Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksia sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta keskittyen opettaja–oppilassuhteeseen sekä vertaissuhteisiin. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia sosiaalisen osallisuuden ja osattomuuden koulukokemuksia etsivän nuorisotyön asiakkailla oli ollut.
Sosiaalisen osallisuuden tutkiminen on tärkeää, sillä osallisuutta korostetaan vuonna 2016 voimaan tulleessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa aiempia opetussuunnitelmia enemmän. Tämä velvoittaa myös kasvatus- ja opetushenkilöstöä sen edistämiseen kouluyhteisössä. Sosiaalinen osallisuus on osa koulua muun muassa kuulumisen, arvostuksen, toimivien suhteiden sekä turvallisuuden ja hyvinvoinnin kautta. Sosiaalista osallisuutta tukemalla edistetään myös oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimi fenomenologia, joka keskittyy kokemuksen tutkimiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluina keväällä 2018 neljästä eri Suomen kaupungista. Tutkimukseen haastateltiin 13 etsivän nuorisotyön asiakasta, jotka olivat 17–29-vuotiaita. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla luokittelua apuna käyttäen.
Tutkimuksesta ilmeni, että etsivän nuorisotyön asiakkailla oli sekä sosiaalisen osallisuuden että osattomuuden koulukokemuksia. Sosiaalisen osattomuuden kokemuksia olivat ulkopuolisuus vertaisryhmässä, epäoikeudenmukaisuus ja välinpitämättömyys opettajan toiminnassa sekä fyysinen turvattomuus opettajan ja vertaisten toiminnan seurauksena. Sosiaalisen osallisuuden kokemuksia olivat opettajalta saatu arvostus ja kuulluksi tuleminen sekä yhteisöllisyyden kokemus vertaissuhteissa.
Tutkimustulokset osoittivat, että hyvät vuorovaikutussuhteet vertaisten kanssa ja hyvä opettaja– oppilassuhde olivat avainasemassa sosiaalisen osallisuuden kokemuksien muodostumisessa. Opettajalta vaadittiin enemmän aikaa ja ymmärrystä kohdata nuori. Lisäksi etenkin yläkouluaikana vertaissuhteiden ja sosiaalisen osallisuuden kokemuksien merkitys korostui. Mikäli sosiaalisen osallisuuden kokemuksia ei saavutettu, syntyi negatiivista yhteisöllisyyttä, jolloin kapinoitiin vahvasti koulun arvoja vastaan. Negatiivinen yhteisöllisyys vahvisti oman porukan yhteisöllisyyttä, mutta heikensi sitä koko luokan tasolla.
Tutkimuksen tulokset ja erityisesti osattomuuden kokemukset ohjaavat tulkintaa siihen suuntaan, ettei nuoria kuulla ja kohdata kouluarjessa tarpeeksi heille merkityksellisissä asioissa. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna opettajalta vaaditun huomion taakse kytkeytyy pohdinta koulun riittämättömistä resursseista ja opettajan kykyjen riittämättömyydestä tukea sosiaalista osallisuutta. Lisäksi tutkimustulokset perustelevat sosiaalisen osallisuuden käsitteen kytkemistä osaksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita
