Iäkkäiden psyykenlääkeostot kahden viimeisen elinvuoden aikana : muutokset vuodesta 1998 vuoteen 2013 ja vertailu kotona asuneiden ja tehostetussa palveluasumisessa asuneiden välillä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 70-vuotiaana tai vanhempana kuolleiden suomalaisten kahden viimeisen elinvuoden aikaisia psyykenlääkeostoja, niissä tapahtuneita muutoksia vuosina 1998-2013 sekä eroja kotona ja tehostetussa palveluasumisessa asuvien lääkeostoissa.
Aineisto on koottu Tilastokeskuksen, Kelan ja THL:n rekistereistä. Tutkimusjoukkoon kuuluvat kaikki yli 70-vuotiaina kuolleet suomalaiset vuosina 1998 ja 2002-2012 sekä 40% satunnaisotos vuosina 1999-2001 kuolleista. Ajallista muutosta tarkasteltiin vuosina 1998-2013 ja asuinpaikkojen välisiä eroja vuosina 2002-2013. Tutkimus on osa COCTEL-hanketta.
Lääkeostojen yhteyttä ikään, sukupuoleen, kuolinvuoteen, dementia-diagnoosiin ja asuinpaikkaan testattiin logistisella regressioanalyysillä. Tarkastelussa olivat mukana psykoosilääkkeet (N05A), neuroosilääkkeet ja rauhoittavat aineet (N05B), unilääkkeet (N05C), masennuslääkkeet (N06A) ja muistilääkkeet (N06D).
Vähintään yhtä psyykenlääkettä osti noin puolet iäkkäistä ja osuus nousi hieman vuodesta 1998 vuoteen 2013. Ostot olivat pääosin yleisempiä naisilla kuin miehillä. Unilääkettä osti keskimäärin 28 %, masennuslääkettä 21 %, psykoosilääkettä 16 %, neuroosilääkettä tai rauhoittavaa ainetta 14% ja muistilääkettä 9 % iäkkäistä. Muistilääkettä ostaneiden osuus nousi tarkastelujakson aikana selkeästi eniten ja vuonna 2013 muistilääkettä osti noin 20 % iäkkäistä viimeisten elinvuosien aikana. Masennuslääkettä ja naisilla myös psykoosilääkettä ostaneiden osuudet nousivat, kun taas neuroosilääkettä tai rauhoittavaa ainetta ja unilääkettä ostaneiden osuudet laskivat.
Psyykenlääkkeitä osti 45 % kotona asuneista ja 77 % tehostetussa palveluasumisessa asuneista. Psyykenlääkettä ostaneiden osuudet olivat kotona asuneilla tehostetussa palveluasumisessa asuneita matalammat myös kaikissa lääkeryhmissä erikseen, lukuun ottamatta unilääkkeitä, joita ostaneita oli lähes yhtä suuri osuus molemmissa ryhmissä. Tehostetussa palveluasumisessa asuneiden yleisempää psyykenlääkkeiden ostoa selittää osittain 80-89 -vuotiaiden, naisten ja dementiaa sairastavien suurempi osuus, sillä nämä tekijät olivat yhteydessä psyykenlääkeostoihin.
Psyykenlääkeostojen yleistyminen ja psykoosilääkeostojen yleisyys dementiaa sairastavilla iäkkäillä on huolestuttavaa. Myös unilääkettä ostaneiden osuudet ovat melko korkeat, erityisesti kotona asuneilla. Positiivinen tulos on, että unilääkeostot olivat dementiaa sairastavilla vähemmän todennäköisiä kuin niillä, joilla ei ollut dementiaa
