HE 69/01 vp laiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiks

Hidén, Mikael

Tuori, Kaarlo

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Asiantuntijalausunto perustuslakivaliokunnalle

HE 225/1997 vp puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain muuttamisesta (Lähde: PeV ptk 88/1997 vp

HE 106/1997 vp Pohjoismaiden välillä pohjoismaisista työmarkkinoista henkilöille, jotka ovat saaneet ammattipätevyyden antavan, vähintään kolmevuotisen korkeamman koulutuksen, tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (Lähde: PeV, ptk 84/1997 vp

HE 199/2004 vp laiksi Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta ja laiksi Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta PeVL 41/2004 v

HE 184/1992 vp asioiden ratkaisemisesta valtioneuvostossa koskevan lainsäädännön muuttamisest

Sipponen, Kauko

LA 45/2003 vp laiksi edustajanpalkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta PeVL 2/2003 v

  VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE 06.06.2003    DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA LA 45/2003 vp laiksi edustajanpalkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (Timo Kalli /kesk ym.) Saapunut: Mietintövks Lähettäjä: Saapumi spvm; Lopputoimi: Lopputoim.pvm:  Lausuntoa varten Lähetyspvm: 28.05.2003 Tilakoodi:   Käsittely päättynyt   05.06.2003 Lausunto lähetetty PeVL 2/2003 vp VaV 05.06.2003 Valmistunut PeVL 2/2003 vp 05.06.2003 Yksityiskohtainen käsittely 05.06.2003        Jatkettu I käsittely yleiskeskustelu lausuntoluonnos 03.06.2003 Asiantuntijakuulemisen päättäminen 03.06.2003 I käsittely        Asiantuntijoiden kuuleminen -lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio oikeusministeriö (K) -professori Mikael Hiden (K) -professori Kaarlo Tuori  (K) -eduskunnan hallintojohtaja Kari T. Ahonen 03.06.2003 Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) Kirjaus Saap.  lausuntoa varten                VaV Täysistunto 02.06.2003 PeVL 2/2003 vp 05.06.2003  OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO Lainvalmisteluosasto 3.6.2003 Eero J. Aarnio   EHDOTUS LAIKSI EDUSTAJANPALKKIOSTA ANNETUN LAIN 1 §:N MUUTTAMISESTA - LAKIALOITE 45/2003 VP Asiantuntijalausunto perustuslakivaliokunnalle  Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valiokunnan jäsenet,  Aloitteessa ehdotetulla lainmuutoksella pyritään eduskunnan puhemiehistön valitsemalle palkkiotoimikunnalle antamaan myös muodollisesti lopullinen päätösvalta edustajanpalkkioiden määrää vahvistettaessa. Kansliatoimikunta ei enää vahvistaisi palkkiotoimikunnan ehdotusta. Päätösvalta asiassa siirtyisi näin ollen kokonaan eduskunnan ulkopuolelle.  Perustuslaissa ei nykyisin enää ole säännöksiä edustajanpalkkiosta. Asia on järjestettävissä lailla. Lakina, jonka mukaan palkkio määräytyy, on edustajanpalkkiosta annetun laki, jossa asianomainen säännös on 1 §:n 1 momentissa. Tätä säännöstä koskeva muutosehdotus on nyt eduskunnan käsiteltävänä.  Lakialoitetta 61/2000 vp käsiteltäessä annetun perustuslakivaliokunnan lausunnon Pe VL 15/2000 vp pohjalta voidaan lisäksi katsoa, että lakiehdotus voidaan eduskunnassa käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  Arvoisa puheenjohtaja,  Vaikka asia onkin lailla järjestettävissä eikä näin ollen suoranaista estettä aloitteessa ehdotetulle sääntelylle näyttäisikään olevan, voitaneen kuitenkin perustellusti esittää arvio ehdotetun järjestelyn huonosta yhteensopivuudesta eduskunnan aseman kanssa. Sitä paitsi asia ei kuitenkaan jäisi kokonaan ulkopuolisen päätöksenteon varaan, kun eduskunta budjettivallan käyttäjänä kuitenkin joutuisi varmistamaan määrärahat palkkioiden maksamiseen.  Joka tapauksessa ehdotettuun järjestelyyn mahdollisesti siirryttäessä tulisi eräitä kysymyksiä, joita kosketeltiin jo vuonna 2000 otettaessa käyttöön uusi palkkiotoimikuntajärjestelmä, mitä ilmeisimmin arvioida uudelleen.  Tuolloin perustuslakivaliokunta näki edustajanpalkkion "yhtenä takeena perustuslain 29 §:n mukaisen kansanedustajan riippumattomuuden toteutumiselle''. Valiokunta katsoi, että "palkkion on oltava sellainen, että se osaltaan luo riittävästi edellytyksiä kansanedustajan riippumattomuudelle". Tältä pohjalta ajatellen tulisikin varmistaa se, että edustajanpalkkiot myös uudessa järjestelmässä jatkuvasti pysyisivät asianmukaisella tasolla päätösvallan siirtyessä kokonaan eduskunnan ulkopuolelle.   Päätösvallan ehdotetunkaltainen siirtyminen eduskunnan ulkopuolelle asettaa myös nykyistä enemmän vaatimuksia palkkiotoimikunnan jäsenten kelpoisuusvaatimuksille. Kun voimassa olevien säännösten mukaan vain kansanedustajan tehtävä ja toimiminen eduskunnan virkamiehenä estävät toimimisen palkkiotoimikunnan jäsenenä, olisi valtiosääntöoikeudelliselta kannalta välttämätöntä liittää jäsenyyden esteenä olevien tointen joukkoon ainakin valtioneuvoston virkamiehenä toimiminen.  Palkkiotoimikunnan toiminnan häiriöttömän jatkuvuuden kannalta olisi kenties asianmukaista valita jäsenille myös yksi tai kaksi varajäsentä. Nykyisin puhemiehistö joutuu antamiensa ohjeiden mukaan nimittämään eronneen tai esteelliseksi tulleen jäsenen sijaan uuden. Palkkiotoimikunnan institutionalisoituessa saattaisi sitä paitsi olla aiheellista korvata puhemiehistön ohjeet perustuslain 52 §:n 3 momentissa tarkoitetulla johtosäännöllä.  Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, haluaisin todeta, että toteutuessaan ehdotettu uudistus kuitenkin varmistaisi ainakin sen, että kenenkään kansanedustajan ei edustajanpalkkiosta päätettäessä voitaisi väittää osallistuvan perustuslain 32 §:n vastaisesti päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti.  Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.  y:\julk\epa.pm % l/P //G Jjooivr/B                               Mikael Hiden    PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA 3.6.2003 KELLO 11 LA 45/03 vp laiksi edustajanpalkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta     Nykyinen perustuslaki ei säätele erikseen edustajanpalkkion määräämistä. Edustajanpalkkio on kuitenkin sekä parlamentaarisen järjestelmän toiminnan että yksilön oikeuksien kannalta sillä tavoin merkittävä asia, että palkkiojärjestelmän keskeiset asiat on osoitettava laissa. Kun palkkion nykyisen määräytymisjärjestelmän säätämiseen johtanutta aloitetta käsiteltiin vuoden 2000 valtiopäivillä, totesi perustuslakivaliokunta lausunnossaan (pevl 15/00 vp), että sen mielestä "valtiosäännöstä ei aiheudu estettä sille, että edustajanpalkkiolaissa säädetään ehdotuksen tapaan vain edustajanpalkkion määräytymismenettelystä mutta ei sen suuruuden perusteista."  Nykyisen lain mukaista edustajanpalkkioiden määräytymismenettelyä ehdotetaan nyt muutettavaksi niin, että eduskunnan palkkiotoimikunta ei tee enää edustajanpalkkioiden määrästä ehdotusta, jonka kansliatoimikunta vahvistaa, vaan palkkiotoimikunta suoraan vahvistaa edustajanpalkkioiden määrät. Muutos ei tosiasialliselta merkitykseltään liene kovin suuri ja aloitteen perusteluissakin sitä perustellaan "väärinkäsitysten välttämiseksi"-henkeen. Tiettyä periaatteellista, systeemiä koskevaa merkitystä muutoksella kuitenkin on. Nykyisessä järjestelmässä on edustajanpalkkioiden muutosasioissa viimeinen sana sikäli kansliatoimikunnalla, että se voi vahvistaa tai olla vahvistamatta palkkiotoimikunnan muutosehdotuksen. Se voi ts. estää edustajanpalkkioiden laskemisen ja/tai nostamisen, mutta ei voi määrätä laskemisen tai nostamisen suuruudesta. Kansliatoimikunta on selvästi ja perinteisesti eduskunnan oma merkittävä elin, jonka jäsenet ovat valikoituja kansanedustajia. Nyt tehdyssä ehdotuksessa ei eduskunnan omille elimille jää edes tällaista estämis/sitomisvaltaa, vaan päätösvalta osoitetaan (muodollisestikin) palkkiotoimikunnalle. Palkkiotoimikunta taas on elin, joka on haluttu ulospäinkin osoittaa "eduskunnan ulkopuoliseksi" sikäli, että sen jäsenet eivät saa olla kansanedustajia eivätkä eduskunnan virkamiehiä.  Vaikka ehdotuksessa voidaankin nähdä tällainen eduskuntaa ja kansanedustajia koskevan päätösvallan muodollinen(kin) siirtäminen eduskunnan ulkopuoliselle elimelle, ei muutokselle nähdäkseni ole mitään valtiosääntöön sisältyvää - konkreettisesti  valtiosääntöoikeudellista tai valtiosäantöisen järjestelmän periaatteisiin liittyvää - estettä. Tällaiseen muutokseen mahdollisesti liitettäviä kysymyksiä pehmentää se, että muutos ei ehkä tosiasiallisten vaikutusten kannalta ole kovin merkittävä. Periaatteellisesti merkittävää on myös se, että palkkiotoimikunta ei ole minkään muun valioelimen tai tahon vaikutuspiirissä, vaan se on juuri eduskunnan (puhemiehistön) valitsema. Menettelytavan valintaa      ei      toisaalta pitäisi       nähdä      vain tarkoituksenmukaisuuskysymykseksi - ainakaan, jos tarkoituksenmukaisuudella tässä tarkoitetaan vain käytännön sujuvuutta ja helppoutta, hankalan huomion vähäisyyttä tms. Jotain merkitystä on "tyylipisteilläkin", järjestelyn ulkoisella vakuuttavuudella, sillä, mikä on pitkän päälle parasta eduskunnan arvovallan kannalta. Tällaisten puolien kannalta en ole oikein varma siitä, että on perusteltua siirtää eduskunnan ja kansanedustajien kannalta niinkin merkittävä asiakokonaisuus kuin edustajanpalkkioiden suuruus - jonka muutoksia tullaan joka tapauksessa julkisuudessa seuraamaan - "kolmen viisaan" muodollisestikin ratkaistavaksi, olivat he yksilöinä kuinka ylivertaisia ja hyvin valittuja tahansa.  Jos aloitteessa omaksuttu perusratkaisu edustajanpalkkioiden suuruuden määräämisestä hyväksytään, voi hyvinkin olla, että ratkaisun toteuttamismuoto lakitekstissä on täysin riittävä. Se seikka, että palkkiotoimikunnan päätös palkkion muutosasiassa ei enää ole ehdotus, vaan tulee olemaan lopullinen virallinen pMtöksenteko-orgaanin päätös asiassa, saattaa kuitenkin vaatia joidenkin uusien muotoseikkojen huomioon ottamista tai ehkä myös palkkiotoimikunnan aseman mahdollisesti muuttuvien piirteiden arviointia. Jotkin tällaisista seikoista voivat olla sellaisia, että ne voidaan ottaa huomioon puhemiesneuvoston antamissa täydentävissä määräyksissä. Palkkiotoimikunta on tähänkin asti ilmeisesti toiminut virkavastuulla. Minulla ei ole ollut käytettävissä olevan ajan puitteissa mahdollisuutta arvioida , mitä muutoksia palkkiotoimikunnan asemaan ehdotettu muutos ehkä voi merkitä - voiko sillä esim. olla vaikutusta julkisuutta ja tietosuojaa koskevien säännösten soveltamisessa tai muuten vaikkapa siksi, että palkkiotoimikunta on joidenkin lakien yhteydessä katsottava "viranomaiseksi".  l/J/^OÖ J c/f   PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE      Esitän kunnioittaen seuraavan lausunnon, joka koskee ed. Timo Kaliin ym. lakialoitetta edustajanpalkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (LA 45/2003).  Lakia edustajanpalkkiosta muutettiin vuonna 2000 (528/2000 vp) siten, että palkkiot vahvistaa eduskunnan kansliatoimikunta erityisen palkkiotoimikunnan ehdotuksen mukaisesti (1.1 §). Palkkiotoimikunta, jonka eduskunnan puhemiehistö valitsee neljäksi vuodeksi, koostuu eduskunnan ulkopuolisista henkilöistä. Lain 1.1 §:n nimenomaisen säännöksen mukaan kukaan jäsenistä ei voi olla kansanedustaja tai eduskunnan virkamies. Lakialoitteessa lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kansliatoimikunnan vahvistuspäätöksestä luovutaan, ja palkkiotoimikunta tekee palkkioista lopullisen päätöksen.  Lakialoite, jonka perusteella nykyisestä palkkioiden määräamismenettelystä säädettiin (LA 61/2000 vp), oli perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Valiokunta korosti lausunnossaan (15/2000 vp) edustajanpalkkiota yhtenä takeena perustuslain 29 §:n mukaisen kansanedustajan riippumattomuuden toteutumiselle. Tähän liittyen valiokunta tähdensi myös palkkion määräämismenettelyssä keskeisessä asemassa olevan palkkiotoimikunnan riippumattomuutta ja ehdotti "harkittavaksi riippumattomuussyistä sen osoittamista suoraan laissa, että kansanedustajat tai eduskunnan virkamiehet eivät voi olla toimikunnan jäseninä".  Kuten valiokunnan lausunnossa niin ikään todettiin, valtiosääntöinen oikeusperusta palkkiotoimikunnan kaltaisen toimielimen asettamiselle on perustuslain 36 §:n 2 momentissa. Tämän säännöksen mukaan "eduskunta valitsee muita tarvittavia toimielimiä sen mukaan kuin tässä perustuslaissa, muussa laissa tai eduskunnan työjärjestyksessä säädetään".  Kuten perustuslakivaliokunnalle 18.5.2000 antamassani lausunnossa totesin, tuolloin ehdotettuja sittemmin toteutunut järjestely saattoi synnyttää kysymyksen, oliko eduskunnan perustuslaillisen aseman kanssa sopusoinnussa, että kansanedustajista koostuvan toimielimen -kansliatoimikunnan - päätöksenteko sidottiin oikeudellisesti muista kuin kansanedustajista koostuvan elimen kantaan. Kun kyse ei kuitenkaan ollut eduskunnan ulospäin suuntautuvasta päätöksenteosta, en pitänyt ehdotusta näiltä osin valtiosäantöoikeudellisesti ongelmallisena. Kun nyt käsiteltävän ehdotuksen mukaan  palkkiotoimikunta päättäisi palkkioista lopullisesti, vastaavaa kansanedustajista koostuvan toimielimen harkintavallan sitomisen ongelmaa ei enää ole.  Perustuslaista ei nähdäkseni myöskään voida johtaa sellaista sääntöä, joka edellyttäisi lopullisen palkkiopäätöksen pidättämistä kansanedustajista koostuvalle eduskunnan toimielimelle. Voidaan tosin katsoa, että eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä samoin kuin kansanedustajien riippumattomuuskin saattaisi vaarantua, jos palkkioista päättäisi valtioneuvosto tai sen alainen viranomainen. Tällaista vaaraa ei kuitenkaan ole, jos päätösvalta kuuluu eduskunnan itsensä asettamalle, perustuslain 36 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle. Tällainen järjestely saattaa ennemminkin lujittaa kansanedustajien riippumattomuutta samoin kuin kansalaisten luottamusta eduskuntaan ja laajemminkin valtiollis-poliittisen järjestelmän toimintaan.  Katsonkin, että lakialoitteessa tarkoitettu lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.   Porthaniassa 3.6.2003 Auod^oSk  &,&pZ003             Kaarlo Tuori  PeVL /2003 vp — LA 45/2003 vp      PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO /2003 vp  Lakialoite laiksi edustajanpalkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (Timo Kalli /kesk ym.)  Valtiovarainvaliokunnalle  JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 28 päivänä toukokuuta 2003 lähettäessään lakialoitteen laiksi edustajan-palkkiosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (LA 45/2003 vp) valmistelevasti käsiteltä-väksi valtiovarainvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on an-nettava asiasta lausunto valtiovarainvaliokunnalle.  Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - eduskunnan hallintojohtaja Kari T. Ahonen - lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio, oikeusministeriö - professori Mikael Hiden - professori Kaarlo Tuori.    LAKIALOITE  Aloitteessa ehdotetaan muutettavaksi edustajanpalkkiosta annettua lakia niin, että edus-kunnan palkkiotoimikunta tekee lopullisen päätöksen kansanedustajalle eduskuntatyös- LA 45/2003 vp Versio 0.1  PeVL /2003 vp — LA 45/2003 vp tä maksettavan palkkion määrästä. Nykyisin edustajanpalkkion vahvistaa eduskunnan kansliatoimikunta palkkiotoimikunnan ehdotuksesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 15.6.2003. Lakialoitteen säätämisjärjestysperusteluissa viitataan perustuslakivaliokunnan lausuntoon siitä uudistuksesta, jossa toteutettiin nykyinen järjestelmä edustajanpalkkion vahvistamisesta, ja todetaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain sää-tämisjärjestyksessä.  VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Uuteen vuoden 2000 perustuslakiin ei sisälly säännöksiä edustajanpalkkiosta. Valiokunta on tämän vuoksi pian perustuslain voimaantulon jälkeen katsonut olevan pitkälti lain-säätäjän harkinnassa, kuinka tarkasti edustajanpalkkiosta säädetään lailla. Valiokunnan kannanoton mukaan valtiosäännöstä ei aiheudu estettä sille, että edustajanpalkkioissa säädetään vain edustajanpalkkion määräytymismenettelystä mutta ei sen suuruuden pe-rusteista (PeVL 15/2000 vp, s. 2/1). Lakialoitteessa ehdotettu menettely edustajanpalkkion määräämiseksi merkitsee, että eduskunta irrotetaan kokonaan tästä päätöksenteosta ja asian ratkaisee lopullisesti eduskunnan puhemiehistön nimeämä palkkiotoimikunta. Perustuslaista ei ole johdetta-vissa vaatimusta, jonka mukaan lopullisen palkkiopäätöksen tekemisen tulisi kuulua eduskunnalle tai kansanedustajista koostuvalle eduskunnan toimielimelle. Päätöksenteon uskominen nykyisenlaiselle eduskunnan palkkiotoimikunnaiie ei myöskään ole risti-riidassa kansanedustajien riippumattomuusvaatimuksen kanssa, joten lakiehdotus ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. Valiokunta piti edustajanpalkkiokin vuoden 2000 muutoksessa valtiosääntöoi-keudellisesi! tärkeänä, että edustajanpalkkio nähdään yhtenä takeena perustuslain 29 §:n mukaisen kansanedustajan riippumattomuuden toteutumiselle. Edustajanpalkkiolla tur-vataan lisäksi yleisemminkin eduskunnan toimintaedellytyksiä. Näiden seikkojen vuoksi edustajanpalkkiolain 1 §:ssä säädetään palkkiopäätöksen oikeudellisena edellytyksenä, PeVL /2003 vp — LA 45/2003 vp että kansanedustajille maksetaan edustajantoimen asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio. Tätä edustajanpalkkion suuruudesta päättämisen kannalta oleellista säännöstä ei ehdoteta muutettavaksi lakialoitteessa.  Lausunto  Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,  että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.    Helsingissä päivänä kesäkuuta 2003  Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj.    Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho /sd jäs.   Leena Harkimo /kok Hannu Hoskonen /kesk Anne Huotari /vas Roger Jansson /r Irina Krohn /vihr Miapetra Kumpula /sd Annika Lapintie /vas Henrik Lax /r Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Salonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd vjäs. Sari Essayah /kd Esko Kiviranta /kesk Risto Kuisma /sd Rosa Meriläinen /vihr Veijo Puhjo /vas Juha Rehula /kesk Petri Salo /kok Arto Seppälä /sd Tapani Tölli /kesk.  Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jarmo Vuorinen. 

Asiantuntijalausunto perustuslakivaliokunnalle

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto