevielä täällä. Toistaiseksi – olem-me säilyneet. / Kuten sanotaan,Herra armahti. / Vai eivätkö vainpäässeet perille / kranaatit, lihaaraatelevat?”Kirjan toinen osa kuvaa sitä,miten sota näyttäytyy Venäjällä,mitä se tekee venäläiselle yhteis-kunnalle. Politkovskaja kirjoittaa:IDÄNTUTKIMUS 3/2003     81“Erityistoimenpide nimeltä Tše-tšenia on turmellut koko Venäjänja eläimellistää ja tyhmistää sitäedelleen. Ihmishengen hinta on joaiemmin ollut kaikkien rajojen ala-puolella, mutta nyt se on vajon-nut tuhannesosaan siitäkin. Juurisiksi sodan päättyminen on meil-le kaikille välttämätöntä. Meolemme kuin pelastamatta jää-neessä Kursk-sukellusveneessätappavassa syvyydessä, eikäpelastuskäskyä vain kuulu.”Politkovskajaa lukiessa tuleemieleen Svetlana Aleksijevitšinkirja Tsinkovye maltšiki (Sinkki-pojat), johon tämä on kerännytAfganistanin veteraanien sotako-kemuksia. Politkovskajan kirjarakentaa lohdutonta jatkumoaAleksijevitšin kuvaukselle ja to-distaa siitä, kuinka Venäjän his-torian ja kollektiivisen muistinläpäisee toistuva tarve uhrataomia ja ‘toisia’ eliitin sotilaallis-ten, poliittisten ja taloudellistenpäämäärien hyväksi. Viktor Tsoi,edesmennyt neuvostoajan rock-muusikko, puhuu samasta asias-ta laulaessaan “Ja kaksi tuhattavuotta sotaa / sotaa ilman erityis-tä syytä / Sota on nuorten asia /lääke ryppyjä vastaan”. Tai ku-ten Politkovskajan haastattelemaisoäiti tšetšenialaisessa kylässä:“Hän on kokenut Stalinin vainotja pakkosiirrot. Hän on nähnytnälkää monta kertaa ja pystyysiirtymään sieltä tänne, normaa-lista elämästä pois ja takaisin,palaamaan kuolemasta ja kohtaa-maan sen jälleen, ettei kuolisi.”Tämä historiallinen ja kulttuuri-nen perintö uusintuu ja siirtyyeteenpäin, synnyttää kuvastonkansasta, jolle kärsimys on elä-män olennainen ja itsestään selväelementti, ja maasta missä mikäänei muutu ilman kaduilla lainehti-vaa verta. Toinen Tšetšenian sotapiirtää jälkeään yhteiskuntaanmyös luomalla uutta ja toistamallahistoriasta tuttua sanastoa: ‘puh-distukset’ , ‘suodatusleirit’, ‘ban-diitit’, ‘kuorma 200’ (sotilaidennimitys ruumiista).Politkovskajan välittämä kuvaVenäjän nykyhallinnosta ei olemairitteleva. Kirja kuvaa hallin-non korruptoituneena ja häikäi-lemättömänä, joka on valmis uh-raamaan ihmishenkiä silmääkäänräpäyttämättä. Politkovskajamuun muassa esittää uskottaval-ta tuntuvan, hänen omaan läsnä-oloonsa tapahtumahetkellä poh-jaavan tulkinnan, että vuonna2001 korkea-arvoisia venäläisiäsotilasviranomaisia kuljettanuthelikopteri olisi itse asiassa jou-tunut venäläisten itsensä alas am-pumaksi. Helikopteri kuljetti mu-kanaan todistusaineistoa Tšetše-niassa tapahtuneista sotarikok-sista; helikopterin maahansyök-syn myötä moni sotarikollinenvarmasti huokasi helpotuksesta.Sota liiketoimintanaKirjan kolmannessa osassa Polit-kovskaja esittää tulkintoja siitä,kuka sodasta hyötyy ja miksi siissodan loppuminen ei ole kaikki-en intresseissä. Hän kuvaa, kuin-ka sota tarjoaa Venäjän hallinnol-le mahdollisuuden lypsää valtionrahoja yksityisiin taskuihin. Puo-lustusministeriön rakenteisiin onpesiytynyt mm. rakennushank-keita suorittavia yksityisiä yri-tyksiä, jotka käyttävät voitontuottamiseksi valtion voimavaro-ja. Sota muuttuu tällöin kaupalli-sesti kannattavaksi liiketoimin-naksi. Politkovskaja kertoomyös, kuinka taloudelliset, po-liittiset ja sotilaalliset intressitkietoutuvat tiiviisti yhteen Tšet-šeniassa, mikä ilmenee erityises-ti öljybisneksessä. Venäjän sodan-johdon öljyintresseistä kielii Po-litkovskajan mukaan mm. se, et-tei öljylähteiden läheisyydessäsijaitsevissa kylissä käydä tais-teluita. “Sekasorto täällä on kau-pallisesti edullista, sillä ohjattukaaos tuottaa kaikkein suurimmatosingot. Niinpä bensiinirekat aja-vat yötä päivää. Tarkastuspisteettekevät niille kunniaa. Siinä kokosota.“Politkovskaja kuvaa myösTšetšenian arjen tasolla “terroris-min vastaisen operaation” talou-dellista logiikkaa, joka saa käyt-tövoimansa kadonneiden lunasta-misesta, elävinä tai kuolleina. Ih-misiä katoaa joka päivä, sukulai-set juoksevat komendantintoi-mistoissa kysymässä läheisten-sä kohtalosta ja tarjoamassa lun-naita. Tämä kaupankäynti on josynnyttänyt oman ahneen am-mattiryhmänsä: selvitysmiehet,jotka lupaavat hankkia tietojakadonneista maksua vastaan,mutta jotka todellisuudessa nyh-tävät sukulaiset viimeiseen ko-peekkaan ja katoavat sitten rahoi-neen. Näin toimii markkinatalo-us à la Tšetšenia, kysyntä syn-nyttää tarjontaa, kuin taloustie-teen oppikirjoissa ikään.Kirjan kolmannessa osassaPolitkovskaja purkaa turhautu-mistaan kansainvälistä yhteisöäja erityisesti YK:ia ja sen pääsih-teeriä Kofi Annania kohtaan. Hänsyyttää Annania siitä, että tämäon tehnyt kaupat Putinin kans-sa: tue minua toiselle kaudelle niinummistan silmäni Tšetšenialta.Politkovskaja on pettynyt kan-sainväliseen yhteisöön, joka kyl-lä hillitysti pahoittelee Tšetšeni-an tilannetta, mutta ei halua tairohkene painostaa Venäjän vallan-pitäjiä lopettamaan siviilien teu-rastusta ja aloittamaan rauhan-neuvotteluja.Politkovskaja kuvaa myös,kuinka Kreml istutti IngušetiaanVenäjän hallinnolle myötämieli-sen presidentin, entisen FSB:nkenraalin. Vaalit olivat kirjoitta-jan mukaan kaikkea muuta kuinvapaat ja demokraattiset ja niitäedeltänyt kampanjointi täynnäpainostusta, pelottelua ja julki-sen mielipiteen manipulaatiota.Tämä prosessi on esimerkki sii-tä, kuinka Putinin aikana Mos-kova on ryhtynyt keinoja kaih-tamatta lujittamaan otettaan fe-82      IDÄNTUTKIMUS 3/2003deraation alueista.Kirjan päättää viime lokakuis-ta Dubrovkan panttivankidraa-maa käsittelevät jälkisanat, jotkaon erikseen lisätty suomenkieli-seen painokseen. Niitä lukee vas-tatarinana Putinin hallinnon viral-liselle kuvaukselle kaappausdraa-man “menestyksellisestä” hoita-misesta. Tämäkin operaatio jasen seuraukset – ”vain” 129 kuol-lutta – asettuvat siihen venäläi-seen jatkumoon, jossa ihmishen-ki ei paljon paina valtapoliittis-ten intressien rinnalla.Kaiken kaikkiaan, ja erityisestinykyisessä maailmanpoliittises-sa tilanteessa, Anna Politkovska-jan kirja on ajankohtainen ja tär-keä muistutus sodan ja kostonkierteen tuhovoimasta. Se muis-tuttaa meitä myös siitä, että vaik-ka maailman huomio onkin siir-tynyt jo muihin kriisipesäkkei-siin, Tšetšenian ongelma ei olehävinnyt minnekään. Sota ja kär-simys jatkuvat yhä, meidän sil-miemme alla, meidän naapuris-samme. Tšetšeniassa kuolee ih-misiä joka päivä. Myös tänään.Suvi Salmenniemi

Umpikujan apea sivumaku

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto