Tutkimus koskee lääketieteellistä työkyvyn arviointia ja kohdistuu lääkärinlausuntoihin. Tutkimusongelmana on lääkärinlausunnon ja todellisuuden välinen suhde: miten ja millä ehdoin lääkärinlausunto edustaa kohdettaan (potilasta) ensinnäkin lausunnon kirjoittajalle ja toiseksi lausuntoa lukevalle lääkärille? Sovellan työssäni C. S. Peircen semiotiikkaa. Erotan toisistaan potilaan todellisuuden ja hahmon, jonka hoitava lääkäri luo lausunnossaan, sekä kolmanneksi potilaan haamun, johon vakuutuslääkäri perustaa arvionsa. Osoitan, miten lausuntoteksti edustaa sen kirjoittajalle ja vakuutuslääkärille kuvausta välittömästä havainnosta, toistettavissa olevasta tosiasiasta, päätelmästä ja potilaalle tämän omaa todellisuutta näissä suhteissa. Pohdin lausunnon pätevyyttä ja sen kriteereitä J. L. Austinin puhetapahtumateorian avulla. Lausunnoissa esitetyt hahmot olen kiteyttänyt viideksi erilaiseksi haamuksi, joilla tarkoitan tulkintojani lausunnon kirjoittajan konstruoimista hahmoista. Lisäksi käsittelen praktisen syllogismin pohjalta haamujen kuntoutusta tavoitteellisena toimintana. Yksi tutkimukseni tavoitteista on osoittaa konstruoimieni viiden erityyppisen haamun kuntoutuksen logiikka. Vaihtoehdot ovat sairaan parantuminen/parantaminen, tehottoman kuntoutuminen/kuntouttaminen, pysähtyneen herääminen/herättäminen, vieraantuneen kotiutuminen/kotiuttaminen ja kovia kokeneen haavojen umpeutuminen/hoito.8,25 euro