Tässä tutkimuksessa selvitettiin autismikirjon lasten autonomisia virittymisreaktioita suoraan katseeseen (osatyöt I ja II), yhteistyökäyttäytymistä (osatyö III) ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä (osatyö IV). Lisäksi tutkittiin edellä mainittujen tekijöiden yhteyksiä sosiaalisten taitojen vaikeuksiin, jotka ovat autismikirjon häiriöille ominaisia (osatyöt I-III).
Osatöissä I ja II autonomisia virittymisreaktioita ja niiden vaimenemista (habituaatiota) tutkittiin 23 autismikirjon lapselta sekä 21 verrokilta mittaamalla muutoksia ihonsähköjohtavuudessa lapsen nähdessä elävän ihmisen kasvoilla esitettynä katseärsykkeitä (suora katse, sivulle käännetty katse, ja suljetut silmät). Osatöissä III ja IV 27 autismikirjon poikaa ja kahdeksan autismikirjon tyttöä sekä 35 sukupuolen, iän ja kokonaisälykkyysosamäärän suhteen kaltaistettua verrokkia tekivät yhteistyökäyttäytymistä tutkivan Vangin dilemmasta (engl. the Prisoner’s dilemma) muokatun tehtävän ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä kartoittavan Pulkkinen Aggression Machine (PAM) –tehtävän. Osatyön III tulokset raportoitiin ainoastaan autismikirjon poikien ja heidän verrokkiensa osalta. Sosiaalisten taitojen vaikeuksia selvitettiin haastattelemalla lasten vanhempia 3Di-haastattelulla (engl. the Developmental, Dimensional and Diagnostic Interview) osatöissä I-III.
Autismikirjon lapset eivät eronneet verrokeista tilastollisesti merkitsevästi suoran katseen aikaansaamien autonomisten virittymisreaktioiden tai näiden virittymisreaktioiden vaimenemisen suhteen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että mitä vähemmän autonomiset virittymisreaktiot vaimenivat toistettaessa suora katse -ärsykettä, sitä enemmän autismikirjon lapsilla oli vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa kielen ja muun sosiaalisen kommunikaation käytön, eleiden käytön ja ei-kielellisen leikin sekä sosiaalisen ilmaisukyvyn alueilla.
Autismikirjon pojat sitoutuivat yhteistyöhön yhtä usein kuin verrokkipojat. Tilanteessa, missä päätös yhteistyöhön sitoutumisesta piti tehdä tietämättä parin valintaa, autismikirjon pojan ja verrokkipojan valinnat yhteistyöhön sitoutumisen suhteen erosivat toisistaan yli puolessa kaltaistetuista pareista.
Autismikirjon pojat reagoivat voimakkaammilla aggressiivisilla puolustusreaktioilla kuin tavanomaisesti kehittyneet pojat tilanteissa, joissa heitä vastaan kohdistui voimakkuudeltaan heikko hyökkäys, tai joissa hyökkääjä oli vastakkaista sukupuolta. Autismikirjon tytöt eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi kaltaistetuista pareistaan aggressiivisten reaktioiden suhteen. Sosiaalisten taitojen vaikeuksien ei havaittu olevan yhteydessä yhteistyökäyttäytymiseen tai reaktiivisen aggressiivisuuden tasoon autismikirjon pojilla.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana voi olla yksi niistä mekanismeista, jotka liittyvät epätyypilliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen autismikirjon häiriöissä. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, liittyykö poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana autismikirjon häiriöiden patogeneesiin.
Tutkimuksen perusteella autismikirjon pojat kykenevät huomioimaan tasapuolisuutta yhteistyökäyttäytymisessä sellaisissa tilanteissa, joissa epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa vahinkoa itselle tai toiselle. On kuitenkin epäselvää, millaisia strategioita autismikirjon pojat hyödyntävät yhteistyövalintoja tehdessään, ja missä määrin nämä strategiat mahdollisesti eroavat tavanomaisesti kehittyneiden poikien käyttämistä strategioista. Lisätietoa tarvitaan myös mekanismeista, jotka voivat aiheuttaa aggressiivisten puolustusreaktioiden voimakkuuden lisääntymistä autismikirjon pojilla.The present dissertation explored autonomic arousal and response habituation to a direct gaze (Studies I and II), cooperative behavior (Study III) and the regulation of reactive aggression (Study IV), and their associations to social impairments (Studies I-III) among children with autism spectrum disorder (ASD).
Autonomic arousal responses and response habituation were examined in Studies I and II among 23 children with ASD and 21 neurotypical children by measuring skin conductance responses (SCR) while the participants viewed different gaze directions on the live face of another person. In Studies III and IV, 27 boys and eight girls with ASD and 35 neurotypical children matched for gender, age and total score intelligence were studied with a modified version of the Prisoner’s dilemma task and with the Pulkkinen Aggression Machine (PAM) to examine cooperative behavior and the regulation of reactive aggression, respectively. In Study III, only the results of the boy participants were presented. In Studies I-III, impairments in social skills were measured by interviewing the parents of the participants with the Developmental, Dimensional and Diagnostic Interview (3Di).
Children with and without ASD did not differ significantly from each other in autonomic arousal responses or response habituation to a direct gaze. However, the level of autonomic response habituation was observed to be inversely associated with the level of social impairments among the children with ASD. The more the response habituation to a direct gaze was attenuated, the more the children with ASD had impairments in social skills in the Use of Language and Other Social Communication Skills, in the Use of Gesture and Non-verbal Play, and in Social Expressiveness.
The boys with ASD showed cooperative behavior as frequently as the neurotypical boys in the PD task. However, when cooperative choices were investigated within gender-, age- and total IQ-matched pairs, the cooperative choices of pair members had a tendency to be opposite, especially when cooperating with an unknown cooperator.
The boys with ASD reacted with a greater intensity of aggression than their matched pairs when they were faced with attacks of minor intensity or an assailant of the opposite gender. The girls with ASD, on the other hand, were able to regulate their aggressive responses similarly to the girls without ASD. ASD-related social impairments were not observed to be associated with cooperative behavior or the level of reactive aggression among the boys with ASD.
The results of the present study imply that attenuated autonomic response habituation during eye contact might be one mechanism that relates to ASD severity. Future studies are needed to investigate whether attenuated autonomic response habituation to a direct gaze has a role in ASD pathogenesis.
According to the findings, boys with ASD are able to follow the rule of equity in cooperation when inequity represents harm to the self or another. However, more information is needed about strategies that are utilized in cooperative decisions among boys with and without ASD. Future studies are also needed to investigate mechanisms that may yield less regulated responses to minor attacks and to attacks from assailants of the opposite gender among the boys with ASD in comparison to neurotypical boys
