Serious injury – a new indicator to measure road safety

Abstract

Tieliikenteen vakavista loukkaantumisista aiheutuvat kansanterveydelliset vaikutukset ja kustannukset yhteiskunnalle ovat mittavat, joten ehkäisytyötä tulisi kuolemien lisäksi kohdentaa myös erityisesti vakaviin loukkaantumisiin. Niistä ei ole ollut aiemmin kuitenkaan riittävästi tietoa saatavilla liikenneturvallisuustyöhön, sillä virallisesta tieliikenneonnettomuustilastosta loukkaantumisten vakavuustietoa ei ole ollut saatavilla ja muiden tilastojen tieto on myös ollut vajavaista. Pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisio huomioi vakavien loukkaantumisten vähentämisen, mutta tilastotiedon puuttumisen vuoksi lyhyen tähtäimen vähentämistavoitetta ei ole voitu asettaa kuten kuolemille ja kaikille loukkaantumisille. Vakavista loukkaantumisista, joiden määritys perustuu lääkärin vammadiagnoosiin, tuli tilastointiin uusi tunnusluku vuonna 2015 julkaistuista vuoden 2014 onnettomuustiedoista alkaen. Tutkimuksessa selvitettiin onnettomuuksien osa-alueita ja taustatekijöitä, joihin ennaltaehkäisevää liikenneturvallisuustyötä tulisi kohdistaa vakavien loukkaantumisten vähentämiseksi. Osa-alueiden tunnistamiseksi tutkimuksessa analysoitiin Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuusaineistoa, josta saatua tietoa täydennettiin soveltuvin osin poliisin onnettomuusselostuksilla. Lisäksi Euroopan tieliikenneturvallisuuden kärkimaiden liikenneturvallisuustilanteeseen tutustuminen erityisesti vakavien loukkaantumisten kannalta toi uusia näkökulmia myös Suomeen sovellettavaksi. Tieliikenteessä kuolleisiin verrattuna keskeisin ero liittyi yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksiin, sillä valtaosa vakavaan loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista oli yksittäisonnettomuuksia, kun kuolemia tapahtuu vuosittain lähes yhtä paljon sekä yksittäis- että kohtaamisonnettomuuksissa. Yksittäisonnettomuuksien taustalla asenteeseen ja ajokuntoon liittyvät tekijät olivat keskeisiä, mitkä vielä korostuivat nuorilla miehillä. Muutenkin miehille tapahtui selvästi enemmän vakavia loukkaantumisia kuin naisille. Vakavan loukkaantumisen määritelmä ja sen mukainen luokittelu voi vaikuttaa merkittävästikin tehtäviin johtopäätöksiin, eikä määritelmäksi ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Jatkossa loukkaantumisen vakavuutta onkin hyvä tarkastella käyttöönotetun kuusiportaisen luokituksen mahdollistamista erilaisista näkökulmista. Sairaalatietojen täysimääräinen hyödyntäminen toisi uutta tietoa vakavien loukkaantumisten määrästä erityisesti polkupyöräonnettomuuksien osalta, joten yhteistyötä terveydenhuollon kanssa tulisi kehittää liikenneturvallisuustyön tarvitseman tietopohjan parantamiseksi. Vuonna 2015 käyttöönotettu loukkaantumisen vakavuuden luokittelu mahdollistaa lisätiedon saamisen erityisesti vakavimmista onnettomuuksista, joten liikenneturvallisuustyön tehokkuutta ja kohdennettavuutta voidaan täydennyksen myötä parantaa entisestään