22.6.2016 tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan aerobinen liikunta tarjoaa hyvän vaihtoehdon vaihdevuosioireiden lievittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Terveystieteiden maisteri Kirsi Mansikkamäen tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveysliikuntasuositusten mukainen liikunta vähentää muun muassa vaihdevuosi-ikäisten naisten masentuneisuutta sekä unta häiritseviä kuumia aaltoja.
Yleisimpiä vaihdevuosien oireita ovat kuumat aallot, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, unihäiriöt sekä selkä- ja lihaskivut. Vaihdevuosien hormonihoito lievittää yksittäisiä oireita, mutta lääkityksen vaikutukset oireisiin ja elämänlaatuun saattavat olla ristiriitaisia eivätkä lääkkeet sovi kaikille.
Liikunnan merkitystä vaihdevuosioireiden hoitoon ja lievitykseen on tutkittu, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kirsi Mansikkamäen väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että liikunnalla on keskeinen merkitys vaihdevuosi-ikäisten naisten elämässä. Vaihdevuosioireiden lievitystä liikunnan avulla tarkasteltiin Mansikkamäen väitöskirjassa ja sen osajulkaisuissa kyselytutkimuksen ja satunnaistetun harjoittelututkimuksen menetelmin.
Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että väestön terveysliikuntasuosituksen mukaisesti liikkuvilla vaihdevuosi-ikäisillä naisilla oli vähemmän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, somaattisia oireita sekä muisti- ja keskittymisongelmia. Lisäksi he kokivat elämänlaatunsa paremmaksi, kun heitä verrattiin naisiin, jotka eivät harrastaneet liikuntaa suosituksen mukaisesti.
Kuuden kuukauden mittaisen harjoittelututkimuksen tulosten perusteella säännöllisesti liikuntaa harrastavien vaihdevuosi-ikäisten naisten unen laatu oli parempi ja unta häiritsevien yöllisten kuumien aaltojen määrä oli vähäisempi kuin verrokkiryhmän naisilla. Neljän vuoden seurannassa tutkimustulokset olivat samankaltaiset, sillä harjoitteluryhmän naisilla todettiin liikunnan pitkäaikaisvaikutuksena parempi sosiaalinen ja fyysinen toimintakyky sekä vähemmän kuumia aaltoja.
Kyselytutkimus suoritettiin vuonna 2012 osana Suomen Syöpärekisterin rintasyöpähanketta. Liikuntaa ja elämänlaatua koskeva kysely oli kohdistettu 49-vuotiaille naisille. Kyselyyn vastasi yhteensä 2606 naista.
Liikuntaharjoittelututkimus ja sen jälkeinen neljän vuoden seurantatutkimus toteutettiin UKK-instituutissa Tampereella vuosina 2009–2013. Harjoittelututkimukseen valittiin 176 vaihdevuosioireista naista, jotka liikkuivat vähäisesti eivätkä käyttäneet hormonikorvaushoitoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka kuuden kuukauden mittainen aerobinen harjoittelujakso vaikutti uneen, elämänlaatuun ja vaihdevuosioireisiin. Liikuntaryhmään kuuluneet naiset ohjeistettiin liikkumaan neljä kertaa viikossa. Harjoittelu sisälsi vähintään kaksi kävely- tai sauvakävelylenkkiä sekä muuta kestävyysliikuntaa. Verrokkiryhmän naiset puolestaan ohjeistettiin pitämään liikuntatottumukset ennallaan.The dissertation and its original publications are based on a survey from a national population-based breast cancer screening programme and a randomized controlled trial (RCT) with 4-year follow-up. The purpose of the study was to examine the association between the leisuretime physical activity (LTPA) and quality of life (QoL), and to assess the effects of aerobic training on sleep quality, and on dimensions of quality of life and hot flushes.
The survey participants (n=2606) were a part of a cohort study that focuses on evaluating associations between breast cancer prevention, lifestyle and quality of life in relation to the population-based Finnish mammography screening programme. The survey was conducted from April to November in 2012. The study population was randomly drawn from the Finnish National Population Registry using the birth year as the only restricting factor. The participants were at the age of 49. Nearly one fourth of the participants (23%) had had no menstruation for 12 months and were thus postmenopausal. A third of the women (31%) had irregular menstruation,and were perimenopausal and 28% of the women were premenopausal with regular menstruation. The amount of leisure-time physical activity was elicited with a question to which the women responded with how much exercise they did in a typical week, during the previous 12 months and including any regular weekly physical activity for at least 10 min at a time, including commuting.
Participants for the training intervention were recruited via a newspaper advertisement in Pirkanmaa area, Finland, 176 women who fulfilled the inclusion criteria were randomly assigned to an exercise (EX) and a control (CON) group. The RCT and follow-up was conducted between March 2009 and June 2013 at the UKK Institute for Health Promotion Research, Tampere, Finland. All participants were symptomatic (had daily hot flushes), they were not current hormone therapy (HT) users, nor had they taken hormones in the past three months. The participants were not physically active (physical exercise less than twice a week), and 6-36 months since last menstruation. The unsupervised exercise programme consisted of aerobic training four times per week, with 50 min of exercise each time. The intensity of exercise was checked by ratings of perceived exertion (RPE) and the women were instructed to exercise at a level corresponding to 13-16 on a scale from 6-20, which corresponds to about 64-80% of maximal heart rate. EX was advised to include at least two sessions of walking or Nordic walking while the other two sessions could include other aerobic exercise. CON was advised to keep their physical activity habits unchanged. Adherence to the trial was supported by an option to participate weekly in supervised aerobics session at the UKK Institute for Health Promotion Research twice a week.
All participants responded to questionnaires concerning menopause-specific quality of life (QoL) by Women’s Health Questionnaire (WHQ) and health-related quality of life by using the SF-36 questionnaire (SF-36). In the RCT anthropometry, and cardiorespiratory fitness measurements were performed at baseline, after the 6-month intervention, and at 4-year follow-up. During the intervention women reported their training workouts, day-time and night-time hot flushes, other menopausal symptoms and sleep by making entries in a mobile-phone diary twice a day. At 4-year follow-up women were instructed to complete a one-week diary recording the number of hot flushes and their severity, type of physical exercise, duration and intensity, and sleep quality. In addition, women wore Hookie® accelerometers to record PA during one week.
In the survey participants advised that the recommended levels of LTPA were associated with better quality of life along four WHQ dimensions – anxiety/depressed mood, well-being, somatic symptoms and memory/concentration problems. In the RCT aerobic training for six months improved sleep quality and diminished hot flushes disturbing sleep hot flushes in women with menopausal symptoms. Longterm positive effects of aerobic training were found on the physical and mental dimensions of quality of life and hot flushes four years after beginning of the intervention.
This study demonstrated the importance of LTPA in menopausal women’s lives. It moreover showed the positive short and long-term effects of aerobic training on menopausal symptoms, sleep and quality of life. Moderate intensity aerobic training, such as brisk walking, has many health benefits and it is safe and well-tolerated with minor adverse effects. For menopausal women physical exercise is a potential alternative to alleviate symptoms
